Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kivitiede ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
1079
muotojen syntymiseen nähden. K:n oppilas ja
seuraaja on W. C. Brogger. P. E.
Kjui l. Cui [kyī’], Tsezarj Antonovitš
s. 1835), ven. kenraali, insinööri,
musiikkikirjailija ja säveltäjä, Moniuszkon ja Balakirevin
oppilas. „St. Petersburger Zeitung”in
musiikkiavustajana 1864-68 hän innolla herätti harrastusta
Schumannin, Berliozin ja Lisztin teoksiin.
Sävellyksissään (m. m. yli 200 laulua) hän on välttänyt
kansallista tyyliä ja oopperoissaan kansallisia
aiheitakin. I. K.
Kjulo ks. Köyliö.
Kjøbenhavn ks. Kööpenhamina.
Kjöge ks. Køge.
Kjögen-vuono ks. Køge.
Kjøkkenmodding ks. Kokkenmodding.
Kjølen (norj.; ruots. Kölen), sen 1,500-1,600
km pitkän, 100-200 km leveän vuorialueen
maantieteellinen yhteisnimi, joka Ruotsin ja Norjan
rajamailla täyttää Skandinaavian sisäosat. Se
ei ole yhtenäinen vuorijono, vaan muodostunut
syvien laaksojen toisistaan erottamista
ylätasangoista, vuorista ja huipuista, viettäen loivasti
Ruotsin puolelle, jyrkästi Norjan rannikolle. Sen
korkeimmat seudut ovat ikuisen lumen peitossa.
Klaani (engl. clan, < kelt. clann l. cland, vesa,
jälkeläinen), nimitys, jota käytettiin Irlannin
ja Skotlannin ylämaan entisistä kelttiläisistä
heimoista ja joka tarkoittaa joko yhtä päällikön
johtamaa heimoa tai useampia heimoja, jotka
juontavat alkuperänsä samasta kantaisästä. Saman
k:n jäsenillä oli yhteinen liikanimi, joka
muodostettiin liittämällä yhteisen kantaisän nimeen
joko sana ua, pojanpoika, tai sana mac, poika,
esim. Un Conchobair (anglisoituna O’Conor), Mac
Carthaigh (Mac Carthy). Irlannissa käytettiin
molempia tapoja, Skotlannissa ainoastaan
jälkimäistä. K:ien jäsenillä oli omituinen pukunsa:
Skotlannissa hiukan polvien alapuolelle ulottuva
hame ja vaippa. K. käsitti ennen vanhaan kaksi
luokkaa: 1) varsinaiset heimon jäsenet ja 2) orjat,
rikolliset ja muukalaiset. Jokaisella heimolla oli
päällikkönsä eli kuninkaansa (rīg), ja heimoon
kuului useita sukuja (fine eli sept), joilla oli
omat päämiehensä. Heimon maa oli jaettu
sukujen kesken. Pelto- ja laidunmaa oli jaettu osiin,
joita suvun jäsenet vuoron perään pitivät
hallussaan. Aikaa myöten syntyi heimojen
keskuudessa eriasteinen ylimysluokka, joka anasti
haltuunsa osan maata. — Jokainen heimonjäsen oli
päällikön vasalli (ceile), jonka tuli tehdä hänelle
sota- y. m. palvelusta. Heimon päällikkö
valittiin aina samasta suvusta; jo hänen eläessään
katsottiin hänelle seuraajaksi jokin hänen
vanhemmista ja ymmärtäväisemmistä sukulaisistaan,
jolle annettiin nimeksi tanist. Päällikön rinnalla
oli neuvosto, mutta hänellä oli laaja valta
varsinkin toiseen luokkaan kuuluvien yli. — Irlannissa
klaanilaitos hävisi sitä myöten kuin
englantilaiset saivat maan haltuunsa. Skotlannissa se
poistettiin 1747 sen johdosta että k:t olivat
ottaneet osaa Kaarle Edvard Stuartin kapinaan.
[Sumner Maine, „Early history of institutions”;
Conrady, „Gesehichte der Clanverfassung in den
schottischen Hochlanden”.]
Klaara ks. Klarissalaiset.
