Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kiviaika ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
kuuteen on levinnyt kautta maailman käsitys,
että monet kiviaseet ovat ukkosen vaajoja eli
nuolia.
Kiviaseet ovat: kirveitä, varsi reiällisiä ja
reiättömiä, erimuotoisia talttoja, veitsiä,
nuolen-ja keihäänteriä, tikareja, naskaleja ja pistimiä,
vasaroita ja nuijia, kuokkia, tuuria,
ongenkoukkuja, ongensiimanpainoja ja erilaisia
koristuksia sekä hiomia, vrt. lähemmin
Esihistorialliset ajanjaksot ja niihin kuuluvaa
kuvataulua I. A. il. T.
Kivienpalvelus, luonnonpalveluksen
alhaisimpia muotoja. Kiviä palvellaan milloin henkien
tai haltijain asuntoina, milloin taas omituisen
muotonsa takia. Tätä laatua on
phallos-muotois-ten kivien palvelus, esim. Siva jumalalle
pyhitetyt linga-kivet Intiassa. Vanhoja uhrikiviä
ovat palvelleet niin hyvin seemiläiset kuin
suomensukuiset kansat. M e t e o r i-kivet näyttävät
myöskin olleen mieluisia palvonnan esineilii.
Muutamat niistä ovat olleet sangen kuuluisia, esim.
Pessinuksen musta kivi ja ennen kaikkea pyhä
kivi Mekan Kaabassa. Tätä laatua oli kai myös
se syyrialaisen auringonjumalan musta kivi,
jonka keisari Heliogabalus aikoinaan kuljetti
Roomaan. Puhdasta fetisi-palvelusta näyttää
olleen Arabiassa yleinen betylien (pienten
metcori-kivien) palvelus. Raamatussa mainitaan usein
kananealaiseen epäjumalanpalvelukseen kuuluvat
patsaanmuotoiset kivet (mazzebat), jotka olivat
pystytetyt alttarien viereen, vrt. Fetisi ja
Luonnonpalvelus. E. K-a.
Kivihiili, musta hiiliaine, jota tavataan
luonnossa kerroksina eli juonteina, pääasiallisesti
tertiiiärikautta vanhemmissa muodostumissa. K.
on tiivis, läpinäkymätön ja rasvankiiltoinen, sen
ominaispaino on l,»-l,s, kovuus 2-2,s. Se ci värjää
kalilipeäliuosta, eroten siinä ruskohiilestä, ja
palaa liekillä, mikä taas erottaa sen antrasiitista.
K:n kokoomus vaihtelee suuresti: tuhkaa on
1-20 %, hiiltä 75-90 %, vetyä 0,s-5,s %, happea
3-20% ja typpeä 0-2%. Sitäpaitsi on rikinpitoisia
aineita, joista poltettaessa muodostuu
rikkidioksidia. Kuivatislauksessa k:stä erkanee metaania,
etyleeniä, vetyä, hiilidioksidia, hiilimonoksidia,
typpeä, rikkivetyä, vettä, ammoniakkia sekä
tervaa, ja jäljelle jää hiilirikas koksi. Eri näkökan-
noilta katsoen k:tä erotetaan useita eri lajeja.
Kiiltoon nähden on himmeitä ja kiiltäviä k iä.
joista jälkimäiset säännöllisesti ovat
hiilirik-kaampia. Runsaasti kaasua antavia lajeja
nimitetään lihaviksi, kaasuköyhiä laihoiksi k:iksi.
Erikoisen kaasurikkaita muunnoksia ovat
vaha-kiiltoinen, harmaanmusta tai pikimusta
ramicl-hiili ja himmeä bogheud-\x\\\\. Teknilliseltä
kannalta erotetaan sen mukaan, minkälaista koksia
k:stä saadaan: sulavat k:t (saks. Back-kohl),
joista tulee kiinteäksi massaksi sulanutta koksia,
piintyvät k:t (saks. Sinterkohl), joista
valmistettu koksi on vain piintynyttä, mutta ei sulanutta,
ja h i e k k a li i i 1 e t, jonka koksi hajoaa jauheeksi.
— Ilmassa k. hapettuu vähitellen. Lämpötila
saattaa kohota niin, että aine syttyy ilmituleeu.
Kosteus edistää tuota hidasta palamista, tikä se
kuivassa k:ssä milloinkaan ole niin vilkas, että
paino vähenisi tuntuvasti. — K.-juonteita
tavataan aina vuorokerrostuneina hiekkakiven tai
savikiven kanssa. Usein yksityiset juonteet ovat
sangen ohuita, mutta niitä saattaa olla hyvin
lukuisia päälletysten. Westfaleuissa on tavattu 70 ja
Lancashiressä Englannissa aina 120 juonnetta
samassa kerrosryhmiissä. Jotta kaivostyö
kannattaisi, täytyy k.-juonteen olla vähintään 0.» m
paksu. Aina 30 m vahvuisia tunnetaan.
Euroopan suurimmat kivihiilivarastot ovat Englannissa,
Westfalenissa, Reinin maakunnissa, Sleesiassa
ja Saksissa, Belgiassa, Ranskassa, Böömissä ja
Etelä-Venäjällä. Skandinaaviassa k:tii saadaan
Skånesta ja Lofotista. Lisäksi on Huippuvuorilla
melkoisia k.-varastoja. Pohjois-Amsriikassa on
erittäin rikkaita hiilikerrostumia Appalakkien
länsirinteillä ja Mississipin laaksossa. Vieläkin
suurempia ja toistaiseksi miltei käyttämättömiä
k.-varastoja on Kiinassa Sansi-maakunnassa.
Myöskin Austraaliassa. Brasiliassa ja Uudessa
Seelannissa or k:tä. Geologisesti useimmat
k.-esiiutymiit kuuluvat kivihiilisysteemiin, mutta
kaikissa muissakin systeemeissä siluurista liituun
asti sitä esiintyy. Se on joka tapauksessa
syntynyt veden alle tai muuten kosteisiin paikkoihin
kasaantuneista ja aikojen kuluessa hiiltyneistä
kasvullisuuden jäännöksistä. Mikroskoopin avulla
siinä kasvien alkuperäisen kudosrakenteen
saattaa tavallisesti huomata. — Kasvullisuuden laatu
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
