- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1091-1092

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Klein ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1091

Kleisthenes—Klemens

1092

V. 1n>7 ranskalaiset viranomaiset vangitsivat
K :n Berliinissä luullen häntä vakoilijaksi, ja häntä
pidettiin useita kuukausia vankina Pontarlier’n
lähellä olevassa Joux’u linnassa. V. 180S K.
julkaisi aikakauskirjaa, nimeltä ..Phöbus", jossa
painatti useita runoteoksia, mutta jolla ei
saavuttanut mitään ulkonaista menestystä. Kiivaan
mielenkuohunnan ja katkeruuden nostivat
hänessä tähän aikaan poliittiset tapahtumat,
varsinkin Erfurtin kongressi ja 1S09 Ranskan ja
Itävallan välillä syttynyt sota.

K:n muut näytelmät .ovat ritaridraama ,.Uas
Käthchen von lleilbronn", romanttinen näytelmä,
joka K:n tuotteista saavutti yleisintä suosiota;
useat kertomukset, joista kuuluisin on
..Michael Kohlhaas’’, traagillinen tarina
loukatusta ja harhaan joutuneesta oikeudentunnosta.
Vasta kymmenen vuotta K:n kuoleman jälkeen
julkaistiin hänen viimeisten vuosiensa
mestariteokset, draamat ,,Prinz Friedrich von
Ilom-burg", jonka päähenkilössä on sliakespea.-elnista
suuruutta, ja ,,Hermannsschlacht", missä K.
niui-naisgermaanien taistelun muodossa kuvasi aikansa
tärkeitä valtiollisia liikkeitä. V. 1811 K., joka
jo kauan oli ollut kohtalon masentama,
katke-roittama ja synkkämielinen, ampui itsensä ja
rouva Henriette Vogelin, johon hän oli
omituisen rakkaussiteen liittämä. Tämä
tapahtui Wannseen rannalla lähellä Potsdamia,
missä runoilija lepää haudattuna. — K. oli
suurisuuntainen luonne, korkeimpia ihanteita
tavoitteleva ja rikaslahjainen draamallinen kirjailija,
jolla tuntui olevan kykyä dramaatikkona jatkaa
Schillerin työtä; mutta hänen lahjansa eivät
päässeet täyteen kehitykseensä. K:n kootut
teokset ja kirjeet julkaisi täydellisimmin Erich
Schmidt yhdessä I?. Steigin ja G. Minde-Pouefn
kanssa (vista 1904 alkaen, 5 nid.). [VVilbrandt.
„H. v. K." (1803); Brahm, „It. v. K." (1892);
Bonafous, „Henri de K., sa vie et ses truvres"
(1894); R. Steig, „n. v. K:s Berliner Kätnpfe"
(1901); Rahmer. ,.Das Kleist-Problem" (1903);
B. Schulze, „Netie Studien iiher n. v. K." (1904);
W. negeler, ..Kleist" (1904).] J. TJ-I.

Kleisthenes [sthv’nrn] (lat. Clisthenm). 1.
Si-kyonin viimeinen, Orthagoridien sukuun kuuluva
itsevaltias (hali. n. 600-570 e. Kr.). K. suosi
maansa alkuperäistä väestöä doorilaisen heimon
kustannuksella ja auttoi ensimäisessä ,,pyhässä
sodassa" Delphoita vapautumaan Krisan
vallanalaisuudesta, joka kaupunki hävitettiin maan
tasalle (586 e. Kr.). — 2. Ateenalainen valtiomies,
edellisen tyttärenpoika, Megakleen poika.
Ty-rannivallan kukistumisen jälkeen (510 e. Kr.)
Ateenassa syttyneissä ylimyssukujen välisissä
riidoissa K., vaikka oli Alkmeonidien (ks. t.)
ms.h-tavan aatelissuvun päämies, asettui
kansanpuolueen etunenään, mutta pakotettiin Spartan
kuninkaan Kleomeneen (ks. t.) vaikutuksesta
poistumaan Isagoraan johtaman ylimyspuolueen (ieltii
(508 e. Kr.). Ennen pitkää kuitenkin K.
kutsuttiin takaisin Ateenaan, missä hän pani
toimeen kansanvaltaisen valtiomuodon uudistuksen
(508/7 e. Kr.). Tämän pohjana oli uusi vi;e>tön
jako. jonka mukaan 4 ikivanhan joonialaisen,
sukulaisuuteen perustuvan ..heimon" tphyle.
ks. t.) sijalle ja rinnalle asetettiin 10, niinikään
„phyle"ksi nimitettyä piiriä, joita
muodostettaessa ei otettu huomioon sukulaisuussuhteita,

vaan paikallisia oloja. Näin luodulla
keinotekoisella phyle-muodostuksella tuli olemaan tärkeä
sija Ateenan valtioelämässä ja se oli m. m.
sotalaitoksen järjestelyn perustana. Edelleen K.
korotti neuvoskunnan jäsenten luvun 400:sta
500:ksi. laajensi kansan tuomiovaltaa ja otti
käytäntöön n. s. ostrakismin (ks. t.). E. R-n.

