- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1327-1328

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Koorthausi ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1327

Kopieerata

—Koponen

1328

heliosentrisen raailmanjärjestönsä suunnittelemi- |
seen. K:n käsitys taivaankappaleiden liikkeestä on
enemmän kuin kolmikymmenvuotisen
perusteellisen harkinnan tulos. Se sisältää seuraavat
pääkohdat: l:o Maapallo pyörii lännestä
itään kiinteän akselin ympäri.
Tästä seuraa taivaankappalten
jokapäiväinen, näennäinen liike
idästä länteen. 2: o Maa liikkuu,
samalla kun se pyörii akselinsa
ympäri lännestä itään, samassa s u u
n-nassaauringon ympäri,jolloin maan
akseli kaiken aikaa muodostaa
saman vinon kulman maan radan
kanssa. Tämän nojalla voidaan
vuodenajat selittää. 3:o. Samoin kuin
maapallo kiertävät myös kaikki
kiertotähdet aurinkoa, josta
seuraa, että ne välistä näyttävät
seisovan paikallaan, välistä taas
liikkuvan taaksepäin. — Kahdesta
ensinmaini-tusta seikasta oli jo pythagoralaisilla ja
Aris-tarkhos Samokselaisella jonkinmoinen käsitys,
mutta heidän ajatuksillaan ei ollut menestystä,
kuu Aristoteles niitä vastusti ja hyväksyi
geo-sentrisen maailmanjärjestön, jota H i p p a
r-khos ja Ptolemaios myöhemmin
matemaattisesti kehittivät. K. ei lausunut käsitystään
lielio-sentrisesta mailmanjärjestöstä vain löyhänä
olettamuksena kuten mainitut kreikkalaiset, vaan
esitti sen tieteellisen perustuksen syvän
vakaumuksensa mukaisesti. Kolmannessa kohdassa
lausuttu väitös on sen ohessa K:n kieltämätön
keksintö. — Tunnustamalla K:n teorian suuret
ansiot ei kuitenkaan saa ummistaa silmiään sen
heikoilta ja virheellisiltä puolilta. Hän esim.
otaksui, että kiertotähtien radat ovat
epäkeskelli-siä ympyröitä, olettamus, minkä Kepplerin
tutkimukset ovat osoittaneet vääräksi. — K. päätti
vasta vähää ennen kuolemaansa ystäviensä
kehoituksesta julkaista pitkällisen työnsä tulokset.
Painatus toimitettiin Niirnbergissä, missä
Rhe-ticus ja Osiander valvoivat sitä. Teos ilmestyi
nimellä: „De revolutionibus orbium eoelestium VI"
(1543, uusin pain. 1873; saks. 1879). [Leopold
Prowe, „Nicolaus Coppernicus" (2 nid. 1883-84).]

V. S:n.

Kopieerata ks. Kopioida.

Kopio 1. K o p i a (lat. cöpia = runsaus,
varasto), oik. jäljentämällä saatu monistus
jostakin kirjasta, sitten asiakirjan, taideteoksen y. m.
jäljennös.

Kopioida (ks. Kopio), valmistaa jäljennös,
jäljentää.

Kopioiminen, jäljennöksen laatiminen, ks.
Kopioida. — Valokuvauksessa positiivisen
jäljennöksen, s. o. valokuvan valmistaminen
negatiivi-kuvasta, vrt. Valokuvaus.

Kopioimiskehys ks. Valokuvaus.

Kopioimiskone ks. Jäljennyspainin.

Kopiokirja, jäljennyskirja. vrt.
Jäljennyspainin.

Kopiopainin ks. Jäljennyspainin.

Kopiopaperi ks. Valokuvaus.

Kopisch [-is], August (1799-1853), saks.
maalari ja runoilija, suoritti taideopintonsa Praagin
ja Wienin taideakatemioissa ja harjoitti
Dres-denissä maalaustaidetta 1819-22, kunnes käteen
syntynyt vika esti häntä maalaamasta. K. läksi

silloin Italiaan ja antautui siellä runoilemiseen.
Yhdessä Ernst Friesin kanssa hän, ollen taitava
uimari, löysi Caprin kuuluisan sinisen luolan.
Merkillisimmät K:n kirjallisista tuotteista ovat
hänen tonttu- ja peikkolaulunsa, mitkä, vaikka
eivät suorastaan ole lapsille kirjoitetut,
kuitenkin vastaavat heidän mieltänsä. K:n kootut
teokset (1856, 5 n.) julkaisi Bötticher. J. H-l.

