Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kreikka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1519
Kreikka
i:>20
luokkien etuoikeutena, kunnes siitä (457 e. Kr.)
joutuivat osallisiksi myös 3:nuen
varallisuus-luokan jäsenet. Ephialteen ja Perikleen johtama
kansanvaltainen puolue pääsi 460-luvun
loppupuolella täydellisesti vallalle. Vanhoillisuuden
tyyssija, Areiopagi (ks. t.), menetti valtiollisen
valvontaoikeutensa, ja sen sijalle astui
Kleisthe-neen järjestämä 500:n neuvosto, joka sai osan
ensinmainitun tuomiovaltaa; suurin osa tätä siirtyi
kansan valamies-tuomioistuimelle, heliaialle. Sen
ohella säädettiin palkkio tuomareille ja
neuvos-miehille. otettiin käytäntöön näytäntömaksut
j. n. e. Ephialteen murhan jälkeen (n. 457 e. Kr.)
oli Perikles Ateenan ensimäinen mies, joka 15
vuoden aikana vuosittain strategiksi valittuna
johti valtiota miltei yksinvaltiaana. Meriliitto
oli 440-luvun lopulla lujimmillaan, turhaan
yrittivät Samos ja Bysantion siitä irtautua (440/39
e. Kr.). Ateena jakeli omille kansalaisilleen (n. s.
kleruukeille) maita Ivhersonesoksesta,
Lemnok-sesta, Imbroksesta y. m., ja perustettiin uusia
siirtokuntia (Thurioi 443 e. Kr., Amphipolis
437 e. Kr.). Perikleen sisäinen hallitus oli
loistava; kaupunkia koristettiin mitä
komeim-milla rakennuksilla, ja Ateenassa puhkesi
henkinen viljelys ihanimpaan kukkaansa (ks. P
e-r i k 1 e s).
Samaan aikaan, jolloin Kserkses teki
sota-retkensä emämaan helleenejä vastaan, kävivät
karthagolaiset Sisilian kreikkalaisten kimppuun,
mutta Syrakusan ja Akragaan itsevaltiaat Gelon
ja Theron saivat heistä loistavan voiton
Hime-ran luona (480 e. Kr.). Ja Kampanian
helleenejä ahdistaneet etruskit voitti Syrakusan
Hie-ronin lähettämä laivasto Kymen meritaistelussa,
siten ankarasti järkyttäen heidän ylivaltaansa
Tyrrhenian-merellä.
Ateenan suojeluksen alaisen Korkyran
jouduttua sotaan emäkaupunkinsa Korintin kanssa
lähettivät ateenalaiset korkvralaisten avuksi
laivaston, jonka tulo riisti korinttilaisilta varman
voiton (Sybota-saarten taistelu 433 e. Kr.). Pian
syntyi selkkauksia myös Traakian rannikolla,
missä Potidaia, Korinthokseen turvautuen,
julistautui irti liittosuhteestaan Ateenaan (432 e. Kr.).
Korinttilaiset lähettivät apujoukon Potidaiaan,
ja ateenalainen sotajoukko saartoi kaupungin
(431 e. Kr.). Seurauksena oli yleiskreikkalainen
sota, jossa Ateenan puolella olivat, paitsi sen
alamaisia, Korkyra, Plataiai, Thessalia y. m.,
Spartan puolella peloponnesolaisliitto, johon
me-garalaiset, boiotialaiset. pliokilaiset ja itäiset
lok-rilaiset yhtyivät. Vihollisuudet alkoivat
Boio-tiassa, missä thebalaiset kävivät Ateenaan
liittyneen Plataiain kimppuun, sekä Attikassa. jonne
spartalaiset tekivät hyökkäyksen (toukok. 431
e. Kr.). Ateenalaiset puolestaan hävittivät
Pelo-ponnesoksen rannikkoa ja karkoittivat
aiginalai-set heidän saarestaan. Seuraavan vuoden
keväällä marssi Arkliidamoksen johtama
peloponne-solainen sotajoukko jälleen Attikaan, mutta
sotatoimia ehkäisi hirveä rutto, joka v:sta 430 e. Kr.
alkaen riehui Ateenassa tuhoten */« koko väestöä
ja johon myös Perikles kuoli (429 e. Kr.). Kun
ateenalaiset olivat sulkeneet spartalaisen
miehistön Sphakterian saareen (425 e. Kr.), tarjosi
Sparta rauhaa, mutta ne hylkäsivät sen
Kleo-nin vaikutuksesta; viimemainittu läksi itse
sotanäyttämölle ja pakotti mukaansa ottaman De-
mostheneen avulla spartalaiset antautumaan.
