- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1401-1402

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Koskenniska ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1401

Koskenniska—Kosken perkausjohtok un ta

1402

vaan viivälitelee etupäässä hiljaisissa yö- ja
yk-siniiisyystunnelmissa. Sille on ominaista hillitty,
uneksiva ja harras sävy ja ehyt, harkittu muoto,
taiteellisesti parhaimpia saavutuksia
uusimmassa lyriikassamme. K. on suomentanut eräitä
suorasanaisia teoksia sekä Grillparzerin
runomuotoiset näytelmät „Meren ja lemmen aallot"
ja „Sappho". Sitäpaitsi kirjoittanut kirja- ja
teatteri arvosteluja. Hänen ensimäinen
runovihkonsa on ilmestynyt myös saksaksi Johan
Jakob Meverin kääntiimäuä („Gedichte") v. 1907.

V. T.

Koskenniska (1. V u o 1 e e n k o s k i), ylin,
tunnetun Hankalan koskenlaskureitin (ks. t.)
Koskista Kymijoessa; putouskorkeus l,s m,
pituus 300 m; keskiveden aikaan 4,400 hevosv. ja
korkeanveden aikaan 6,800. K:n yläpuolella
matkailijat siirtyvät laivasta koskiveneisiin. —
Kosken vierellä on Koskenniskan talo. Saha ja
2 myllyä, rullatehdas. L. H-nen.

Koskenperkaus, joen uoman oikominen
koskipaikoissa ja puhdistaminen kivistä ja kallioista
ja sen syventäminen toimitetaan joko venekulun
helpottamiseksi taikka tulvien ehkäisemiseksi
koskien yläpuolella. Mutkainen ja kivien ja kallioiden
supistama joenuoma koskipaikoissa ei useinkaan
ehdi niellä sulavasta lumesta taikka pitkällisistä
sateista lisääntynyttä vesimäärää, vaan vesi
patoutuu kosken yläpuolelle ja synnyttää tulvan.
Meillä lisäytyy jokien vesi enimmän keväällä
sulavasta lumesta. Kuta enemmän metsät jokien
varsilta hakataan ja maat viljellään ja suot
kuivataan. sitä nopeammin lumi sulaa jokien
varsilta ja sitä pikemmin ja sitä suurempi osa
sulamisvedestä juoksee jokiin. Tästä on
seurauksena tulvien lisääntyminen viljelyksen edistyessä,
ellei jokien vedenjohtokykyä samassa määrässä
lisätä. Tämä tehdään useimmin juuri k:n avulla.
K. on tarpeellinen erittäinkin sellaisissa joissa,
joiden vesistöissä ei ole varasäiliöinä toimivia
suurempia järviä ja joiden rannat ovat alavia.
K. toimitetaan joskus siten, että sora ja pienet
kivet haravan tapaisella aseella irroitetaan
pohjasta, jolloin virta ne vie suvantoon, missä
painuvat pohjaan niin pian kuin uoma syvenee
ja virta heikkenee; siten koski syvenee.
Tavallisesti koskia perattaessa pienemmät kivet
varrellisilla rautakouruilla nostetaan ylös, isommat
kivet ja kalliot ammutaan ensin rikki
dynamiitilla (vrt. Kiviteollisuus). Usein k. on
osana yleisemmästä joenperkauksesta, jolloin
kaikki ahtaammat paikat joenuomassa joko
syvennetään taikka levitetään kaivamalla, mutkat
oikaistaan (vrt. Jokirakennus) ja alavissa
paikoissa rakennetaan joen rantoja pitkin
maavalleja rajoittamaan tulvien alaa. Suomessa on
jo vanhoista ajoista saakka toimitettu k:ia ja ne
ovat, vaikka alkuaan tarkoittivatkin
pääasiallisesti venekulun helpottamista, paljon
vaikuttaneet asutus- ja viljelysolojen kehittämiseen,
erittäinkin Pohjanmaalla, jossa suurimmat ja
tärkeimmät työt ovat tehdyt. Niinpä ryhdyttiin jo
1755 Samuel Chydeniuksen johdolla k.-töihin
Kyrönjoessa ja muutamissa muissa Pohjanmaan
joissa ja niitä jatkettiin sitten v:een 1767
nuoremman Jaakko Steniuksen johdolla.
Myöhemmin ovat. useimmat Etelä-Pohjanmaan joet
peratut viljelystarkoituksia varten; Kalajoen
perkaukseen "pantiin 1903-10 1 755,000 mk. ja 1910

