Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Konsideratsioni ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1291
Konsistoriaalinen—Konstanssiteoria
1292
jonka jäsenet piispan ehdotuksesta synodi
nimittää.
Ruotsin ja Suomen kirkossa ruvettiin
1500-luvun lopulla, nähtävästi saksalaisen mallin
mukaan, tuomiokapituleista käyttämään nimeä
k., ja 1600-luvulla tämä nimitys oli vallitsevana.
Tällöin myös Ruotsin hallitus perusti k:eja
Itämeren toiselta puolen valloitettuihin maihin.
Tuomiokapituli nimitys voitti kuitenkin, ks.
Tuomiokapituli. [J. B. Sägmiiller,
„Lehr-buch des katolisclien Kirchenrechts" (2:nen pain.
1909) : E. Friedberg, ..Lehrbueh des katholischen
und evangeliselien Kirchenrechts" (6:s pain.
1909) ; N. Milasch, „Das Kirchenrecht der
mor-geuländischen Kirche" (saks. käänn., 2:nen pain.
1905) ; K. Miiller, „Die deutsche
Konsistorialver-fassung" („Hist. Zeitschrift", 1909) ; Hj.
Holm-i|vist, „De svenska domkapitlens förvaudling tili
lärarekapitel 1571-1686" (1908).]
Konsistoriaalinen (lat. consistoriå’lis),
konsistoria koskeva, siihen kuuluva, sen alainen. —
ks. Seurakunta. A. J. P-ä.
Konsistorio ks. Konsistori.
Konsistoriumi ks. Konsistori.
Konskribeeraus 1. konskriptsioni (lat.
conscri’bere = kirjoittaa luetteloon), sotaväen
värväys.
Konskriptsioni ks. Konskribeeraus.
Konsoli (ransk. console, < lat. consolidä’re =
vahvistaa), olkakivi, kannike. 1. Seinästä ulko-
Konsolimuotoja.
nevia rakennusosia, kuten simssejä, ovien
päällys-kappaleita, parvekkeita ja ulokkeita, tahi myös
irtonaisia taide-esineitä, patsaita, rintakuvia,
y. m. ja holvireisiä kannattava konstruktiivinen
muotojäsen. Pylvääseen ja seinään kiinnitettynä
k. vähentää palkkien kantoväliä. — 2.
Käyrä-jalkainen, seinään nojautuva, Ranskassa
rokoko-ajalla tavallinen seinäpöytä. — 3. ks. C o n s o 1 s.
U-o N.
Konsolideerata (lat. consolidä’re, < con =
yhdessä, ja solidus = kiinteä), vahvistaa; yhdistää;
vakauttaa, esim. valtiovelka.
Konsonanssi, mus. (lat. consona’ntia =
yhteen-soiminen) eli „tasasointu" syntyy samaan
(duuri-tahi molli-) sointuun kuuluvain sävelten
yhtymisestä. Sen vastakohtana on dissonanssi (ks. t.)
eli „riitasointu". I. K.
Konsonantti (lat. conso’nans = keralla
ääntyvä), k e r a k e, sellainen kielen äänne, joka
yleensä vain yhdessä vokaalien kera muodostaa
tavuja. K. sanalla on oikeastaan kaksi
merkitystä sen mukaan, onko puheena äänteiden muo-
dostumistapa vai niiden tehtävä tavussa. — A
Äänteiden muodostumistavasta puhuttaessa k. on
= s u u n s u 1 k u- ja -s u p i s t u m a ä ä n n e, s. o.
äänne, joka saa luonteenomaisimman sävynsä
suu-ontossa tapahtuvasta sulusta tai supistumasta
[suomessa esiintyviä k:eja ovat: (b), d, (f), (g),
h, j, k, l, m, n, p, r, s, (s, z, z), t v, Tj ja n. s.
loppuaspiratsioni]; sen vastakohta on vokaali
1. s u u n a u k k o ä ä n n e, jota äännettäessä
suu-väylä on avoimempi. — Ii. Sen tehtävän mukaan,
mikä äänteellä on jossakin tavussa, äännettä
nimitetään tavun k:ksi, jos se ei ole tavun keskiönä,
s. o. sen helakkuuden (sonoriteetin)
pääasiallisena kannattajana; sen vastakohta tällöin on
sonantti, tavun keskiö. Tällaisina k:eina ovat
yleisimmin suunsulku- 1. -supistumaäänteet,
suun-aukkoääuteitä (vokaaleja) ainoastaan diftongeissa
(esim. o, ö ja i tavuissa suo, lyön, kait) ;
so-nantteina taas ovat yleensä vokaalit, harvemmin
(suomessa hyvin harvoin) suunsupistumaäänteet,
kuten s ja m sanoissa ks! (kissaa kutsuttaissa)
ja hm! ks. Äänne. A. K.
Konsonanttivartalo ks. Vartalo.
Konsortsiumi 1. konsortsio (lat.
conso’r-tium, < consors = osanottaja), yhtymä, varsinkin
taloudellisessa tarkoituksessa tapahtuva kahden
tai useamman henkilön tai toiminimen
yhteenliittyminen, esim. kun jotkut pankit liittyvät
yhteen välittääksensä valtio- tai muun
obli-gatsionilainan laskemisen rahamarkkinoille, vrt.
Emissioni. J. F.
Konspiratsioni (lat. conspirä’ tiö), salaliitto,
— Konspiratööri 1. konspiraattori,
salaliittolainen, vehkeilijä. —
Konspiree-r a t a, tehdä salaliitto, vehkeillä.
Konstaapeli (engl. constable, alkuaan sama
sana kuin konnetabeli, ks. Connétable),
alempaan poliisikuntaan kuuluva henkilö. —
Me-renk., aluksen alipäällikkökuntaan kuuluva
kokenut, luotettava merimies, joka lain
myöntä-missä tapauksissa hoitaa alaperämiehen tai
perämiehen tehtäviä, ja vielä sen lisäksi useimmiten
huolehtii muonavarojen hoidosta. F. TV L.
Konstans (Constans), Rooman keisareita:
1. K. (323-50), hali. v:sta 337, Konstantinus
Suuren nuorin poika, hoiti v:sta 335 Italian,
Illvricumin ja Afrikan hallitusta, jotka maat
hän isänsä kuoltua 337 sai pitää jakaessaan
valtakunnan veljiensä kanssa. Pian alkaneessa
sodassa K. voitti vanhimman veljensä
Konstan-tinuksen Aquilejan taistelussa 340 ja anasti
hänen osuutensa: Gallian, Espanjan ja Britannian;
kukistui Galliassa syntyneen sotilaskapinan
johdosta, jolloin hänet murhautti henkivartioväen
päällikkö Magnentius.
2. K., Itä-Rooman keisari (629-668), hali. v:sta
641. Suosi monoteleettien lahkoa (ks. t.);
puolusti urhoollisesti, mutta huonolla menestyksellä
valtakuntaa arabialaisia vastaan: joutui
julmuutensa tähden kansan vihoihin; jätti
Konstantinopolin 662 ja muutti Italiaan, halliten
Syra-kusasta käsin, missä hänet murhattiin. G. R.
Konstanssiteoria (lat. constans =
muuttumaton), oppi perinnöllisyyden varmuudesta, jonka
mukaan rotu tahi laji säilyttää muotonsa ja
ominaisuutensa muuttumattomina, niin kauan
kuin ne ulkonaiset, luonnolliset olosuhteet, joissa
se on syntynyt ja elänyt, pysyvät entisellään.
Tämän konstanttisuuden 1. pysyväisyyden opin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
