- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1489-1490

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kreettalainen kulttuuri - Kreeviinit - Krefeld l. Crefeld - Kreikan kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1489

Kreeviinit—Kreikan kieli ja kirjallisuus

1490

Hellenic studies" XIV (1894) ja seur.;
italialaisten tutkimukset julkaisussa „Monumenti
an-tiehi pubhl per cura della R. aceademia dei
Lineei" XIII seur. Evans, „Scripta Minoa" I
(1909); Burrows, „Tlie discoveris in Crete" (1907);
Fimmen, ..Zeit u. Daner der kret.-mykenischen
Kultur" (1909) ; Ed. Meyer. „Geseh.’ d.
Alter-tliurns" I 2" (1909) ; R." Dussaud. „Les
eivili-sations préhelléniques" (1910).] O. E. T.

Kreeviinit, vatjalais-ryhmä, jonka jätteitä
vielä viime vuosisadan alkupuolella eli
Kuurinmaalla lähellä Bausken kaupunkia Aa-virran
rannoilla. Kaupungin perustaja, saks. ritari von
Overberg kävi 1444-47 sotaa Novgorodia vastaan,
kulkien sotaretkellään Vatjan- ja Inkerinmaalla
aina Neva-joelle saakka. Tältä retkeltä hän toi
mukanaan sotavankeina joukon vatjalaisia,
joiden jälkeläisiä juuri k. olivat. Nimensä nämä
saivat siitä, että heidät tuotiin ^venäläisten" eli,
lätiksi, krcewsien maalta. Kreeviinien
kielimurre. josta on säilynyt kirjaanpantuja näytteitä
(Appelbanmin v:lta 1774, Lutzaun v:lta 1810,
Sjögrenin v:lta 1846), on kielihistoriallisesti
tärkeä, se kun eräissä suhteissa oli vanhemmalla
kaunalla kuin nykyään elävä vatjan kieli. [F. J.
Wiedemann, „über die Nationalität und Spraehe
der jetzt ausgestorbenen lvreevinen in Ktirland"
(Mém. de 1’Acad. Imp. des scienees de St. P:bourg,
VII. T. XVII, n :o 2, 1871).] ks. V a t j a 1 a i s e t.

Y. W.

Krefeld 1. Crefeld [-èfelt], kaupunki
Saksassa, Diisseldorfin hallitusalueessa, n. 7 km
Reinistä länteen; 129,412 as. (1910). —
Säännöllisesti rakennettu, kirkkoja n. 20, kaunis
raatihuone ja Kaiser-Wilhelm-museo; useita
oppikouluja, korkeampi ammattikoulu
kangasteolli-suutta varten. värjäys- ja apretuurikoulu,
kauppa-, taideteollisuus- y. m. ammattikouluja.
-— K. on Saksan tärkein silkki- ja
samettiteolli-suuden keskus; ensimäiset tehtaat perustivat
naapurimaista karkoitetut reformeeratut ja
mennoniitit 1700-luvulla. Nykyään tehtaita on
n. 140. Tämän vuosis. alussa silkki- ja
sametti-valmisteitten tuotantoarvo oli 86 milj. mk.
Huomattava on muukin teollisuus: K:ssa on suuria
värjäämöitä, puuvillakutomoita, matto-, rauta-,
kone-, viina-, kemiallisia y. m. tehtaita. —
Kauppa-asema oivallinen: satama Reinin
varrella. jonka liikenne 1909 oli 195,948 ton.
tavaroita, rautatieverkko monihaarainen. K. sai
kaupunkioikeudet 1373, joutui 1702 Preussille. —
Lähettyvillä, Fisehelnin luona
preussilais-eng-lantilainen sotajoukko Ferdinand
Braunschweigi-laisen johdolla voitti Clermont-Condén
ranskalaisen armeian 1758. E. E. K.

Kreikan kieli ja kirjallisuus. 1. Kreikan
I. hellaan kieli kuuluu indoeurooppalaisten
kielten k e n t u m-osastoon (ks.
Indoeurooppalaiset kansat ja kielet).
Taivutusmuotojen runsaus (varsinkin erinomaisen
vivahdus-rikas ja täsmällinen verbijärjestelmä) samoin
kuin johtamisen ja yhdistämisen helppous
tekivät kreikan kielen erittäin notkeaksi ja
kuvaavaksi havaintojen, ajatusten ja tunteiden
ilmaisukeinoksi, ja siitä koitui, suurilahjaisen kansan
kehittyessä, mitä herkin ja tehoisin sivistyksen
väline. Kreikan kieli on historiantakaisista
ajoista asti ollut vallitsevana kielenä Kreikassa,
ja se on kreikkalaisen heimon levitessä seuran-