aloitettiin 4,400,000 mk. maksavaksi arvioitu
Lapuanjoen perkaus. Kokemäenjoessa on myös
vanhastaan koskia perattu ja tehty muita
samantapaisia töitä varsinkin Huittisten ja Kokemäen
pitäjissä Samuel Chydeniuksen suunnitelmien
mukaan, ja myöhemminkin on niitä jatkettu
pi-teinmillä ja lyhemmillä väliajoilla, niin että
useimmat Kokemäenjoen kosket ovat kokonaan
kaivetut ja latvavesilläkin on suuria k.-töitä
suoritettu. Siitä huolimatta tarvitaan siellä vielä
niin laajoja perkaustöitä, että niiden
kustannukset arvioidaan n. 5,« milj. markaksi. Kyminjoen
vesistössä on myös isoja perkaustöitä
suoritettu viime vuosisadan alku- ja keskivaiheilla. —
Alkuaan k.-työt suoritettiin enimmäkseen
kansan päivätöillä, joista joko ei maksettu mitään
taikka aivan vähäinen ruokaraha, toisinaan
paikkakunnan väestö vapaaehtoisestikin otti
työhön osaa. Työtä johtivat joskus maanmittarit
taikka 1799 asetettu
koskenperkausjohto-kunta (ks. t.) ja sittemmin muodostettu T i
e-ja vesirakennusten ylihallitus ja
seu alainen insinöörikunta, jotka nyt k.-töitä
johtavat. J. C-én.

Koskenperkausjohtokunta oli Ruotsin vallan
aikana erityisesti Suomea varten perustettu
virasto, joka 1808 v:n sodan alussa hajaantuneena
1816 uudestaan järjestettiin, sekä sitten
laajennettuna toimi v:sta 1860 Tie- ja v e s i k u 1 k
u-1 ai t os teii sekä vista 1887 Tie- ja
vesirakennusten ylihallituksen (ks. t.)
nimellä. Ivoskenperkauksia oli aikaiseen
harrastettu vesirikkaassa Suomessa; Samuel
Chydenius ja nuorempi Jaakko Stenius (ks. n.) ovat
olleet tämän tehtävän huomattavimmat johtajat.
Kun erikseen Kokemäenjoen alueelta oli tehty
valituksia siitä vahingosta, jonka tulvavesi
vuosittain teki alavilla pelloilla, sen lisäksi estäen
käyttämästä paljon viljelyskelpoisia rantamaita,
annettiin 17 p. jouluk. 1799 julistus
„Koskein-perkamisesta Suuresa Ruhtinan-Maasa
Suo-mesa". Siinä tunnustettiin voitettavien
vastusten olevan yksityisten voimaa suuremmat, joten
hallitus suostui ryhtymään työhön; kuten
Ruotsin vallan aikana oli tapa, työnnettiin samassa
uudesta laitoksesta koituvat kustannukset
Suomen maksettavaksi. Jo 1797 oli uudestaan pantu
voimaan Suomen ruotuväen velvollisuus tehdä
työtä kruunun hyväksi kuten jo oli tehty
Viaporin rakentamisessa; rahamenojen hankinta kävi
helpoksi sillä, että hallitus 1799 määräsi Suomen
passevolanssikassan säästöt koskenperkaustöihin
käytettäväksi, vaikka nämä varat olivat
ruotuja rustitilallisten suostumuksesta kerätyt
vastaisen, sotaväen liikekannalle asettamisen
helpottamiseksi. Luvattiin tosin, että tämä laina „sitten
Statsverkildä tulee palkittavasi, koska sen tila
sitä myöden anda ja Passevolance-Cassa sijtä
löyty olevan tarpeessa", mutta tuo aika tietysti
ei koskaan tullut. Johtokunnan esimieheksi
nimitettiin Suomen sotavoiman silloinen
ylipäällikkö, kreivi Maurits Klingspor; hänen ollessaan
estettynä sai lähin jäsen, Turun ja Porin läänin
maaherra E. G. von Willebrand, pitää johtoa.
Muut jäsenet olivat aluksi Porin rykmentin
päällikkö, vapaaherra J. F. Aminoff, Karjalan
laamanni O. Vibelius, Turun ja Porin läänin
Uiäninkamreeri A. J. Winter sekä professori H.
G. Porthan; sen lisäksi oli kulloinkin kutsuttava

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0739.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free