- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1491-1492

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kreikan kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1491

Kreikan kieli ja kirjallisuus

1492

tensii ja Aleksanteri Suuren valloitukset
levittivät kreik. kulttuuria ja kreikan kieltä Intian
rajoille ja Egyptiin asti. sukeutui Attikan
kielestä yleiskreik. kirja- ja sivistyskieli.
Levitessään niin hyvin eri murteiden alueille kuin
myös kauas ulkopuolelle entistä
kreikkalais-maailmaa tämä yhteiskieli koinf)
kuitenkin erottautui monessa suhteessa puhtaasta
atti-kalaisuudesta. Sen tähden ruvettiin kirjallisissa
piireissä lrsestä vuosis. alkaen j. Kr.
harrastamaan aitoattikalaisen kielenkäytön palauttamista
ks. At tik ismi’. Erikoismurteet taas
syrjäytyivät vähitellen: n. 100 j. Kr. ne nähtävästi
olivat hävinneet käytännöstä. Poikkeuksena on
vain Lakouian murteesta polveutunut T s a k
o-nieu murre, jota yhä vielä puhutaan Parnonin
niemimaalla. Yhteiskielen pohjalla kehittyi
vie-rassukuisen väestön keskuudessa m. m. se
rahvaanomainen murre, jota puhuttiin Egyptissä ja
Syyriassa ja jolla Vanhan testamentin
kreikan-uos n. s. Septuaginta) ja Uuden testamentin
kirjat ovat kirjoitetut.

Kreikan kielen myöhemmälle kehitykselle
omituista on kirja- ja sivistyskielen jyrkkä
eristäytyminen elävästä kansankielestä. Edellistä on
näet koetettu pysyttää niin lähellä vanhan ajan
kirjakieltä kuin suinkin mahdollista:
jälkimäisessä taas on aikojen kuluessa tapahtunut suuria
muutoksia, joiden alkuasteita osaksi on
huomattavissa jo vanhan ajan kielessä. Artikulatsionin
siirtyminen suuontelon etuosiin päin synnytti
m. m. ..itasismin" iks. t.) ; kaksoisääntiöt
muuttuivat yksinkertaisiksi: koron muuttuminen
musikaalisesta ekspiratoriseksi tuotti
laajuussulitei-den mullistuksen: tärkeitäkin muotoryhmiä
hävisi ; sanavarastoon tunkeutui slaavilaisia,
turkkilaisia, albanialaisia ja italialaisia lainoja j. n. e.
Tämän kehityksen lopputuloksena on n. s. u u
s-kreikkalainen kieli, jossa yhä on syvä
juopa kirja- ja kansankielen välillä (ks.
Uus-kreikkalainen kieli ja
kirjallisuus).

Kreikkaan saapuessaan kreikkalaiset eivät
tunteneet kirjoitustaitoa, eivätkä myöskään
omaksuneet kreettalaisen kulttuuripiirin
kirjoitusjärjestelmää. Sittemmin (luultavasti 10:nnellä tai
ll:nnellä vuosis. e. Kr.) he oppivat
kirjoitustaidon seemiläiseltä taholta imuistotarinan
mukaan foinikialaisiltai, sovittaen seemiläisiä
kirjaimia oman kielensä luonteen mukaan, m. m.
siten, että ääntiötkin merkittiin eri kirjaimilla.
Kirjainten seemiläisiä nimiä säilytettiin
jotensakin vähän muutettuina. Vanhimmissa kreik.
piirtokirjoituksissa kirjaimet ovat melkein
samanmuotoisia kuin Moabin kuninkaan Mesan
muistokirjoituksessa (ks. Heprean kieli ja
kirjallisuus). Eri seuduin kehittyi eri
kirjaimiston muunnoksia; mutta muut
paikalliskirjai-mistot syrjäytti tarkimmaksi kehittynyt
ioonia-lainen, joka 403 e. Kr. otettiin Ateenassa
virallisestikin käytäntöön. Tässä kirjaimistossa on
seuraavat 24 varsinaista kirjainta (niiden ohella
muutamia, joita käytettiin vain
numeromerkkeinä) :

lota t - i
Kappa k. y. = k
Lambda -f. }. = 1
My M. u = m
N v V. y = n
Ksi i, à- = ks
() mikron O. 0 = ö
Pi 11. n = P

