Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kreikka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
151 f)
Kreikka
151G
Kreikan maantieteellinen muodostus vaikutti
valtiollisesti eristiiviisti: syntyi suuri luku
toisistaan riippumattomia piirikuntia ja
kaupunkeja. Tosiu naapuriheimot toisinaan perustivat
uskonnollis-valtiollisia liittoja, joista tärkein oli
useiden Keski-Kreikan heimojen muodostama
delpholais-pylolainen amphiktyoni-liitto. mikä
kokoontui Delphoihin ja Thermopylai’n lähellä
sijaitsevaan Anthelaan. Niinikään liittyivät
saman heimon asumat yhteiskunnat viettämään
juhliaan sukujumalanpalveluksensa yhteydessä (esim.
Arkadiassa, Akhaiassa, Boiotiassa; joonialaisten
uskonnollisena keskuksena oli 8:nnelta vuosis.
Delos), tai asettuivat sodan sattuessa yhteisen
liittopäällikön johdettaviksi (esim. Thessaliassa).
Mutta nämä yhtymät olivat osaksi tilapäistä
laatua. ja jäivät suurempaa valtiollista
merkitystä vaille. Kreikan laajempien maakuntien
joukosta onnistui valtiollinen yhdistyminen
täydellisesti vain kahdessa: Lakoniassa ja Attikassa.
Lakonian vanhin, sovinnainen historia on
tarunomainen. X. s. Lykurgoksen
valtiomuodon-uudennus ja lainsäädäntö, jotka muka ovat
tapahtuneet 9:nnellä vuosis. e. Kr., ovat
myöhempien aikojen tulos. Mutta Spartassa
vallitseva sotaisa henki ilmeni jo aikaisin. Messenia
kukistettiin (n. s. l:nen messenialaissota 8:nnen
vuosis. jälkimäisellä puoliskolla) ja
messenia-laisten tekemä pitkällinen kapina tukahutettiin
(n. s. 2:nen messenialaissota 7:nnen vuosis.
jälkimäisellä puoliskolla). Myös Argoksen ja
Arkadian kustannuksella Sparta pyrki laajentumaan.
Argos oli 7:nnellä vuosis. saavuttanut
lyhytaikaisen mahtavuuden ja ulotuttanut valtansa yli
Argoliin ja Koillis-Peloponnesoksen ynnä
Aigi-nan. Varsinkin kuningas Pheidonin aikana
(7-8 vuosis.) sen merkitys oli suuri: Pheidonin
mitta- ja painojärjestelmä otettiin käytäntöön
kautta koko niemimaan. Argolaiset tosin
voittivat spartalaiset Hysiain luona (n. 669 e. Kr.),
mutta nämä riistivät Argokselta Parnon-vuoren
ja meren välisen alueen sekä Kytheran-saaren
ja vihdoin Thvrean. Senjälkeen kuin Argoksen
liittolaiset (Epidauros, Phlius, Troizen,
Hermione) olivat yhtyneet Spartaan (v:n 540
jälkeen), se yhä heikkeni, kunnes 495 e. Kr. sai
tältä musertavan iskun. Sillävälin oli Spartan
politiikassa tapahtunut käänne. Tegean ankaran
vastarinnan ehkäistyä Arkadian valloituksen se
perusti liiton, johon se rauhallista tietä
vähitellen sai sekä Arkadian yhteiskunnat että
Eliin yhtymään, ja saavutti siten määräävän
aseman Peloponnesoksessä.
Kreikan yhteiskunnissa synnytti vastakohta
varakkaiden ja vähävaraisten välillä
puolueriitoja, jotka toisinaan saatiin rauhallisesti
sovitetuiksi (Pittakos Mytilenessä) ,\ mutta
useimmiten päättyivät siten, että joku yksityinen
aatelinen puolueen johtaja rahvaan avulla anasti
laittoman itsevaltiuden (tyranniuden). »Tyrannit"
tekivät monasti paljon sekä aineellisen että
henkisen viljelyksen kohottamiseksi; Korintti
(Kypselos ja Periandros) ja Samos (Polykrates)
saavuttivat tyrannivallan aikana korkeimman
kukoistuksensa. Mutta usein he julmuudellaan
herättivät katkeraa vihaa (Phalaris Akragaassa
n. v:sta 570 e. Kr.), ja harvoin yksinvalta
jatkui pitemmälle kuin toiseen polveen. Kauimmin
pysyivät vallassa Sikyonin Orthagoridit (n. 670-
570 e. Kr.). Suuren mahtavuuden saavuttivat
5:nuellä vuosis. Sisilian (Syrakusan, Gelan ja
Akragaan) tyrannit.
