- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1497-1498

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kreikan kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

14!»9

Kreikan kieli ja kirjallisuus lfiOO

sis. keskipalkoilla), jonka hänen palava
tiedonhalunsa, laaja katseensa ja verraton
kertoja-kykynsä kohottivat edelläkävijöitä paljoa
korkeammalle. loonialaismurteella kirjoitti vielä
5:tinen ja 4:nnen vuosis. vaihteessa knidolainen
Ktesias teoksensa Persian historiasta ja Intiasta.

— Ivreik. kulttuurielämän siirryttyä Ateenaan
Attikan murre syrjäytti joonialaisen murteen
sen valta-asemasta. Vanhin attikalainen
proosateos on n. 425 kirjoitettu lentokirja
„Atee-nan valtiojärjestyksestä". Ateenalainen
Thukydides (n. 400-400), peloponnesolaissodan syvälle
pyrkivä kuvaaja, oli antiikin suurin
historioitsija. Melkoista alemmalle jää monipuolisista
harrastuksistaan huolimatta Ksenophon (n. 430-354).
Muita historioitsijoita mainittakoon
ateenalainen Kratippos, syrakusalainen Philistos ja
Iso-krateen retoriikan kohtalokkaan vaikutuksen
alaiset, laajojen ja paljon luettujen
historiateosten kirjoittajat Ephoros (Kymestä) ja
Theopom-pos (Khioksesta) ; molemmat 4:nnellä vuosis).

— Ateenassa 5:nnellä vuosis. vallitseva vilkas
julkinen elämä, jonka keskuksina olivat
kansankokous ja suuret valamies-tuomioistuimet, antoi
puhetaidolle erinomaisen merkityksen. Sen
tähden Ateena tarjosi otollisen maaperän
kreik-kalaismaailman eri haaroilta sinne tulvaavien,
uusia aatteita edustavien „viisauden
harrastajain", sofistain opetukselle, jonka
päätarkoituksena oli nuorten miesten kasvattaminen
poli-tikoiksi. jotka puoluetaistelujen riehunnassa
kykenisivät puhetaidon avulla ajamaan pyyteensä
perille (tunnetuimmat sofistat: abderalainen
Protagoras, sisilialainen Gorgias,
kalkhedonilai-nen Thrasymaklios, eliläineu Hippias, Prodikos
Keos-saarelta). Sofistain opettama retoriikka
tuli innokkaan harrastuksen esineeksi ja vaikutti
mahtavasti antiikkiseen proosatyyliin, — osaksi
haitallisesti, se kun totutti niin kirjailijoita kuin
yleisöäkin panemaan pääpainoa hienostuneisiin
muodollisiin vaikutuskeinoihin, sisäisen totuuden
kustannuksella. Ateenassa kukoistavan
puhetaidon edustajia (sellaisia jotka julkaisivat
puheitaan kirjallisesti): Antiphon ja Andokides

5:nnellä vuosis., Lysias ja Isaios (5:nnellä ja
4:nnellä vuosis.), hieno ty3’litaituri Isokrates,
Hypereides, Lykurgos, valtava Demosthenes,
Ais-khines (4 :nnellä vuosis.). — Filosofian alalla
nousi sofistain kielteistä kantaa ja varsinkin
heidän itsekkyvsmoraaliansa vastaan Sokrates,
jonka kasvattava toiminta kuitenkin oli
yksinomaan suullista. Hänen aatesuuntaansa kehitti
ja laajensi ankarassa taistelussa kaikkea alhaista
ja pintapuolista vastaan Platon (427-347), jonka
vuoropuhelut (dialogit) ovat yhtä ihmeteltävät
havainnollisten kuvausten ja runollisen lennon
kuin suurten, ihanteellisten aatteiden vuoksi,
nä-neu oppilaansa stageiralainen Aristoteles
(384-322), antiikin laajatietoisin tutkija, käsitteli
miltei kaikkia tietämyksen aloja teoksissa, jotka
suureksi osaksi olivat viimeistelemättömiä,
taiteellista muotoa vailla olevia muistiinpanoja.
Platonin perustamalla akateemisella
koulukunnalla ja Aristoteleen perustamalla
peripateettisella koululla oli edelleen pysyväinen tyyssija
Ateenassa. — Eksaktisten tieteiden
edustajia mainittakoon tarentolainen matemaatikko ja
fyysikko Arkhytas ja knidolainen matemaatikko
ja tähtientutkija Eiidoksos (4:nnellä vuosis.).

