- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1379-1380

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Korpisammakko ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1379

Korporatsioni—Korppikotkat

Korppi.

Kumartuisin niemekkeellä K:n rannalla 011
Kustaa III: n nimikirjaimet kallioon hakattuna,
muistona hänen käynnistään siellä 1788. — IC:n
rannikot ovat suosittuja kesänviettopaikkoja.

L. Il-nen.

Korporatsioni (ransk. Corporation, < lat.
corpus = ruumis, yhdyskunta), yhdistys,
laillistettu yhdyskunta, ks. Juridinen henkilö.

Korppi (Corvus corax) on variksen heimon
suurin lintu, pituus n. 65-72 cm. Väri on
loistavan musta,
teräs-sininen ja
metalli-hohtoinen, nokka
musta, suuri,
70-84 mm:n pituinen.
Kaulan etupuolen
höyhenet ovat
tuntuvasti pidenneet
suippokärkisiksi.
Useampia
paikal-lismuotoja erotetaan, jotka
poikkeavat toisistaan
pääasiallisesti
nokan kokoon ja
muotoon nähden. K. asustaa kallioisilla
merenrannoilla ja korkeilla vuorilla ja laajoissa
metsissä mahdollisimman kaukana ihmisasunnoilta.
Se 011 levinnyt koko palearktiseen vyöhykkeeseen
ja Pohjois-Ameriikkaan, Meksikkoon asti. K. on
kaikkiruokainen paikka- tahi kiertolintu, joka
erittäinkin pohjoisissa seuduissa lähestyy talvella
asuttuja paikkoja, haaskoja hakien. Useista
paikoista hävinnyt jäljettömiin viljelyksen tieltä.
Luonteeltaan arka ja varovainen. Pesii kallioille
tahi suuriin puihin synkkään metsään. Munia
tapaa joskus jo helmikuulla, meillä useimmiten
maaliskuulta huhtikuulle. Niitä on useimmiten
4-5, joskus 3 tahi 6. suurien variksen munien
tapaisia. likaisen vaaleanvihreitä, ruskein ja
vihrein täplin ja juovin. Soitimen aikaan on
korpin ääni kauas kaikuva „klong, klong", muutoin
syvä. sointuva „kraah, kraah". E. W. S.

Korppihaarake (proccssus coracoidcus)
lapaluun etupuolella, olkanivelen kohdalla ulospäin
suuntautuva haarake.

Korppikotkat 1 Yuliuridce) ovat suurimpia
petolintuja. Nokka usein päätä pitempi, vahva,
samoin jalat, jotka ovat hyvin kömpelötekoiset,
varpaat pitkät ja kynnet heikosti koukistuneet,
llöyhenistö karkea, siellä täällä pitkiä suippoja

1 Munkkikorppikotka. - l.ikakorppikotka. 3 Hanhikorppikotka.

höyheniä. Monen lajin pää ja kaulan yläosa höy
henettömät. niissä on vain muutamia untuvia ja
karvoja. Höyhenrajassa uutuvakaulus. Paljas
iho hyvin epätasainen, korkeissa poimuissa.
Siivet erinomaisen pitkät, leveät ja pyöreät. Koko
ulkomuoto tekee kömpelön ja siistimiittömän
vaikutuksen. K. syövät enimmäkseen raatoja,
jotka niiden tarkka silmä keksii tavattomien
matkojen päästä. Harvoin joutuu jokin suurempi
elävä eläin, lammas tahi vuohi niiden saaliiksi.
Useimmat lajit asustavat joukoissa, harvemmat
yksinään. Rakentavat pesänsä joko kallioille tahi
puihin, muutama laji rakennuksiin. Suuremmat
lajit munivat säännöllisesti vain yhden
munan, pienemmät 2. Kaikki ovat lämpimien
maiden asukkaita, vaikka useat kyllä voivat
kestää kylmääkin, asustaessaan korkeilla vuorilla
tahi lennellessään korkeissa ilmakerroksissa. —
T ö y h t ö-k :i s t a (Vultur) on Euroopassa vain
yksi laji, m u n k k i-k. (V. monachus), 110-115
cm:n pituinen, siivenkärkien väliä 225-230 cm.
Viiri tasaisesti tummanruskeanharmaa, pää ja
kaula vaaleanharmaan-, punertavan- ja
sinisen-kirjavat. Paitsi Etelä-Euroopassa tavataan näitä
koko Etelä-Aasiassa Kiinaan saakka, sekä
Egyptissä. — Heimon suurimmat lajit kuuluvat
korva-k:ien sukuun (Otogyps), joista afr..
korkeilla vuoristoseuduillakin elävä yleinen k.
(O. auricularis) on 100-105 cm:n pituinen,
siivenkärkien väliä 275-280 cm. Tntiassa tavataan
toinen laji, p a 1 j a s p ä ä-k. (O. calvus), joka on
edellistä tuntuvasti pienempi. — IIanhi-k:ia
(Gyps) tunnetaan 6 lajia, jotka kaikki asustavat
Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa Himalajaan ja
Malakkaan asti. Välimeren maissa ja
Kaakkois-Aasiassa tavataan yli metrin pituinen
hanhi-k. (Gyps f u lv ns ) ja Keski-Afrikassa kaunis va r
pusa auk k a-k. (G. riippelli). — Kuuluisin
kaikista k.-suvuista on lika-k:t (Neophron), joista
„F a a r a on k a n a" (N. percnoptcrus) on hyvin
usein kuvattu vanhoihin egyptiläisiin
rakennuksiin. Sitä pidettiin pyhänä, vanhempain rakkauden
vertauskuvana. Ruumiinmuoto on korppimainen.
siivet pitkät ja suipot, pituus 70 cm. Naama vain
on paljas, mutta pää ja kaula höyheniset. Asustaa
Välimerenmaissa. Egyptissä ja Intiassa.
Konstantinopolin Stambul-kaupunginosan sypresseissä
ja moskeioissa se pesii yleisesti. Useissa
Intiankin kaupungeissa se elää, syöden raatoja ja
ruumiita, joita kaduille ja veteen heitetään. — K:iin
luetaan joskus myöskin p a r t a-k:i e n (Gypaëtus)
suku, joka on väliasteena k:ista kotkiin.
Tunnetuin laji 011 laajalle EteHi-Eurooppaan,
Sieben-biirgeniin ja Kaukasukselle levinnyt
partakorppikotka (Gypaëtus barbatus). Aasiassa
se elelee kaikilla korkeilla vuorilla Altaista
Kiinan reunavuoriin ja täältä Sinaille,
Etelä-Arabiaan ja Himalajalle. Aikaisemmin pesinyt
Sveitsissäkin. On Espanjassa erittäin yleinen.
Afrikan pohjoisrannikolla sitä myöskin tavataan.
Selkäpuolen väri ruskeanmusta, vaalein viiruin,
alapuolet ruosteenkeltaiset. Nokantyvestä silmiin
leveä, musta läiskä. Pituus 100-115 cm,
siivenkärkien väli 250-270 cm. Elintavoiltaan
erilainen kuin varsinaiset korppikotkat, m. m. siinä,
että se pyydystää eläviäkin eläimiä. — K:iin
laajemmassa merkityksessä kuuluvat eri heimoina:
1) Uudenmaailman k:t (Cathartidae),
joiden tuntomerkkinä ovat suuret munasoikeat sie-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0728.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free