- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1283-1284

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Konnus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

12S3

Konow—Konrad

1281

osaa 17S8-90 vv:n sotaan saaden osoittamastaan
miehuudesta luutnantin arvon. Täydennettyhän
ammattitietojaan ja palveltuaan jonkun aikaa
hovissakin K. siirtyi Porin rykmenttiin.
Kapteenina hän otti osaa Pommerin sotaan 1807. V:n
1808 sodassa I\. kunnostautui useissa taisteluissa,
varsinkin Lapualla ja Kauhajoella. Ruotsin
sotapalveluksesta hän erosi 1810 majurina. Kun
Suomeen 1812 perustettiin sotaväki, tuli K. 2:sen
jäiikärirykmentiu Kuopion pataljoonan
komentajaksi. Hän sai 1819 everstiluutnantin arvon ja
nimitettiin 1824 Hämeenlinnan pataljoonan
komentajaksi, mutta erosi jo seur. v. saaden everstin
arvon. Eli sen jälkeen maanviljelijänä. K. oli
tunnettu pöyhkeistä, voimasanoin höystetyistä
jutuistaan. Runeberg on hänet ikuistanut
„Vän-rikki Stoolin tärinäin" runossa „Von K. ja
hänen korpraalinsa". E. B:dt.

Konow [-unii-], Wollert (s. 1845), norj.
valtiomies, erotetaan nimellä ..Konow S. B.", s. o.
K. Söndre Bergenhusista. samannimisestä
serkustaan. Tuli ylioppilaaksi 1S64 ja opiskeli
lakitiedettä. mutta keskeytti muutaman vuoden
kuluttua opintonsa antautuakseen
kansanopistotyöhön. V. 1873 hän otti haltuunsa lähellä
Ber-geniä sijaitsevan syntymätalonsa
teollisuuslaitok-sineen. Eduskuntaan hän tuli 1879, edustaen
v:een 1888 Söndre Bergenhusin amtia ja
saavuttaen suurta luottamusta; v:sta 1884 hän oli
odelstingin ja v:sta 1886 suurkäräjäin
presidenttinä. Maltillisten päästessä voitolle K. joutui
vaalissa tappiolle ja oli sitten, lukuunottamatta
vuosia 1S98-1900, eduskuntatyöstä syrjässä v:een
1909. Mutta valtiolliseen elämään K. otti
vaikuttavalla tavalla osaa tänäkin aikana. Vv. 1895-98
hän oli mukana kolmannen unionikomitean
neuvotteluissa, kannattaen oman diplomaattisen
edustuksen vaatimista Norjalle. K. oli myös sen
kansallisen kokoomuspuolueen perustajia, joka v:n
1903 vaaleihin mentäessä perustettiin
unionikysy-myksen ratkaisemiseksi. Unionin hajottua 1905
ja sisäpoliittisten kysymysten tultua
puolue-ryhmitysten määrääjiksi, K. oli sen puolueen,
„vapaamielisen vasemmiston" (det frisindede
venstre), kannattajia, joka v:n 1909 vaaleissa
voitti Gunnar Knudsenin ministeristön ja sitä
kannattaneen „yhtyneeu vasemmiston" (det
kon-soliderete venstre). Uusissa suurkäräjissä,
joihin K. myös valittiin, yhtyivät hänen puolueensa
ja oikeisto enemmistöksi, jonka keskuudesta
muodostettuun hallitukseen K. tuli pääministeriksi
(helmik. 1910). Kielikysymyksessä pitämänsä
puheen johdosta hän helmik. 1912 menetti
oikeiston kannatuksen ja oli pakotettu eroamaan,
jonka jälkeen hänet valittiin suurkäräjäin
presidentiksi. K. B:dt.

Konquistadorit ks. Conquistador.

Konrad (k. 1192). Jerusalemin kuningas,
Monferraton rajakreivi; taisteltuaan
Lombardiassa Fredrik Barbarossaa vastaan K. 1186 lähti
Palestiinaan, vei 1187 tyrolaisille apua Saladinia
vastaan ja otti 1189 osaa Akkonin piiritykseen;
kilpaili sitten Ranskan kuninkaan Filip
Augustin kannattamana Jerusalemin kruunusta
Lusig-nanin Guidon kanssa, jota Rikard Leijonamieli
auttoi. Viimemainitun välityksellä tehtiin 1192
sopimus, jonka mukaan K. tunnustettiin
kuninkaaksi ja Guido sai Kypros-saaren; kohta sen
jälkeen assassiinit murhasivat hänet.