II. Hellenistinen eli
aleksandrialainen kirjallisuuskausi (n. 300-30
e. Kr.). Kreikan vapauden sortuminen,
kansallisten elinvoimain häviäminen sen yhteiskunnista,
valtaetujen polttopisteen siirtyminen Aasian ja
Egyptin uusiin mahtikeskuksiin, kaikki nämä
mullistukset saivat aikaan kreik. kirjallisuuden
oloehtojen täydellisen muutoksen. Kirjallisuus
lakk asi olemasta kansan henkisen elämän
suoranainen ilmaisu; se muuttui oppineiden
ammattityöksi. Ruhtinaideii suosio tarjosi tälle työlle
runsaita apuneuvoja, samalla kuin kreik.
kulttuurin leviäminen kaukaisiin maihin avasi sille
uusia aloja. Edellisten aikain kirjalliset
tuotteet koottiin suuriin kirjastoihin (varsinkin
Aleksandriaan ja vähä myöhemmin myös
Perga-moniin), ja akatemiain kaltaiset laitokset
(kuten Aleksandrian Museion) soivat eri tieteiden
tutkijoille rauhallisen tyyssijan. Tärkein
kulttuurikeskus oli Aleksandria.

Runoudesta hävisi innostuksen tuli ja
fantasian luova voima; se muuttui hovi- ja
aka-temia-runoiluksi (mikäli se ei antautunut
palvelemaan kaupunkilaisjoukkojen kiihkeätä
huvitus-halua) . Runoilijat olivat usein samalla oppineita
tutkijoita. Pääpaino pantiin hienosti hiottuun
muotoon. Hienosteluun yhtyy usein siron
naivi-suuden tavoittelua. Eepillisen runouden
alalla suositaan syrjäisiä paikallistaruja.
Parhaiten vastasi ajan henkeä kyreneläisen
Kalli-makhoksen (3:nnella vuosis.) edustama idylliin
vivahtava pikku-eepos (epyllion) ; tähän voidaan
lukea myös hänen hvmninsä. Pääasiallisesti
samaa suuntaa edustaa myöskin Euphorion
(Khal-kiista). Vanhaa suurisuhtaista sankarieeposta
jäljenteli Apollonios Rliodios : kreettalainen
Rhia-nos sepitti eepoksen Messenialaissodista.
Ahkerasti käsiteltiin runomuodossa, useimmiten
eepillisessä, tieteellisiä tai puolitieteellisiä aineita,
kuten tähtitiedettä tähtikuvio-taruineen
(kilikia-lainen Aratos, kyreneläinen monitieteilijä
Eratosthenes [3:nnella vuosis.]) tai lääketiedettä
(Xikandros, myrkyistä ja vastamyrkyistä) ;
filosofista väittelyä esitti sukkelissa siilo i-runoissa
skeptikko Timon Phliuksesta (3:nnella vuosis.) ;
runomuotoinen oli myös ateenalaisen
Apollodo-roksen tärkeä ,,Ajantieto" (2:sella vuosis.).
Haennaisen oppineisuuden huippuna
mainittakoon Lykophronin (Khalkiista)
ongelmantapai-nen iambosmuotoinen tarurunoelma Aleksandra.
— Suuresti suosittiin elegiaa, jossa
käsiteltiin monenlaisia aineita (ks. Ivallimakhos),
enimmin kuitenkin eroottisia; niin Philitas-,
Hermesianaks ja Phanokles esittivät elegioissa
pitkiä lemmentarina-sarjoja. Aleksandrialaisen
runouden luonteenomaisimpia tuotteita ovat
hienosti kärjistyneet pikku-elegiat, epigrammat
(Kallimachos, Asklepiades. Leonidas, runoilija ja
kokoilija Meleagros y. m.); ks.
Kreikkalainen anthologia. — Teatterissa
esitettiin edelleenkin tragedioja, komedioja ja
dithy-rambeja. mutta suosituimmat olivat kaikenlaiset
,,variétén" tapaiset esitykset, niinkuin karkeat
pilanäytelmät 1. parodiat (phlyakes: pääedustaja
tarentolainen Rhinton), mimos-näytelmät (lyhyet
kohtaukset arkielämästä), ivalliset ja
hekumalliset laulut kuvaavine tansseineen (ioonialaiset
kinuidoi: pääedustaja Sotades), myöskin
tunteelliset laulut (esim. „Hyljätyn valitus"). Alek-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0791.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free