- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1451-1452

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Koulukuri ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1451

Koululääkäri—Koulunäytelmä

1452

nöllisesti lomaa (lat. ferice. lepo-, juhlapäivät)
kirkollisina juhlapäivinä, joita oli runsaasti,
lisäksi markkinain aikana, niitä kun
vietettiinkin kirkollisten juhlain yhteydessä, sekä
julkisten tutkintojen ja koulujuhlien toimeenpanoa
varten. Myöhemmin, kirkollisten juhlapäivien
vähentyessä ja silmällä pitäen oppilaiden terveyttä,
on otettu käytäntöön pitemmät yhtäjaksoiset
loma-ajat. Osittain ne vieläkin ovat kirkon
juhla aikoina, nim. joulu- ja pääsiäisloma, mutta
useissa maissa kesäloma on pisin. K:n pituus
vaihtelee muutoin huomattavasti eri maissa.
Useimmissa maissa, kuten Saksassa, Ranskassa
ja Norjassa, se käsittää n. 12 viikkoa vuodessa,
Tanskassa vain 81.. viikkoa. Ruotsin uusi
koululaki säätää loman 14 viikoksi. Meillä koulujen
loma-aika on jo pitkät ajat ollut n. 18 viikkoa.
Paitsi lyhyttä pääsiäis- ja lielluntailomaa oli
ennen 2, myöhemmin 2’/3 kuukautta kesälomaa
ja 2 tai VI, kuukautta joululomaa. V. 1862
kesäloman pituus määrättiin 3 kuukaudeksi ja
joululoma 25 päiväksi. Sittemmin on annettu
toisia määräyksiä, mutta 1883 palattiin
samoihin loma-aikoihin. O. Sl-e.

Koululääkäri, koulunuorison terveydenhoitoa
valvova lääkäri. Kokemuksesta tiedetään, että
koulunkäyntiä seuraa moni seikka, jolla saattaa
olla epäedullinen vaikutus oppilaan terveyteen;
lisäksi moni lapsi jo ennen kouluikäänsä on
terveydeltään tahi ruumiillisen tai henkisen
vaurastumisensa puolesta heikko, joten koulutyö käy
hänelle liian raskaaksi, jopa mahdottomaksikin.
Kaikesta tästä koituu koululle velvollisuus
valvoa oppilaitten terveyttä ja poistaa tahi
ainakin mikäli mahdollista vähentää koulunuorison
terveydelle haitallisia vaikutelmia. Tällainen
terveydenhoidon valvominen koulussa ja
koulunuorisossa käy mahdolliseksi ainoastaan siten, että
se uskotaan asianvmmärtävän, tarpeellisilla
erikoistiedoilla varustetun lääkärin, n. s.
koululääkärin käsiin. — Eri maissa tehtiin jo
kaukaisina aikoina, osaksi valtion, osaksi kuntien
palveluksessa olevien lääkärien muuhun
varsinaiseen työohjelmaan myöskin määräys, joka
tavalla taikka toisella tarkoitti koulujen
terveydenhoitoa. Tämä sivutoimi käsitti aluksi vain
kouluhuoneistojen tarkastamista ja
poikkeustapauksessa jonkun oppilaan terveydentilan tutkimista,
kun siitä koulun puolesta lausuttiin epäilyksiä.
K:eitä sanan nyk. merkityksessä nämä lääkärit
eivät kuitenkaan olleet. Saksassa, jossa yleinen
koulupakko aikaisimmin astui voimaan,
kohotettiin ensimäisiä ääniä koulujen asettamisesta
erityisten k: ien valvonnan alaisiksi. Esimerkkiä
ovat sittemmin vähitellen seuranneet useimmat
muut sivistysmaat. Tärkeään käännekohtaan
joutui k.-laitos 1897, jolloin Wiesbaden asetti
kunnan palvelukseen k:eitä uusille perusteille
laadituin ohjesäännöin. Tässä ohjesäännössä
annetaan yksilökohtaiselle terveydenhoidolle täysi
arvo ja tunnustus; siinä vaaditaan, että
jokaisen oppilaan terveydentila on tarkastettava,
sillä ainoastaan siten käy mahdolliseksi saada
ilmi olemassaolevat taudit ja sairaudentilat,
mikä on yhtä tärkeätä itse sairastavien
oppilaitten hoitoa ja oikeata käsittelyä varten kuin
muitten koululasten suojelemiseksi
taudintartun-nalta. — Suomessa varsinainen k.-laitos on vielä
varsin nuori. Asia pantiin vireille 1885 Suomen