Konrad, saksalaisia kuninkaita ja
keisareita.

1. K. I. (k. 918), Saksan kuningas, tuli
Frankin herttuaksi 906 ja valittiin karolingisen suvun
sammuttua 911 karolingien sukulaisena Saksan
kuninkaaksi, taisteli Lothringin, Saksin, Baierin
ja Svaabin herttuoita vastaan voimatta
kuitenkaan kukistaa heitä. Samaan aikaan unkarilaiset
kävivät rvöstöretkillä Saksassa. [Stein,
„Ge-schichte des Königs K. I": Dümmler, „Geschichte
des ostfriinkischen Reiches".]

K. II Saali lainen (s. noin 990 k. 1039),
keisari, ensimäinen frankkilaisesta eli
saalilai-sesta suvusta, valittiin 1024 saksilaisen suvun
sammuttua Saksan kuninkaaksi. K. oli älykäs,
urhoollinen ja ankara, ja hänen tarkoitusperänsä
oli lujentaa hallitsijan valtaa. K. matkusti 1026
Italiaan, sai Milanossa Lombardian
rautakruu-nun ja 1027 paavi Johannes XIX kruunasi
hänet Roomassa keisariksi. Saksaan palattuaan- hän
taisteli suurvasalleja vastaan, puolusti rajoja
Unkaria ja Puolaa vastaan: Burgundin kuninkaan
Rudolfin kuoltua (1032) hän liitti tämän maan
Saksaan: Baierin ja Svaabin herttuakunnat hän
antoi pojalleen Henrikille (III), jakeli
hiippakuntia ja apottikuntia puoluelaisilleen, sekä
suosi alavasalleja, tehden heidän lääninsä
perinnöllisiksi saadakseen heistä tukea suurvasalleja
vastaan. Italiaan uudelleen kutsuttuna siellä
syntyneitten levottomuuksien tähden hän antoi
kuuluisan asetuksen ..Constitutio de feudis", jossa
pieiletkin läänit säädettiin perinnöllisiksi.
[Bress-lau, „Jahrbilclier des Deutschen Reiches unter K.
II"; v. Pflugk-Harttung, „Untersuchungen zur
Geschiehte Kaiser Konrads II".]

K. III (1093-1152), hohenstaufilais-suvun
ensimäinen keisari, Svaabin herttuan Fredrikin
poika, kilpaili jo Ilenrik V:n kuoltua 1125
kruunusta Lothar Saksilaisen kanssa ja kruunautti
itsensä 1128 Italiassa Lombardian
rautakruu-nulla; mutta Saksaan palattuaan hän herkesi
taistelusta Lotharia vastaan, jonka kuoltua 1137
hänet valittiin kuninkaaksi 1138. Kun hänen kil
pailijansa Welfien sukuinen Henrik Ylpeä
vaalissa syrjäytettiin, syntyi pitkä taistelu
hohen-staufien (ghibelliinien) ja welfien (guelfien)
välillä. Ilenrik Ylpeä tuomittiin menettämään
mplemmat herttuakuntansa, Baierin ja Saksin,
mutta hänen poikansa Henrik Leijona sai
kuitenkin Saksin takaisin. Bernhard
Clairwaux’lai-sen kehoituksesta K. lähti toiselle ristiretkelle
(1147-49) Ranskan kuninkaan Ludvik VII:n
kanssa saamatta kuitenkaan mitään aikaan.
[Jaffé. „Geschichte des Deutschen Reiches unter
K. III"; Bernhardi, ...Jahrbiicher des Deutschen
Reiches unter K. III".]

K. IV (1228-54), keisari Fredrik II:n toinen
poika, sai Svaabin herttuakunnan 1235 ja
valittiin 1237 Rooman kuninkaaksi kapinallisen
veljensä Henrikin sijalle, taisteli v:sta 1246
vastakuninkaaksi valitun maakreivin Henrik
Raspen kanssa ja sitten tämän seuraajaa
Wilhelm Hollantilaista vastaan. Isänsä kuoltua
(1250) hän lähti Italiaan taistelemaan
perintö-valtakuntansa Sisilian puolesta, valloitti
velipuolensa Maufredin kanssa Apulian ja otti
haltuunsa Napolin, aikoen sitten lähteä Saksaan
taistelemaan, mutta kuoli. [Schirrmacher, „Die
letzten Hohenstaufen"; Jastrow ja Winter,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0678.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free