Aatelisvallasta johtuvat epäkohdat astuvat
varsinkin Attikassa räikeästi näkyviin. Niinpä
johtui m. m. paljon väärinkäytöstä siitä, että
tuomio-oikeus oli yksinomaan aatelisten käsissä. Ja
taloudellisesti joutuivat pienviljelijät korkean
korkokannan vuoksi kokonaan riippuviksi
suurtilallisista; heidän maansa pantattiin, itse he
alenivat päivätvöläisiksi tai heidät myytiin
perheineen orjiksi. Sen ohella syntyi valtiollisia
levottomuuksia. Muuan aatelinen Kylon (ks. t.)
yritti tekeytyä tyranniksi, mutta ei onnistunut
(632 s. Kr., mahdollisesti myöhemmin).
Lainkäytön alalla vallitsevan mielivallan
ehkäisemiseksi annettiin tosin Drakonin (ks. t.)
toimeksi kirjoituttaa muistiin käytännössä olevat
lait (n. 621 e. Kr.). Mutta yhteiskunnan
taloudelliset vammat eivät silti parantuneet. Sen
lisäksi ateenalaisilla oli Megaran kanssa kestettävä
pitkällistä sotaa Salamiin omistamisesta.
Vihdoin valittiin v:n 594/3 arkontiksi Solon, joka
rajattomalla vallalla varustettuna samalla sai
tehtäväkseen sovittaa keskenään puolueet. Ensi
työkseen hän poisti rasittavan velkakuorman
(seisnkhtlicia), jonka johdosta pantatut
tilukset ja persoonallisella vapaudellaan velastaan
vastaavat henkilöt pääsivät vapaiksi. Sitten hän
järjesti Ateenan valtiomuodon
varallisuusperi-aatteen mukaan (ks. Solon). Pitkäaikaista
rauhaa Ateenan sisällisissä oloissa ei hän
kuitenkaan saanut aikaan. Oli 3 puoluetta:
vanhoilliset Attikan tasangon aateliset
tilanomistajat (pediako’i), keskisäätyä edustava,
merenkulkua. kauppaa ja teollisuutta harjoittava
rannikkoja kaupunkiväestö (para’lioi) ja jyrkän
kansanvaltaiset vuoriseutujen pienviljelijät (dia’krioi).
Viimemainittujen avulla onnistui Peisistratoksen
(n. 561/0 e. Ivr.) anastaa itsevaltius, jonka jätti
perinnöksi pojilleen Hippiaalle ja
Hipparkhok-selle (528/7 e. Kr.). (Peisistratidien hallituksesta
ks. Peisistratos, Hippias ja H i
p-p a r k h o s). Hipparkhoksen tultua murhatuksi
(514 e. Kr.) ja Hippiaan Spartan avulla
kar-koitetuksi (511/0 e. Kr.) astui etualalle
Klisthenes, joka kehitti Ateenan valtiomuodon
kansanvaltaiseen suuntaan. (Hänen uudistuksistaan ks.
Kleisthenes.) Spartan avustama
ylimyspuo-lue tosin karkoitti hänet, mutta hän pääsi
takaisin, ja Spartan Ateenaa vastaan muodostama
liitto hajosi, senjälkeen kuin Attikaan
tunkeutunut peloponnesolainen sotajoukko tyhjin toimin
oli palannut.
Persialaissodat, Ateenan
suuruuden aika, p e 1 o p o n n e s o 1 a i s s o t a (n.
500-400 e. Kr.). Jo 6:nnen vuosis. puolivälissä olivat
Vähän-Aasian kreikkalaiset kadottaneet
itsenäisyytensä. Lyydian kuningas Kroisos oli näet
laskenut heidät valtansa alle, ja pian sen jälkeen he
olivat joutuneet Persian alamaisiksi. Useimmissa
kaupungeissa hallitsi suurkuninkaan
käskynhaltijoina kreikkalaisia »tyranneja". Kun Dareioe
teki retkensä skyyttiläisiä vastaan (513 e. Kr.),
seurasivat monet heistä hänen mukanaan, ja
erästä näistä, Miletoksen hallitusmiestä,
His-tiaiosta, hänen oli kiittäminen siitä, ettei
tuhoutunut. V. 500 e. Kr. aloitti Histiaioksen
seuraaja ja vävy Aristagoras Persiaa vastaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
