- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1493-1494

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kreikan kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

14!»9

Kreikan kieli

ja kirjallisuus

lfiOO

sitsionissa ilmenee itsetietoisesti toimivaa ja
harkitsevaa runoilijaneroa; samalla niissä
ku-vaantuu Kreikan kansan sisäinen ja ulkonainen
elämä niin välittömästi, että niitä 011 voitu
pitää kansanrunoutena. Niiden vaikutus ulottuu
inahtavana Hellaan kansan koko henkiseen
kehitykseen ja varsinkin myös koko sen
kirjallisuuteen. ks. Homeros. — Iliadiin ja
Odysseiaan liittyivät runollisessa suhteessa
toisarvoiset Kykliset eepokset (ks. K y k 1 i s e t r u n o e 1
m at). Ainakin 7:nnellä vuosis. eepillisen
runouden esittäminen jo on hoveissa esiintyvien
laulajain huostasta siirtynyt n. s. rhapsodeille.
jotka, kädessä virpi 1. sauva, laulavalla äänellä
(vuoron mukaan kilp aillen) lausuvat juhliin
kokoontuneen kansan kuunneltavaksi kappaleita
runovarastosta. Johdantona esitetään u. s.
Ho-merolaisia hymnejä, jotka nekin usein
laajenevat pikku-eepoksiksi. Vähitellen ritarillisen san
karieepoksen elinvoima ehtyy; 8:nnen vuosis.
kuluessa ilmenee eurooppalaisessa Hellaassa runo
ja kielimuodoltaan sankarieepoksesta riippuva
mutta hengeltään aivan toisenlainen
opettavainen (didaktinen) runous. Se
kehittyy Keski-Hellaassa, varsinkin Boiotiau
vähävaraisten maalaisten keskuudessa ja liittyy
parhaasta päästä llesiodoksen nimeen; pääteokset:
Theogonia ja ,.Työt ja päivät". — 7:nnellä ja
6:nnella vuosis., ankaran yhteiskunnallisen
murroksen aikana, tuli kasvavan subjektiivisen
tietoisuuden ilmaisumuodoksi i ambo s- ja e 1
e-g i a-r u n o u s (ks. n.), jotka ensin kehittyivät
Aigeian-saariston ja Vähän-Aasian joonialaisten
keskuudessa, mutta sitten siirtyivät Euroopan
Hellaaseenkin, säilyttäen yhä ioonialaista
kieli-muotoaan. I a m b o s t a. hyökkäyslaulua.
edustavat etupäässä parolainen Arkhilokhos.
amorgo-laineu Semonides ja ephesolaiuen Hipponaks sekä
Euroopan Hellaassa ateenalainen Solon. Elegia
kohdistui etupäässä valtiolliseen ja
yhteiskunnalliseen elämään sekä eetillisiin periaatteisiin;
runoilijoina esiintyi usein kansan johtomiehiä.
jotka julkisesti esittämällä laulujaan koettivat
kansalaisten mieliin vaikuttaa. Harvemmin
esiintyy lemmenelegia. Edellistä suuntaa edustavat
ephesolainen Kallinos, spartalainen Tyrtaios (ja
yleensä hänen nimellään käyvät runot). Solon
ja megaralainen Theoguis (sekä se
elegia-kokoelma. jonka keskuksena hänen runonsa
ovat) ; koloplionilainen Ksenophanes esitti
muistojansa ja aatteitansa sekä elegian että
didaktisen eepoksen muodossa. Jälkimäistä suuntaa
taas edustaa Mimnermos. jonka kaihoisat
lemmen-elegiat olivat myöhemmän (aleksandrialaisen)
elegian lähtökohtana. — Sekä elegiaa että
iam-hosta on alkuaan laulettu, mutta niitä ei
kuitenkaan luettu varsinaiseen laulurunouteen eli
lyriikkaan. — Taiteellisen lyriikan kehitys
oli suuressa määrin musikaalisten taidemuotojen
kehityksestä riippuvainen. Edelläkävijöinä
esiintyvät Lesboksen aiolilaiset; Lesboksesta toi
(7:nnen vuosis. alkupuolella) herätyksiä
Hellaaseen (lähinnä Spartaan) kitharodi
(kitharan-soittaja ja laulaja) Terpandros. yhden
laulettavan «o»ios-nimisen kulttilaulun kehittäjä.
Koori-laulun (ja -tanssin) kehitykseen taas
kerrotaan Kreetasta (niin ikään Spartaan) tulleiden
herätysten (Thaletas) vaikuttaneen. Alusta
pitäen näet kreik. lyriikka esiintyy jakautu-

