- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1513-1514

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kreikka

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1513

Kreikka

i:>20

maamme käsitystä täydentää se kuva. minkä
homerolainen runous antaa. On näet
kieltämätöntä, että tämä uskollisesti on säilyttänyt
paljon muistoja mykeneläis-ajan loppukaudelta,
vaikka siinä tavataan myöhempiäkin piirteitä.
Pääelinkeinoina olivat sen mukaan maanviljelys,
karjanhoito ja merenkulku. Kuninkaat olivat
sodassa päälliköitä, rauhan aikana tuomareita,
toimittivat uhrit j. n. e. Heidän rinnallaan istui
oikeutta kansan vanhimmista muodostunut
neuvosto. Kansan tavat olivat yksinkertaiset,
avioliittoa ja majaystävyyttä pidettiin pyhänä.

Mykeneläisestä kulttuurista näyttävät tehneen
lopun ne kansanliikkeet, joita on tapana sanoa
doorilaiseksi vaellukseksi (ks.
Doorilaiset). Luoteisesta Keski-Kreikkaan
(Doris) tunkeutuneet doorilaiset etenivät vähitellen
Peloponnesokseen, jonka suureksi osaksi
valtasivat, ja asuttivat myöhemmin Aigeian-meren
eteläiset saaret. Kytheran. Theran, Kreetan,
Rhodoksen. sekä Vähän-Aasian lounaisrannikon
(kaupungit: Halikarnassos ja Knidos). Heidän
mukanaan oli Epeiroksesta siirtynyt thessalialaisia
heistä myöhemmin nimensä saaneeseen maahan,
jonka vanhempi väestö perintätarinan mukaan
muutti Boiotiaan. Nämä siirtymiset vaikuttivat
mullistavasti Kreikan oloihin, ja niiden lähin
seuraus oli yleinen kulttuuritason aleneminen.
Kreikkalaisten oli alettava uusi kehitysjakso
omalta pohjaltaan, mutta he joutuivat kuitenkin
taas itämaisen vaikutuksen alaisiksi.
Mainittujen kansanliikkeiden tauottua kreikkalaiset
pääasiassa jäivät niihin seutuihin, joissa heidät
myöhemmin tavataan. Kreikan heimoista ks.
Kreikan kieli ja kirjallisuus.

Historiallinen maakuntajako.
Varsinaisen Kreikan pääosat olivat: 1.
Pohjois-Kreikka (maakunnat: lännessä Epeiros ja idässä
Thessalia). 2. Keski-Kreikka 1. Hellas
ahtaammassa merkityksessä (maakunnat: lännessä
Akar-nania ja Aitolia: Korintin-lähden rannalla
ozolilainen Lokris: sisämaassa Doris, siitä
itäänpäin Phokis, jonka pohjois- ja
koillispuolella sijaitseva Maliin- ja Euboian-lahtien
rantama oli nimeltään epiknemidinen ja
opuntilai-nen Lokris; edelleen itäänpäin Boiotia ja siitä
kaakkoon Attika: sen länsipuolella
Korintin-ja Saronilaisen lahden välillä Megaris). 3.
Peloponnesos (maakunnat: pohjoisessa Akhaia.
Sikyon ja Korinthos, jonka länsipuolella Phlius;
lännessä Elis ja Messenia; sisämaassa Arkadia;
idässä Argolis ja Lakonia. 4. Saaret.

Kuninkuuden häviäminen.
Siirtokuntien perustaminen.
Hallitusmuotoja s ii ä t y t a i s t e 1 u t (n. 800-500 e.
Kr.). Sille aikakaudelle, joka yllämainittujen
kansanliikkeiden jäljestä alkaa, on ominaista, että
kuninkuus Kreikan useimmissa valtioissa häviää
tai surkastuu. Lukuunottamatta Spartaa, jossa
vallitsi kaksoiskuninkuus. tavataan historiallisena
aikana vasituisia kuninkaita vain
kreikkalais-maailman laidoissa. Epeiroksessa, Makedoniassa
ja Kyproksessa. Syntyy mahtava aatelisluokka.
joka riistää itselleen yhä useampia kuninkaille
kuuluneita oikeuksia. Perinnöllisen
kuninkuuden sijalle astuu vuosittain valittu
tasavaltainen presidentti iprytanis Korintissa ja useissa
Vähän-Aasian kaupungeissa, arkontti Ateenassa
y. m., damiurgos Argoksessa y. m.). Ateenassa

kehitys on asteettainen. Kuninkuus rajoitettiin
ensin 10 vuodeksi ja se pysyi aluksi
hallitsevan huoneen, Medontidien, jäsenten hallussa,
mutta se ulotettiin sitten muihinkin aatelisiin,
kunnes hallitusaika supistettiin vuodeksi;
kuninkaalle säilyivät vain papilliset tehtävät, Ja
valtiollisia toimia varten asetettiin uusi, vuotuinen
virka (arkontaatti). Muutamissa valtioissa
korkein hallitusvirka edelleen pysyy
kuningassuvuissa (Bakkhiadit Korintissa. Penthilidit
Lesboksessa, Aleuadit Thessaliassa). Tämä liike
tapahtuu 8:nnen ja 7:nnen vuosis:n kuluessa.

