- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1503-1504

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kreikan kieli ja kirjallisuus - Kreikka

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1 ,">03

Kreikka

1504

Aitertums" teoksessa ..Die Kultur der
Gegen-wart I S: Die Griechisehe und lateinische
Lite-ratur «. Sprache", 3 painos 1911).] O. E. T.

Kreikka (< lat. Grcecia, ks. t.), kreik. Ilellas
ks. t.), Balkanin niemimaan eteliiisin osa, 39° 55’
pohj. lev. pohjoiseen, johon valtiollisesti kuuluvat
vielä Joonian-saaret niemimaan länsipuolella ja
Pohjoiset Sporadit, Euboia ynnä melkein kaikki
Ivykladit sen itäpuolella; 04,057 km3, 2,631,952
as. (1907), 1. 41 km’:llä. Nykyinen maaraja
alkaa Arta-lahden pohjoisrannikolta, kulkee
ensin pohjoiseen, kääntyy sitten itäänpäin ja
saavuttaa Aigeian-meren rannan lähellä
Peneios-joen suuta. Maantieteellisesti kuuluu K:aan
kuitenkin myös se osa Balkanin niemimaata, joka
on länsipuolella mainittua rajaa, Joouian-mereen
asti. Vanhana aikana käsitettiin K :11a 1.
Hellaalla myös koko kreikkalaisten asuma alue,
siis Makedonian ja Thraakian rannikon
kreik-kalaiskaupungit, kaikki Aigeian-meren saaret,
Vähän-Aasian länsirannikko, Sisilia ja
Etelä-Italia m. s. Suurhellas 1. Iso Kreikka,
lat. Græcia magna), Kyrene, Kypros-saari y. m.

Vaikka K:n Balkanin runkoon liittyvä kanta
on 300 km leveä ja maan geologinen rakenne
pääpiirteissään on sama kuin Balkanin, eroaa
se kuitenkin kokonaan tästä tavattoman
vaihtelevilta pintasuhteiltaan sekä rikkinäiseltä
ran-nikkomuodostukseltaan, joka meren ja maan
keskinäisten kosketusten runsauteen nähden on
ainoa laatuaan. Maanpinnan poimettumisen
jälkeen (poimut kulkevat Länsi-K:ssa dinaarisen
suunnan jatkona luode-pohjoisesta
etelä-kaakkoon, Itii-K:ssa ne kaartuvat, pohjoiseen aueten,
itään, jo yksistään siten aiheuttaen Itä-K:n
pintasuhteissa suurempaa vaihtelua kuin
Länsi-K:ssa) alkoi nimittäin keskisellä tertiääriäjalla
voimakas lohkeileminen, joka vielä
nykypäivinäkin ilmenee hävittävinä maanjäristyksinä,
kuumina lähteinä j. n. e.; tuliperäisiä purkauksia
historiallisella ajalla ainoastaan
Santorinin-saa-rella ja Methana-niemellä, Aiginan-lahdessa;
siten murtunut maankuori vajosi lukemattomissa
kohdin hauta- ja kattilalaskeutumina. Tämän
jälkeen seurasi plioseeni- ja kvartiääriajalla koko
alueen vajoaminen, jolloin meri katkaisi K:n ja
Etu-Aasian välisen yhteyden (sen jätteitä ovat
Kykladit ja Kreetta), tulvi liautalaskeutumiin,
salmina erottaen osan vuorista saariksi (Euboia
[Trikerin- Oreoksen- Atalanten- ja [-Eretrian-sal-met],-] {+Eretrian-sal-
met],+} Joonian-saaret y. m.) tai lahtina
(suurimmat luoteesta lukien: Arta-, Korinton- 1.
Le-panton-lahdet lännessä, Messenian- ja
Lakonian-lakdet etelässä, Argoliiu- 1. Nauplian-,
Aigi-nan- I. Saronilaisen-, Malilaisen- sekä
Volon-lahdet idässä) muodostaen niemiä (nelihaarainen
Peloponnesos 1. Morea sekä Attika suurimmat).
K:n rantaviiva on pitempi kuin
Pyreneitten-niemimaan, vaikka se pinta-alaltaan on tätä 9
kertaa pienempi; alasta on liki 25% saaria.
Kaikkialla, paitsi Peloponnesoksen
länsirannikolla sekä useain lahtien ja poukamain
perukoissa meri ja vuoristo yhtyvät välittömästi,
tarjoten (paitsi siellä, missä, kuten varsinkin
Pohjois-K:n länsiosassa, vuorijonot ovat
samansuuntaisia merenrannikon kanssa) mitä parhaat
edellytykset merenkululle.