nut tätä muillekin asumusalueille. Kreikassa se
syrjäytti kokonaan sen (luultavasti
ei-indo-eurooppalaisen) kielen, jota siellä puhuttiin
ennen kreikkalaisten tuloa ja jonka jälkiä ilmenee
eräissä Kreikalle ia Vähälle-Aasialle yhteisissä
paikannimimuodoissa (joiden lopussa esiintyy
-nth-, -ss-); ainoastaan Kreikan itäkolkassa
säilyi kauan ei-kreik. kieltä. — Kreikan kieli
esiintyy alusta pitäen useina eri murteina, joita
parhaiten voi yhdistää 3 pääryhmään: itä-,
keski-ja länsikreikkalaiseen (makedonialaisten
kieltä ei liene pidettävä kreikan kielen
murteena vaan läheisenä sukukielenä). Selvimmin
eroaa muista itäkreikkalainen 1.
ioonia-lais- (joonialais-) attikalainen ryhmä, jonka
silmäänpistävimpänä omituisuutena on
alkuperäisen ö:n sijalla esiintyvä é, ja joka
muistotari-nan mukaan muinoin on vallinnut suuressa osassa
Itä-Kreikkaa (Boiotiassa, Attikassa,
Peloponne-soksen itäosissa, ajoittain sen
pohjoisrannikolla. n. s. Akhaiassa). Historiallisena aikana
se esiintyy kahtena eri haarana, ioonialaisena
(Euboiassa, useimmilla Kykladi-saarilla,
Vähän-Aasian länsirannikon keskiosassa sekä näiltä
seuduilta lähteneissä siirtoloissa) ja attikalaisena
(jossa ä eräissä asemissa säilyi).
Keski-kreikkalaiset, keskenään sangen erilaiset
murteet polveutuivat niistä murteista, joita ennen
doorilaista vaellusta puhuttiin niissä osissa
Kreikkaa, jossa ei puhuttu ioonialaista murretta.
Puhtaita tämän ryhmän murteita olivat toiselta
puolen Vähän-Aasian (varsinkin myös Lesbos
saaren) aiolilaisten kieli, toiselta puolen
arka-dialainen ja siihen läheisesti liittyvä
kyprolainen murre; muissa saman ryhmän murteissa
(niink. Thessalian ja Boiotian) ilmenee vahva
länsikreikkalaisten murteiden vaikutus.
Länsi-kreikkalaisessa ryhmässä erotetaan kaksi
päähaaraa: doorilainen (etupäässä Lakoniassa,
Argoliissa, Megarassa, Korinthoksessa,
Messe-niassa, eteläisissä Kykladi-saarissa, Kreetassa,
Vähän-Aasian länsirannikon eteläosassa,
Rhodoksessa sekä näistä seuduista lähteneissä
siirtoloissa) ja luoteiskreikkalainen (Epeiroksessa,
Pindoksen, Othryksen ja Oiten vuoristoissa,
Akarnaniassa, Aitoliassa, Phokiissa. Lokriissa,
Peloponnesoksen Akhaiassa; Eliissä sekamurre).
Sitä myöten kuin joku kreikkalainen heimo
kohosi henkisen viljelyksen kannattajaksi, kehittyi
sen murre runous- ja kirjallisuuskieleksi;
milloin useat heimot olivat jonkun kirjallisuuslajin
kehittämisessä osallisina, syntyi kirjallisia
sekamurteita. Niinpä sankarieepoksen pääasiallisesti
ioonialaisessa murteessa on koko joukko tämän
runouden vanhemmista asteista periytyneitä
aiolilaisia omituisuuksia. Tämä n. s. eepillinen
murre vakiintui sitten eepillisen ja sen
perusteella kehittyneen elegia-runouden yleiseksi
kieli-parreksi. Puhtaasti ioonialainen murre oli
Vähän-Aasian ioonialaisten keskuudessa kehittyneen
proosakirjallisuuden kielenä.
Lesbolais-aiolilai-sella murteella kehittyi alkaioksen ja Sapphon
tunnelmalyriikka; koorilyriikan alalla taas
yhtyi doorilaisia, aiolilaisia ja eepillis-ioonialaisia
aineksia omituiseksi runokieleksi. 5:nnestä
vuosis. alkaen e. Kr. attikan murre kohosi
hellee-niläiskansan korkeimman kulttuurin
kannattajaksi. Kun Hellaan pikkuvaltiot 4:nnen vuosis.
loppupuolella menettivät varsinaisen itsenäisyy-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0787.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free