- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1333-1334

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Koputuslaatta ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1333

Koputuslaatta—Koraani

1334

kehässä ilmaisee, että keuhkoilla on luontainen
ilmakkuus ja että niitten kudos on terve,
painunut ääni taas, että keuhkojen ilmakkuus sillä
kohdalla on tavallistaan vähempi ja niitten
kudos tautisesti tiivistynyt; kumea 1.
tympaniit-tinen koputusääni vatsassa sanoo, että suolet
ovat liiallisen ilmamäärän 1. puhkuisuuden
pingoittamat; maksan kohdalla, jossa ei
lähimailla ole ilmaa, antaa koputus jotenkin
soinnuttoman 1. mykän äänen, vallan niinkuin esim.
on laita, kun koputamme käsivartta, reittä tahi
muuta pelkkää tiivistä kudosta sisältävää
ruumiinosaa. K:n toimittamiseen käytetään
myöskin erityistä koputuslaattaa ja koputusvasaraa.

Sf. OB.

Koputuslaatta ks. Koputteleminen.

Koputusääni ks. Koputteleminen.

Kora (hepr.), Leevin pojanpoika, pahan
maineen saanut Moosesta vastaan nostamastaan
kapinasta, jolloin maa halkesi ja nieli hänet
perheillensä; muut kapinalliset, K:n joukkion, tuli
surmasi (4 Moos. 16,-„). Kapinaan
osaaottamat-tomista pojista johtuivat ne K:n jälkeläiset, joille
temppelin ovenvartiatoimi oli uskottu. Näistä
tulivat erittäin kuuluisiksi ne „K:n pojat", jotka
jumalanpalveluksessa olivat soiton ja veisuun
johtajina; heidän nimellistään virsiä on
Psalttarissa 12 (42-49; 84; 85; 87; 88). Edv. St.

Koraali (lat. chorus = kuoro), alkuaan
yksiäänisen kuoron laulettava messun osa,
vastakohtana pappien solistiselle messuamiselle.
Moniäänisen (..figuraali"-) laulun tultua käytäntöön
messun säännöllisissä jokapyhäisissä lauluissa,
..koraali"-laulu jäi tarkoittamaan messun
vaihtelevien osien yksiäänistä esitystä.
Uskonpuhdistuksen kautta tuli näiden tilalle
seurakunnan veisattavia mitallisia virsiä, jotka
perivät niiden nimityksen. K. siten nykyään
tarkoittaa juuri yksiäänistä laulua, jopa
evankelisissa kirkoissa kaikkein yksinkertaisinta,
liar-jaantumattomimpainkin esitettävää. I. K.

Koraalikirja, nuottikirja, joka sisältää
seurakunnan käyttämät koraalit, urkusäestyksineen.
Suomessa nykyään yleisimmin käytettyjä ovat
Faltinin laatimat k:t (1871-1909).’ Sitä ennen
oli Nordlundin k. (1850), uudelle virsikirjalle
Hagforsin sovelluttamana (1876), laajimmin
levinnyt. /. K.

Koraalinuotit ovat johtuneet nuottiviivastoille
merkityistä neumeistä(ks. Guido A r e n t i n o).
Niillä merkitään vielä nykyäänkin yksiääniset
katoliset koraalisävelmät, Ne eivät osoita sävelten
rytmiä, vaan ainoastaan niiden melodisen kulun
ja niiden jakautumisen eri tavuille. K:ien
rytmin oikeasta esittämisestä ovat tutkijat eri mieltä.
Niiden nykyinen esitys on tavallisesti jotenkin
sattuman varassa. I. K.

Koraalivirsikirja sisältää koraalisävelmät yksi.
iiänisinä, ilman säestystä. Vanhimman painetun
suom. k:n toimitutti piispa Gezelius nuor. 1702.
(Äskettäin on löydetty Kangasalan
kirkonarkistosta tätäkin vanhempi käsinkirjoitettu k. v:lta
1624.) Verraten tätä julkaisua samanaikuiseen
ruots. koraalikirjaan (1697), on niissä noin 200
yhteistä sävelmää, mutta noin 50 erilaista
kummassakin. Tämän suom. k:n musikaalista
toimittajaa ei tiedetä. — Nykyinen k:mme on 1903
v:n kirkolliskokouksen hyväksymä. Ristiriita
..rytmillisen" ja „tasatahtisen" laulutavan välillä