Pinnanmuodostus. Syvälle tunkeutuvat
Arta- ja Malilainen-lahti sekä Korintin-lahti

jakavat maan kolmeen osaan: Pohjois-,
Keski-ja Etelä-K. 1. Peloponnesos. K:n mantereisin
osa on P o h j o i s-K. Lännessä, jossa sen
nimenä on Epeiros, sen täyttävät jylhät,
svvä-kuiluiset ja karut, luode-pohjoisesta
etelä-kaakkoon kulkevat kalkki- ja flysch-vuoret. Niiden
itäosassa olevien Pindos-vuorten (Kataphidi
2,392 m) yli vievät harvat vaikeakulkuiset
solat Pohjois-K:n itäosaan. Thessaliaan. Tämä
,.K:n etehinen" on matalien selänteitten
useampaan osaan jakama allasalue, K:n vilja-aitta.
Siitä kokoo vedet joki Peneios 1. Salambria.
Pohjoisessa aluetta rajoittavat Khasia-vuoret ja
2,985 m korkea, suurimman osan vuotta
lumihuippuinen Olympos, josta etelään, meren
rantaa pitkin jatkuvat itä-läntiseen suuntaan
poi-mettuneet Ossa ja Pelion. Etelärajana olevan
loivan Othrys-vuoren yli tullaan
Malilaisen-lah-den perukassa olevaan Sperkheios-joen laaksoon,
josta päästään Keski-K:aan kiertämällä
kalkeista syntyneen Oita-vuoren (2,152 m) itäpäitse
vievän Thermopylai nimistä rantakaistaletta
myöten. Ensinnä kohtaamme Kephissos-joen
kasteleman. useampiosaisen allasalueen (siinä ollut
iso Kopais-järvi osaksi kuivattu), joka
suurimmaksi osaksi kuuluu Boiotiaan. Etelässä aluetta
reunustaa jono kalkkivuoria (Kiona, Parnassos
2,459 m, Helikon, Kithairon ja Parnes), erottaen
sen meren yhteydessä olevasta Attikasta.
Viimemainitusta kohoavat kiteiset Pentelikon,
Hymet-tos ja Laurion, ensimäinen erinomaisesta
marmoristaan, viimeinen metalleistaan jo vanhalla ajalla
kuuluisa. — Keski-K:n länsiosassa jatkuvat
Epeiroksen jylhät vuoristojonot, joihin syviä
ero-sionilaaksoja on uurtanut Aspropotamos 1.
Akhe-loos. Arta-lahdesta etelään pitkin meren
rannikkoa on Akarnanian autio kalkkivuoristo. Sen
itäpuolella on järvien (Trikhonis y. m.) täyttämä
allasalue, Aitolian keskusta, jota idässä
ympäröivät ensinnä loivat hiekkakivi-, ulompana
jylhät kalkkivuöret (Velukhi 2,319 m, Bardusia
2,495 m).

E t e 1 ä-K. 1. Peloponnesos erkani
pitkän hautalaskeutuman (Patraan-Korinton-lahti,
Aiginan-lahti) kautta tertiääriajalla kokonaan
mantereesta, yhtyäkseen siihen uudelleen
plio-seeniajan jälkeen nuorista kerrostumista
syntyneen Korinton-kannaksen kautta.
Peloponne-soksella vallitsee Epeiroksesta ja
Aitolian-vuo-rista jatkuen meridionaalinen vuorisuunta.
Ko-rinton-lahdesta nousevat porrasmaisesti
jylhät merkeli- ja konglomeraattilohkot (huiput
Khelmos 2,355 m ja Kyllene 1. Ziria 2.374 m)
muodostaen Arkadian vuorimaan; sen itäosassa
olevat laskeutuma-altaat ovat maakunnan
viljelys-keskustoja. Etelään päin vuoristomaa jatk.iu
osaksi kiteisinä vuorijonoina Taygetoksena
(2.409 m) ja Paruonina; edellinen päättyy K:n
eteläkärkeen Matapaniin 1. Tainaroniin,
jälkimäinen Maleas-niemeen, josta vuoristo jatkuu
Kythera- ja Antikythera-saaria myöten
Kreet-taan. Näiden jonojen välissä on Lakouian
alanko, jonka läpi virtaa Eurotas-joki, sekä
Taygetoksen länsipuolella Messenian alanko,
Molemmat viljelyskeskustoja; semmoisia ovat myös
länsi- ja luoteisrannikoilla olevat nuorten
kerrostumien peittämät Eliksen ja Akhaian
ta-sankoseudut. Edellisen läpi virtaa joki Alpheios.
Ainoastaan Peloponnesoksen koillisosan vuorilla

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0794.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free