Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kitee ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1043
Kitelä—Kitka
1014
Kiteisin liuskeita Kokoomukseltaan vastaavia eraptihi- tai
sedimentti-vuorilajeja
j Gneissit ! Graniitti 1 Arkoosihiekkakivi
Kiilleluiske ja fylliini Sa vikivi
Kvartsiitit Hiekkakivi
Amfiboliitti ja ekloginti Gabbro
Amfiboliliuske. kloriittilius ke. talkkiliuske,
serpen-tiioikivi Peridotiitti
Kiteinen kalkkikivi Sedimenttinen kalkkikivi
Kiteiset rauiamnlmit Sedimenttiset ja eruptiiviset rautamalmit
maankuoressa on sedimenttien alustana
yksinomaan liuskeista ja eruptiivisista
syvävuori-lajeista muodostunut kerros. Tästä
esiintymistavasta johtui se vanhempien geologien käsitys,
joka vielä viime vuosisadan jälkipuoliskolle
saakka oli vallitsevana, että k. 1. yleensä olisivat
maan vanhimpia muodostumia. Toiset pitivät
niitä itse maapallon ensimäisen
jähmettymis-kuoren jäännöksinä, toiset taas arvelivat niiden
olevan nykyisistä poikkeavissa olosuhteissa
syntyneitä, alkuajan kuuman ja liuenneista aineista
kyllästytetyn meren pohjalle asettuneita
sedimenttejä. Kaikki k. 1. luettiin alkuvuoreen, millä
tarkoitettiin sellaisia muodostumia, jotka ovat
vanhemmat kuin mitkään fossiileja sisältävät
kerrostumat. Mutta sitten löydettiin
Skandinaa-vian tuntureista ja Alpeista k:stä ltstakin
eliöiden jäännöksiä ja nämä tunnettiin
samanikäisiksi kuin toisista seuduista muuttumattomista
sedimenteistä löydetyt, siis alkuvuorta
nuoremmiksi. Sitäpaitsi k:ssä l:ssa joskus tavattiin
sedimenttien tai magma-vuorilajien
rakennepiir-teitten jäännöksiä, ja aina nähtiin, että
liuskei-set muodostumat samalla ovat poimettuneita.
Vähitellen kävi selväksi, että liuskeisia ovat
kaikki ne muodostumat, joita
vuorenpoimettu-minen on kohdannut. Poimettumisen ja
liuskei-suuden yhteys on niin ilmeinen, että nyt
tiedetään poimuvuoria joskus olleen kaikkialla, missä
k:iä l:ita tavataan, vaikka seutu nykyään olisi
tasaistakin. Näin on Suomen vuoriperän laita,
jossa juuri k. 1. ovat suurimpana osana. (vrt.
Metamorfismi ja Poimuvuoret.)
P. E.
Kitelä, kreikkalais-katolinen seurakunta
Tmpi-lahden (ks. t.) kunnassa, kuuluu Suomen
kreik.-katolisen kirkon kolmanteen rovastikuntaan;
kirkko Kitelän kylässä, 12 km itäänpäin
linpi-lahden kirkonkylästä, ja rukoushuone
Pitkässä-rocnassa; seurakuntaan kuului v. 1910 3,248
jäsentä. K. muodostaa Impilahden kanssa
yhteisen Impilahti-Kiteliin kunnan. L. H-nen.
Kiteytyminen, kiteiden muodostuminen joko
liuoksesta tai sulasta tilasta, ks. Kide.
Kiteytymisliuskeisuus ks. L i u s k e i s n u s.
Kiteytynyt on kiderakenteinen aine, jossa
kidemuodot ovat kehittyneet, vastakohtana
kiteiselle, jolta muodot puuttuvat.
Kithairon, vuorijono muinaisessa Kreikassa,
Attikan ja Boiotian rajalla, Kreikan runoudessa
usein mainittu metsästäjä- ja paimenelämän
kotopaikka.
Kitiini, entomadermi, aine, joka
alemmissa eläimissä (äyriäisissä, madoissa,
hyönteisissä) muodostaa yhdessä eräiden toisten
aineiden. m. m. kalkin, kanssa näiden kovan
ulkokuoren. Typpipitoinen, väritön, tavallisiin
liuottimiin liukenematon aine. S. V. II.
Kitka. 1. Ulkonainen k., vastustus, joka
syntyy kappaleen liikkuessa toisen kappaleen
pintaa pitkin. K. on yhtä suuri kuin voima, joka
voi kuljettaa kappaletta tasaisella nopeudella
toisen vaakasuoraa pintaa myöten. Se johtuu
toisiaan vastaan hankautuvien pintojen
epätasaisuuksista ja niitten välisestä adhesionista.
K.-vastus on sentähden sitä pienempi kuta
sileäm-mät ja kovemmat sekä liikkuvan kappaleen että
alustan pinnat ovat. Ellei niitten kesken
adlie-sionia olisi olemassa ja ne olisivat täydellisesti
kovat ja sileät, niin pieninkin työntäys panisi
kappaleen liikkeeseen toisen vaakasuoraa pintaa
pitkin, jolloin edellinen jatkaisi itsestään
liikettään tasaisella nopeudella herkeämättä. — K. on
joko 1 i u k u m i s- t. v i e r i m i s-k:aa. Edellinen
syntyy, kun liikkuvan kappaleen sama pinta
koskettaa koko ajan alustaa (kappale liukuu),
jälkimäinen taas, kun yhä uusia kohtia kappaleen
pinnasta joutuu alustan yhteyteen (kappale vierii).
Coulomb on (1781) tutkinut kummankin k.-lajin
sääntöjä ja havainnut, että k:n voittamiseksi
tarvittava voima vissien rajojen sisällä on: 1)
riippumaton kosketuspintojen
suuruudesta ja liikkeen nopeudesta; 2)
verrannollinen toisiaan vastaan
hankautuvien pintojen kesken
vaikuttavasta kohtisuorasta
paineesta; sekä että 3) v i e r i m i s-k. on
kääntäen verrannollinen vierivän
kappaleen läpimittaan. Ensimäinen sääntö on
oikea, ellei pinnoissa ole teräviä kärkiä ja
särmiä-Toiseen lakiin nähden on huomattava, että
pintojen välinen paine on yhtäsuuri kuin liikkuvan
kappaleen paino vain silloin, kun pinta on
vaakasuora. Muuten on kappaleen paino jaettava
kahteen komponenttiin, joista toinen on
kohtisuora pintaa vastaan, toinen yhdensuuntainen
sen kanssa. Edelliseen k. on verrannollinen.
Kahden aineen välisen k:n suuruudesta saa
käsityksen, jos kokeilemalla laskee, suuriko osa
pintojen kohtisuorasta paineesta P se voima F on,
joka voi ylläpitää kappaleessa tasaista liikettä
vaakasuoraa pintaa myöten. Tätä suhdetta f
sanotaan aineitten k.-k o e f f i s i e n t i k s i I.
k.-k ertoimeksi. Saadaan kaava f = — . —
’ P
K. on suurempi liikkeen alkaessa kuin sen
kestäessä. Erotus on suurempi pehmeämmille
aineille, koska niiden epätasaisuudet painuvat
enemmän toisiinsa kuin kovempien kappalten.
Sivelemällä kosketuspintoja jollain voiteella
kuten öljyllä, talilla, saippualla j. n. e. k. suuresti
pienenee, koska silloin epätasaisuudet täyttyvät
ja ulkonaisen k:n sijaan astuu voiteen sisäinen
k. (ks. alempana). Muutamien aineitten väliset
liukumis-k.-kertoimet nähdään seuraavasta
taulukosta :
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