Kopisti (ks. Kopio), jäljentäjä.
1600-lu-vulla alettiin Ruotsin valtakunnassa tätä
nimitystä käyttää eräistä alemmista hallinnollisista
virkailijoista, nykyjään se on meillä eräiden
senaatin alempain virkailijain nimityksenä.

Kopitar, Bartholomeus (1780-1844),
kuuluisa itäv. slaavilaistutkija, sai
koulusivistyksensä Laibachissa ja oli sen jälkeen useamman
vuoden kotiopettajana ja sihteerinä erään
itävaltalaisen ylimyksen luona. V. 1808 hän
julkaisi sloveenin kieliopin („Grammatik der
sla-vischen Sprache in Krain, Kärnthen und
Steyer-mark"), jossa hän otti huomioon toisetkin
slaavilaiset kielet. Siirryttyään Wieniin hän sai
viran hovikirjastossa ja nimitettiin Itävallassa
slaavilaisilla ja uuskreikan kielillä ilmestyvän
kirjallisuuden sensoriksi. Tässä toimessa hän
tutustui silloin Wienissä oleskelevaan Vuk
Karadziciin (ks. t.), ja saattaapa sanoa, että juuri
K:n opastuksella tämän kirjallinen toiminta
tuli saamaan suuren historiallisen merkityksensä.
Kirjaston virkamiehenä K. tutki vanhoja
slaavilaisia käsikirjoituksia ja on ensimäisenä
tieteellisen tarkasti julkaissut muutamia slaavilaiselle
kielitutkimukselle tärkeitä tekstejä.
Huomattavin niistä on „GIagolita Clozianus" (1836), jonka
johdannossa hän esitti sen, nyt kyllä jo hylätyn
mielipiteen, että se kieli, jolle Kyrillos ja
Metho-dios käänsivät osan Raamattua ja joka
sittemmin tuli kreikanuskoisten slaavilaisten
kirkkokieleksi, oli muinaissloveenin kieli. Toinen
huomattava käsikirjoitusjulkaisu on „Hesychii
glos-sographi discipulus et epiglossistes russus in
Constantinopoli sec. XII-XIII" (1839). Kun
Reimsin kaupungissa Ranskassa säilytetty
muinaisslaavilainen evankeliumiteksti, n. s. „Texte
du sacre", jonka päällä Ranskan kuninkaat
olivat tehneet kruunausvalansa, keisari Nikolai I:n
käskystä julkaistiin, kirjoitti K. sen
johdannoksi „Prolegomena historica" (1843), jossa hän
käsittelee kysymystä slaavilaisten
käännytyksestä kristinuskoon. Hänen pienemmät
tutkimuksensa on Miklosich julkaissut nimellä ..ICopitars.
kleinere Schriften" (1857). K:n tieteellisellä
toiminnalla ou perustava merkitys slaavilaisen
filologian historiassa, ja sitä on viime aikoihin asti
usein puolueellisesti ja väärin arvosteltu.

J. J. M

Koplata (ruots. lcoppla). 1. Mus., yhdistää
urkuäänikertoja toisiinsa, jotta ne saataisiin
yhfaikaa soimaan (ks. K o p p e 1 i). — 2. Kytkeä.

I. K.

Kopolanvirta vie Unnukkaveden eteläpäästä
Soisalon länsipuolisia vesiä eteenpäin; se
sijaitsee Leppävirran pitäjän eteläosassa, n. 4 km
yläpuolella Taipaleen kanavaa ja se on tunnettu
suuresta luonnonkauneudestaan sekä
lohirikkau-destaan. K:n kautta kulkee
Leppävirran-Savon-linnan laivareitti. — K:n varrella on
Kopolan-niemen kartano. L. lJ-nen.

Koponen, Fredrik Albin (s. 1858), ap-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0702.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free