lääkäriseuran yleisessä kokouksessa. Sittemmin
otti ensiksi neljä Helsingin yksityiskoulua oman
koululääkärin; jotkut Tampereen yksityiskoulut
seurasivat esimerkkiä 1900. V. 1905
perustettiin Helsingin kansakouluihin k;n toimi, joka
1911 jaettiin kahtia, niin että suomenkielisille
kouluille tuli toinen ja ruotsinkielisille kouluille
toinen lääkäri. K:eitä on nykyään usean
muunkin kaupungin kansakouluissa, niinkuin
Tampereella, Turussa. Viipurissa, Käkisalmessa,
Kuo-j piossa ja Vaasassa. SI. O-B.

Kouluneuvosto, lähin paikkakunnallinen
kou-lunvalvojakunta, määrätty alkujaan 1869 v:n
asetuksessa asetettavaksi kaikille oppikouluille.
Sen tehtävästä säädetään tarkemmin
Ylihallituksen kiertokirjeessä marrask. 3 p:ltä 1870
sekä sittemmin 1872 v:n koulujärjestyksessä
182-87 §§). K. asetetaan joko kullekin koululle
erikseen tai useammille yhteisesti. Jäsenet
nimittää Ylihallitus 3 vuodeksi kerrallaan
henkilöistä, jotka kunta ehdottaa (arm. ohjes. 18 p:ltä
lokak. 1898 15 §). O. Sl-e.

Koulunäytelmä, eräs näytelmän laji. joka
joko kokonaan tai etupäässä oli aiottu kouluissa
ja koululaisten esitettäväksi. Erityisen
merkityksen k:t saivat Saksassa, missä ne varsinkin
uskonpuhdistuksen aikakaudella kukoistivat ja
melkoisesti vaikuttivat muuhunkin draamalliseen
tuotantoon. 16:nnella vuosis. koulujärjestys sääti
useissa vastaperustetuissa lukioissa ja
latina-kouluissa vuosittain, jopa useamminkin
esitettäväksi k:iä, joiden sepittämisessä monet
etevim-mät koulumiehet kokeilivat, joko luoden
omintakeista, tai muodostamalla toisia näytelmiä.
Uskonpuhdistuksen alussa k. ja kansandraama
alkoivat vahvasti lähennellä toisiaan. Luther
suosi suuresti tällaisia koulunäytäntöjä, ja
yleisenä vakaumuksena oli, että ne olivat omiaan
totuttamaan koululaisia vapaampaan
esiintymiseen sekä heitä siveellisesti kohottamaan. 16:nnen
vuosis. latinaksi kirjoittavista k:ien tekijöistä
ovat mainittavia Xystus Betulius (Sixt Birk),
Thomas Naogeorgus (Kirchmair) ja
Christopho-rus Stymmelius. Lat. koulunäytelmien rinnalla
syntyi saksankielisiäkin, ja näiden sepittäjistä
olivat etevimpiä Rollenhagen, Barthol. Krüger,
Martin Rinkhardt y. m. 16:nnen vuosis.
jälkipuolella tuli jesuiittain johtamissa kouluissa
esitettyihin k:iin vanhojen, voittopuolisesti
retoristen ainesten lisäksi uusia, it. pastoraali- ja
eopperarunoudesta lainattuja. Jesuiitat lisäksi
enensivät koulunäytelmien esityksen ulkonaista
loistoa. 17:nnen vuosis. ensi vuosikymmeninä
olivat suosituimpia k:ien kirjoittajia Paul Crusius,
Kaspar Brülovius ja Heinr. Hirzvvigius.
K.-esityksiin, kuten kulttuurioloihin yleensä, vaikutti
tuhoisasti 30-vuotinen sota. Koulut yrittivät
kuitenkin esittää uudempia saks. näytelmiä,
kuten esim. Andr. Gryphiuksen ja Lohensteinin
kirjoittamia. Viimeinen saks. kouludramaatikko
oli 17:nnen ja 18:nnen vuosisadan vaiheilla
Zittaun rehtori Christian Weise. Lopulta
koulu-näytännöt rupesivat kilpailemaan varsinaisen
näyttämötaiteen kanssa, alkaen esittää tämän
ohjelmistoon kuuluvia kappaleita, ja tämä tiesi
koulunäytäntöjen vasituisen merkityksen
katoamista, samalla kuin se ennusti niiden
raukeamista. Muissakin maissa, etenkin Englannissa,
on havaittavissa koulunävtelmätaiteen ilmiöitä.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0764.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free