Alpha .4, ie = a

Beta H. fi =b

Gamma /’, y = g

Delta ,/, 0 =d

E psilon E, h = ë

Zeta X. g = dz (zd?)
Eta H, jj =ë

Theta H, = th

liho />, p = r

Sigma .i", a, : = s

Tau r, r =t

Ypsilon Y, 11 =y

Phi </>, if = ph

Khi X, / = kh

Psi V, i/> = ps

O niega ii. to = ö

Lisäksi mainittakoon useiden murteiden alalla
-iiilynyt Pm. s. digamma). liilabiaalisen spirantin
• i<-:ni merkki. — Kyproksessa käytettiin vielä
4:nnellä vuosis. e. Kr. erityistä syllabista (tavu )
kirjoitusjärjestelmää, joka näkyy olleen sukua
-ekä muinaiskreettalaisen että Vähän-Aasian
kirjoitusjärjestelmäin kanssa. [Kretschmer,
..Ein-Ieitung in die Geschichte der Gr. Spraehe" (1896) ;

Meyer. ,.Griechische Grammatik" (3 pain.
1896) ; Burgman, ..Griechische Grammatik"
<3 pain. 1900); Hirt. ..Handb. der Gr.
Laut-u. Formenlehre" 11902) : Lindeqvist. ..Kreikan
kielioppi" .1881): Thumb. ..Handb. der Gr.
Dia-lekte" 11909): Kirchhoff, ..Studien zur Gesch.
d. Gr. Alphabets" (4 pain. 1887) ; Larfeld.
„Handb. d. Gr. Epigraphik" I (1907).]

2. Kirjallisuus. I. Alkuajat ja
klassillinen kirjallisuuskausi (n. v :een
300 e. Kr.). Kreikan runouden aikaisimmat
vaiheet kätkeytyvät kaukaisen muinaisuuden
pimeään. Sellaisena kuin se astuu silmiemme eteen
vanhimmissa säilyneissä tuotteissaan, n. s. H
o-m e r o k s e n sankarieepoksissa
(Ilia-dissa ja Odysseiassa), se jo edellyttää hyvin
pitkäaikaista kehitystä. Mainituissa eepoksissa
on säilynyt ainakin muutamia tietoja runouden
lähinnä aikaisemmista kehitysasteista. Niinpä
niissä kuvataan, mitenkä jumalien (lähinnä
Apollonini lepyttämiseksi lauletaan rukous- ja
ylistyslaulua (paieon = paian): häissä lauletaan
/ij/menatos-laulua; vainajan ruumiin ääressä
erityiset laulajat laulavat (nähtävästi vuorolauluna)
itkuja (Ihrenos, myöhemmin myös kommos) ;
viiuinkorjuussa poikanen laulaa, kitharalla
säestäen. n. s. /inos-laulua, nuoren väen hyppiessä
tahdin mukaan; kesteissä ja muissa
juhlatilaisuuksissa oli tanssilauluilla tärkeä sija.
Etualalla esiintyy Iliadissa ja Odysseiassa
kuitenkin eepillinen runous, jota sitäkin
laulettiin. Iliadissa ylhäinen sankari Akhilleus
laulaa ratokseen ..miesten mainetta", säestäen itse
phorminksilla (kitharalla); jonkun verran
nuoremmassa Odysseiassa taas eepillinen laulanto
on siirtynyt ammattilaulaj ille (aoidoi), jotka
ylhäisten hoveissa, kitharalla säestäen, laulavat
Troian sodasta ja sankarien paluuretkistä
vieläpä jumalien kesken tapahtuneesta
lemmenseikkailusta. ,.Miesten maine"-laulut ja hoveissa
esiintyvien laulajain esitykset ovat nähtävästi
olleet eri asteita siinä eepillisen runouden
kehityskulussa. jonka lopputuloksena itse nuo
Kreikan suuret, iki-ihanat kansalliseepokset ovat.
Niillä taruilla, joihin Ilias ja Odysseia
perustuvat. on kaiketi suurimmaksi osaksi ollut
juurensa Euroopan Hellaassa, mutta Vähään-Aasiaan
kulkeutuneina ne ovat vähitellen kehittyneet ja
keskittyneet, ensin aiolilaisten ja sitten
joonialaisten keskuudessa, kunnes eepokset viimeistään
8: unella vuosis. e. Kr. ovat saavuttaneet
pääasiallisesti nykyisen muotonsa. Niideu kompo-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0788.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free