neena kahteen haaraan: monodiseen (yhden
laulettavaan) t u n n e 1 m a 1 a u 1 11 11 11 ja useiden
yksiäänisesti laulettavaan (ja tanssittavaan)
k o o r i 1 y r i i k k a a n. Monodista lyriikkaa
kehitetään etupäässä Lesboksessa, jossa se 7:nnen
ja 6:unen vuosis. vaihteessa Alkaioksen ja
Sapphon lauluissa puhkeaa ihanaan
kukoistukseen. Lesbolaisen lyriikan vaikutuksen alaisena
kehittyy ioonialainen juoma- ja lemmenlaulu
(Anakreon). Erityisenä ryhmänä ovat sk oli
o-n i t 1. pöytälaulut, jotka 6:nnella vuosis. joskus
ovat isänmaallisten tunteiden ja
puolue-intohimojen ilmaisuna (niin Ateenassa skolionit
Hannodioksesta ja Aristogeitonista). —
Ivoori-lyriikka kehittyi taidemuotoonsa etupäässä
doo-rilaismurteiden alueella. Sen tuotteita esitti
uskonnollisissa ja muissa juhlissa tanssiliikkein
asteleva joukkue (koori, ks. t.). Niiden sävy
oli juhlallinen, sanonta lennokas, rytmillinen
rakenne hyvin taidokas. Laulun keskuksena oli
tavallisesti tarina jumalais- tai
sankaritarus-tosta. Koorilyriikan kehitystä edisti epäilemättä
tehokkaasti se, että koorilaulujen esittäminen
useissa valtioissa oli järjestetty uskonnollisiin
juhlamenoihin kuuluvaksi kilpailuksi. Tämän
ru-noudenhaaran edustajia olivat: Alkman
(Spartassa. 7:nnellä vuosis.), Stesikhoros (Sisilian
Himerästa. 7:nuen ja 6:iinen vuosis. vaihteessa) ;
puoleksi tai kokonaan tarunomainen Arion
(Lesboksesta 1. Ibykos (Ala-Italiasta, 6:nnella vuosis.).
Lasos (Argoliin Hermionesta; toimi Ateenassa
0:nnen vuosis. loppupuolella) : korkeimpaan
huippuun kohottivat sen Simonides (ioonialaisesta
Keos-saaresta, 556-468) ja Pindaros (Thebasta,
11. 522-442), joihin liittyi hieman nuorempi
keo-lainen Bakkhylides. Koorilyriikan lukuisista
lajeista oli Dionysoksen palvelukseen kuuluva d
i-t. h yr a m b i (ks. t.) kaikkein tärkeimpiä.
Musiikin kehittyessä 5:nnen vuosis. loppupuolella
uusiin muotoihin dithyrambi muuttui komeaksi
ja taiturimaiseksi mutta sisäisesti tyhjäksi
musiikkidraamaksi, joka, varsinkin Ateenassa,
saavutti erinomaisen suosion ja vaikutti niin hyvin
muuhun laulurunouteen (etenkin nomos-lauluun)
kuin myös (huippukohdaltansa alenevaan)
tragediaankin. Tätä nuorempaa dithyrambia
edustavat 5:nnen ja 4:nnen vuosis. vaihteessa
kythera-lainen Philoksenos ja miletolainen Timotheos.—
Lyriikan rinnalla oli 6:nneu vuosis. lopulla
kehittynyt uusi runoudenlaji, draama. Sekä
tragedia että komedia saivat alkunsa Dionysoksen
palveluksen menoista. Aristoteleen mukaan
tragedia syntyi dithyrambista; alkuaan olikin koori
sen pääaineksena. N. s. traagillisten köörien
kerrotaan esiintyneen Peloponnesoksessa
(Sikvo-nissa) n. 600 e. Kr. Ateenassa tragediakooriin
liittyi puhelu (kertomus ja vuoropuhelu), joka,
runomuodosta päättäen, on iambos-runoudesta
lähtöisin; näihin kahteen pääainekseen tuli
lisäksi vuorolaulu, n. s. kommos. joka nimestä
päättäen on saanut alkunsa itkuvirsistä, ja
(myöhemmin) yksinlaulu 1. monodia. Näistä eri
aineksista kehittyneelle taidemuodolle antoi aivan
erikoisen luonteen Dionysoksen juhlamenoihin
kuuluvasta naamioituksesta sukeutunut
näytteleminen. Siten tragediasta saattoi
kehittyä toiminnan runoutta, näytelmää. Aiheet
otettiin (harvat poikkeukset lukuunottamatta)
san-karitarustosta. Yleissävyssä ilmeni Dionysoksen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0789.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free