Samaan aikaan alkoi myös vilkas siirtokuntien
perustaminen. Maiotis-järven rannoilta
pohjoisessa Niilin suistamoon etelässä ja ..TIerakleen
patsaille" lännessä syntyi kreikkalaisia
siirtoloita, jotka levittivät helleeniliiistä sivistystä
vierasten kansojen keskuuteen ja elähyttävästi
vaikuttivat emäkaupunkeihinsa. Aigeian-meren
pohjoisosiin sekä Traakian ja Makedonian
rannikoille perustivat niitä etenkin Khalkis ja Eretria.
Varsinkin miletolaiset asuttivat Hellespontoksen
(Abydos), Propontiin (Kyzikos) ja Mustan-meren
rannat (75-90 siirtolaa, m. m. Sinope),
phokaia-laiset perustivat Lampsakoksen, samolaiset
Pe-rintlioksen. Kyzikoksesta ja Sinopesta käsin
perustettiin suuri luku siirtoloita Mustanmeren
rannoille, Megarasta Kalkhedon ja Bysantion
y. m. (7:nnen vuosis. keskivaiheilla),
Miletok-sesta Naukratis Egyptissä, Therasta Kyrene.
\ Sisiliaan perustivat korinttilaiset Syrakusan
(n. 735 e. Kr.), megaralaiset Megaran (n. 728
e. Kr.). Rhodoksen ja Kreetan, doorilaiset Gelan
(n. 690 e. Kr.), josta sai alkunsa Akragas (n. 580
e. Kr.), khalkidilaiset Naksoksen. Leontinoin ja
Katanen (8:nnen vuosis. lopulla). Vanhin Italian
siirtola oli Kyme (n. 728 e. Kr.), Neapoliin
(Napolin) emäkaupunki; akhaialaisten
perustamia olivat Sybaris ja Kroton (8:nnella vuosis.)
lakedaimonilaisten Taras (Tarentum) (n. 700
e. Kr.), lokrilaisten Lokroi (Locri) (7:nnen
vuosis: n alussa). Joonian-meren saarille ja
rannoille syntyivät korinttilaiset siirtokunnat
Korkyra, Leukas. Anaktorion ja Ambrakia
(7:nnellä vuosis:lla); Korkyrasta sai alkunsa
Epidamnos (n. 620 e. Kr.). Vihdoin perustivat
phokaialaiset Massalian (n. 600 e. Kr.). Mutta
karthagolaiset ja etruskilaiset liittyivät
kreikkalaisia vastaan ja estivät heitä pääsemästä
Välimeren länsiosan valtiaiksi. — Siirtolat
säilyttivät enimmäkseen läheiset suhteet
emäkaupun-kiinsa, mikä seikka ei kuitenkaan estänyt
joskus sotaa syntymästä niiden kesken, samoinkuin
yleensäkin kauppaedut aiheuttivat riitaisuuksia
Kreikan valtioitten välillä. Niinpä kävivät
Khalkis ja Eretria 7:nnellä vuosis. pitkällistä sotaa,
johon suurin osa Kreikan yhteiskuntia
sekaantui; edellisen puolella olivat Korintti, Samos,
y. m., jälkimäisen Miletos, Megara ja Algina.
Sota päättyi Eretrian kukistumiseen. Senjälkeen
olivat Aigina ja Korintti etevimmät
kauppa-valtiot. Siirtolain perustaminen vaikutti
voimakkaasti kreikkalaisen kansallistunnon elpymiseen,
niissä kun Kreikan kaikilta kulmilta saapuneita
tulokkaita kohtasi toisiaan, kun taas juuri
vierasten kansojen ympäröimissä kreikkalaisissa
vhteenkuuluvaisuudentunne erityisesti vahvistui,
Samaan suuntaan vaikutti myös se. että
siirtolaisuutta järjestelmällisesti ohjasi Delphoin papisto.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0799.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free