Kleistogamiset kukat ks. P ö 1 y y t y s.

Kleitos Musta, Aleksanteri Suuren
sotapäällikkö; pelasti viimemainitun hengen
Graneikos-joen tappelussa; tyytymättömänä Aleksanterin
uudistuksiin K. ärsytti häntä moitteillaan, minkä
vuoksi Aleksanteri eräissä pidoissa kiivastuttuaan
surmasi hänet 328 e. Kr. Marakandassa.

Klemens (Clemens. lat. = „lempeä"), 14 paavin
ja 3 vastapaavin nimi.

1. K. (I) Roomalainen (Clemens
Romanus) kuuluu n. s. apostolisiin isiin,
Orige-neen ja vanhimman kirkon käsityksen mukaan
Pietarin oppilas ja muutamien mielestä Pietarin
ensimäinen seuraaja Rooman piispana, toisten
mielestä kolmas (91 ?-100) tai neljäs. Legenda
kertoo, että K. Trajanuksen aikana karkoitettiin
Traakian Khersonesokseen, jossa kärsi
marttyyrikuoleman. — Historiallinen totuus lienee se, että
Rooman seurakunnassa Paavalin ja Pietarin
kuoleman jälkeen oli tämänniminen presbyteeri, joka
Rooman seurakunnan nimessä kirjoitti n. s. K I
e-me nsin ensimäisen kirjeen. Kirje on
kirjoitettu Domitianuksen vainon aikana (95-96)
ja antaa erittäin arvokkaita tietoja kristittyjen
keskuudessa vallinneista oloista ja käsityksistä
ensimäisen vuosis. lopulla. Sen aiheena ovat
Korintin seurakunnassa syntyneet,
seurakunnanjär-jestystii koskevat erimielisyydet, samalla kuin
se sisältää esityksen kristillisestä vaelluksesta ja
uskosta. Kirje on myös osoituksena Rooman
seurakunnan kasvavasta arvovallasta. — N. s.
Klemensin toinen kirje on n. puoli vuosisataa
myöhemmältä ajalta. — vrt. Klementiinit;
Apostoliset isät. [Hennecke, ,Die
ueu-testamentlichen Apokryphen" (1904).]

2. K. II (paavina 1046-47), syntyperältään
saksilainen. Henrik IIT :n paaviksi korottama,
julkaisi asetuksia simoniaa vastaan, joita ei
kuitenkaan ehtinyt toteuttaa.

3. K. III (vastapaavina 1080-1100), alkuaan
W i b e r t, Ravennan arkkipiispa, liittyi
Grego-rius VIT:n vastustajiin, erotettiin virastaan ja
julistettiin pannaan. V. 1080 keisarin puolue
asetti hänet vasta paaviksi, jona hän kannatti
keisarin politiikkaa kuolemaansa (1100) saakka.

4. K. III (paavina 1187-91), syntyperältään
roomalainen Paolo Scolari, Palestrinan
arkkipiispa. K. siirsi paavinistuimen Pisasta
Roomaan 1188 ja saattoi kirkon ja keisarin
jälleen sovintoon. Kuoli, ennenkuin oli saanut nähdä
sen ristiretken tulokset, johon 1188 oli
innostanut Fredrik Barbarossan, Filip II:n Augustin
ja Rikhard Leijonamielen.

5. K. IV (paavina 1265-68), alkuaan Guy Le
G r o s, asianajaja, 1259 Narbonnen arkkipiispa,
1262 kardinaali. K:n politiikka tarkoitti
Hohen-staufien tuhoamista. Hän läänitti 1265 Sisilian
Anjou’n Kaarlelle, joskin paavin ja vasallin
välit pysyivät erittäin kireinä; julisti Konradinin
suureen pannaan 1267.

6. K. V (paavina 1305-14), alkuaan
Bertrand de Got, Bordeaux’n arkkipiispa. Siirsi

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0580.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free