on siinä ratkaistu siten, että kumpikin on k:ssa
jotenkin yhtä runsaasti edustettuna, mutta
seurakunnille on suotu vapaus muuttaa tasatahtiset
rytmillisiksi ja päinvastoin. Erityisesti
huomattava on k:mme siihen sovellettujen suom.
hengellisten kansansävelmäin puolesta, joiden
lukumäärää on sittemmin melkoisesti lisätty
vapaaehtoiseen käytäntöön tarjolle annetun
lisävihko-julkaisun kautta („Uusia hengellisiä sävelmiä",
I-III, 1905-12). K:n kehittämisessä nykyiseen
asuunsa ovat työskennelleet etenkin R. Lagi,
O. I. Colliander ja R. Faltin, sekä sen
viimeisissä vaiheissa myös I. Krohn, H. Klemetti ja
M. Nyberg. — Varhaisemmilta ajoilta on
säilynyt lukuisia lukkarien käsinkirjoittamia k:ja,
| jotka omituisine muunteluilleen ovat hyvin
mieltäkiinnittäviä. Aikoinaan paljonkin käytetty
oli D. H. Fagerroosin (eli Kukkaselan) k. (1857).

/. A".

Koraani (arab. alQurän = ,.lukeminen"),
muhamettilaisten pyhä kirja, sisältää Muhammedin
ilmestykset, jotka hänen seuralaisensa osaksi
säilyttivät muistissa, osaksi heti kirjoittivat
profeetan sanelemisen mukaan. Jo ensimäinen
kalifi Abu Bekr (632-634) toimitti kirjallisen
kokoelman näitä hajanaisia ilmestyksiä 1.
koraanin-värssyjä, mutta lopullinen koraanilaitos
toimitettiin Othmanin aikana (644-656), jolloin kaikki
muut koraanikokoelmat hävitettiin, etteivät
tekstitoisinnot aikaansaisi erimielisyyttä. Tämän
kanoniseksi aiotun tekstikokoelman
toimittamisessa meneteltiin niin. että huolimatta
kronologisesta ja asiallisesta järjestyksestä pisimmät
ilmestykset asetettiin kirjan alkuun, lyhyemmät
loppuun. Poikkeuksen tästä tekee kumminkin
seitsemän värssyä sisältävä ensimäinen luku,
jolla islamissa on isämeidän rukouksen asema
ja joka kuuluu: „Jumalan. armollisen
armahtajan nimessä! Kiitos Jumalalle, maailman
herralle. armolliselle armahtajalle, tuomiopäivän
valtiaalle! Sinua me palvelemme ja sinulta
rukoilemme apua. Johda meitä oikealla tiellä,
niitten tiellä, joille olet hyvyyttä osoittanut, joita
et vihaa ja jotka eivät ole eksyksissä!" Mekassa
ja Medinassa ilmestyneet luvut ovat K:ssa
sekaisin, eikä eurooppalaisten tutkijainkaan ole
onnistunut kuin vaillinaisesti määrätä eri lukujen
kronologista järjestystä. Sekaannusta lisää
sekin seikka, että samassa luvussa useinkin
käsitellään ihan erilaisia aineita. Kooltaan K. on
Uutta testamenttia vähän pienempi. Se
jakaantuu 114 lukuun (arab. siira), joista 2:nen
(,.pikku-koraani") on pisin sisältäen 286 värssyä, kun
kahdessa lyhyimmässä luvussa on vain kolme
värssyä. Kullakin luvulla on oma nimi, joksi
jotensakin mielivaltaisesti on otettu joku luvussa
esiintyvä sana, „lehmä", „tähti". ..sarastus",
.,elefantti" v. m. Lisäksi joka luku. paitsi 9:s, alkaa
sanoilla ,,Jumalan, armollisen armahtajan,
nimessä" (n. s. basmalah). Paitsi uskonnollisessa
suhteessa K. ensimäisenä arabiankielisenä
kirjana ansaitsee huomiota tyylinsä puolesta.
Muhammed ei ollut kirjailija eikä runoilija, vaan
profeetta ja puhuja. K:n esitystapa on
sen-tähden parhaasta päästä puhetaidollinen. Se on
suorasanaista, joka kuitenkin puhujan
haltioissaan ollessa lähentelee runoutta, lainaten siltä
paikoittain rytmin ja ennen kaikkea
loppusoinnun. jota välistä noudatetaan läpi kokonaisten

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0705.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free