Klaatsch [-tš], Hermann (s. 1863), saks.
eläintieteilijä, vertaileva anatomi ja antropologi,
nimitettiin professoriksi Heidelbergiin 1895, Breslauhun 1907, teki 1904-07 antropologisen
tutkimusmatkan Austraaliaan. Teoksia: „Die fossilen
Knochenreste des Menschen und ihre Bedeutung
für das Abstammungsproblem” (1899), „Das
Gesichtsskelett der Neanderthalrasse und der
Australier” (1908), „Die Entstehung und
Entwickelung des Menschengesehlechts” (1905,
„Weltall und Menschheit” kokoelmateoksessa). P. H.
Klaavi (lat. clāvis = avain) l. nuottiavain
on viivaston alkuun asetettu merkki, joka osoittaa määrätyn sävelen aseman viivastolla ja siten
määrää kaikkien nuottien asteikonmukaisen sävelkorkeuden. Muinoin (10-11 vuosis.) käytettiin
k:na sävelten nimiä vastaavia kirjaimia;
kysymykseen tulivat etenkin ne sävelet, joista on
askel lähimpään alapuoliseen säveleen (siis. c- ja
f-k., ks. n.). Nykyään enimmin käytetty g-k. on
13:nnelta vuosis. peräisin, jolloin sitä käytettiin
yksinomaan viulumusiikissa; yleisempään
käytäntöön se pääsi vähitellen vasta 16:nnelta vuosis.
alkaen. Nykyiset k:t ovat moninaisten vaiheitten
kautta muodostuneet mainittujen sävelten
kirjaimista (c, f, g). Alkuaan oli k:ien asema
viivastolla vaihteleva; usein se vaihteli pitkin
sävellyksen kulkuakin, jottei tarvitsisi „apuviivoja”
käyttää. Nykyään on g-k. aina viivaston
toisella viivalla, alhaalta laskien, f-k. samoin
toisella ylhäältä; ja c-k., muinoin yleisin, nyt
harvinaisin, esiintyy joko keskimäisellä viivalla
(altto-k.) tahi sitä lähinnä ylemmällä (tenori-k.).
Uusimmalla ajalla on tehty yrityksiä k:ien
supistamiseksi kahteen (g ja f), jopa yhteen
ainoaan (g, varustettuna oktaavialaa osoittavilla
merkeillä). I. K.
Klaczko [klatško], Julian (1828-1906),
juut.-puol. kirjailija, syntyi Vilnossa, esiintyi jo
13-vuotiaana sekä puolan- että hepreankielisenä
runoilijana. Königsbergissä ylioppilaana ollessaan
hän kääntyi kristinuskoon ja tuli
kiihkokatoliseksi. Pariisiin siirtyneenä hän julkaisi useita
kirjoitelmia aikakauskirjoissa „Revue des deux
mondes”, joista erityisesti herätti huomiota
kirjoitus „Les deux chanceliers” (Gortšakov ja
Bismarck). Hän on julkaissut historiallisia ja
kaunokirjallisia teoksia, joista mainittakoon „La
poésie polonaise au XIX:e siècle” (1862) ja „Causeries florentines” (18S0) puolan ja ranskan kielellä. J. J. M.
Kladderadatsch [-dats], saks. valtiollinen
pilalehti, jonka David Kalisch 1848 perusti. Nimi
johtuu Pohjois-Saksassa käytetystä onomatopoeettisesta huudahduksesta, joka kuvaa sitä
kilisevää tai rämisevää ääntä, mikä syntyy lasin,
jonkun metallin t. m. s. putoamisesta. J. J. M.
Kladi (holl. kladde, oik. = lika), kirja
liikemiehen ensimäisiä muistiinpanoja varten.
Kladodio ks. Laakaverso.
Klagenfurt [-ā-] (slov. Celovec), kaupunki itävallassa, Kärntenin herttuakunnan pääkaupunki,
K:n umpilaaksossa, 446 m yl. merenp.,
Dravaan laskevan Glan- (l. Klage-)joen varrella,
(josta nimi); 5 km Wörther-järvestä, johon se on
kanavalla yhdistetty; 27,030 as. (arv. 1908),
melkein kaikki saksalaisia. Rautatie. — K. on
säännöllisesti rakennettu, esikaupunkeja neljä,
ympäristössä linnoja ja raunioita. Useita oppi- ja
sivistyslaitoksia (maakuntamuseo Rudolfinum),
ammattikouluja, keskusvirastoja
(maakunnanhallitus, maapäivät, Gurkin ruhtinaspiispan is-
Kjui—Klagenfurt
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