Sen-jälkeen spartalaisten päällikkö Brasidas siirsi
sodankäynnin Traakiaan, jonka enimmät
kaupungit antautuivat hänelle. Ja Boiotiassa
(De-lionin taistelussa) ateenalaiset kärsivät ankaran
tappion (424 e. Kr.). Senvuoksi kun Ampliipoliin
edustalla Kleonin sotajoukko oli voitettu ja hän
itse menettänyt henkensä (422 e. Kr.), tehtiin
Spartan kanssa n. s. Nikiaan rauha (421 e. Kr.).
Tyytymättömyys Spartaan aikaansai tosin
vasta-liiton Korintin, Argoksen, Eliiu y. m.
kesken, mutta Spartan Mantineian luona
saavuttama voitto (418 e. Kr.) teki siitä lopun.
Sillävälin lietsoi Ateenassa sotaa Alkibiades, joka
sai aikaan, että lähetettiin laivasto Sisiliaan;
johto uskottiin hänelle itselleen, ynnä Nikiaalle
ja Lamakhokselle (415 e. Kr.). Mutta heti
laivaston lähdettyä nostettiin Alkibiadesta vastaan
uskonnon häväisemistä koskeva oikeusjuttu. TTän
luopui sotajoukon johdosta ja siirtyi sittemmin
Spartan puolelle, jota alkoi tehokkaasti avustan.
Niinpä spartalaiset hänen aloitteestaan
lähettivät ateenalaisten piirittämän Syrakusan avuksi
Gylippoksen, jonka onnistuikin päästä
kaupunkiin (414 e. Kr.). Niinikään he hänen
neuvostaan miehittivät tärkeän Dekeleian Attikassa
(413 e. Kr.). Ateenalainen laivasto suljettiin
Syrakusan satamaan ja tuhottiin. Myös
maasota-joukon täytyi antautua (413 e. Kr.) ; Nikias
ja Demosthenes mestattiin, ja n. 7,000
ateenalaista pantiin pakkotöihin Syrakusan
kivilouhoksiin, missä enin osa heistä nääntyi.
Kansanpuolueen johtama onneton sotapolitiikka
sai aikaan sen kukistumisen. V. 411 e. Kr.
asetettiin ylimysmielinen n. s. 400:n neuvosto, joka
ryhtyi rauhanneuvotteluihin Spartan kanssa. Se
kuitenkin kukistui, ja ennen pitkää oli taasen
vallalla hillitön kansanvalta. Merellä taistelivat
ateenalaiset laivaston etunenään jälleen asetetun
Alkibiadeen ja Thrasvbuloksen johdolla
menestyksellä peloponnesolaisia vastaan Abydoksen (411
e. Kr.) ja Kyzikoksen luona (410 e. Kr.) sekä
valloittivat Bysantionin (408 e. Kr.). V. 408
e. Kr. Alkibiades väestön suureksi riemuksi
palasi Ateenaan ja sai pian rajattoman vallan
maalla ja merellä ynnä koko valtion johdon.
Mutta kun eräs hänen alipäälliköistään oli
kärsinyt tappion Notionin luona (407 e. Kr.),
puhkesi häntä vastaan tyytymättömyys; hänet
erotettiin ylipäällikkyydestä, ja johto annettiin
jälleen 10 strategille. Ateenalaiset saavuttivat
tosin vielä loistavan voiton Arginusai-saarten luona
(406 e. Kr.), mutta Aigospotamoin luona
Ly-sandros perinpohjin voitti ateenalaiset (405
e. Kr.), ja huhtik. 404 e. Kr. Ateena antautui
hänelle. Ateenalaisten täytyi purkaa Peiraieuksen
varustukset ynnä „pitkät muurit", luovuttaa
suurin osa laivastoaan sekä kaikki merentakaiset
alusmaansa ja yhtyä Spartan liittoon. Lysandros,
joka jo ennen oli useihin kaupunkeihin
asettanut spartalaisten käskynhaltijaan (harmostien)
tukemia „kymmenmiehiä", aikaansai myös, että
Ateenan hallitus uskottiin 30 miehelle, jotka
heti anastivat täyden määräämisvallan ja
tuomio-oikeuden. ..Kolmenkymmenen" neuvostosta tuli
pian verinen hirmuhallitus („30 tyrannia") ; se
mestautti tai ajoi maanpakoon valtiolliset
vastustajansa eikä säästänyt omia, maltillisempia
jäseniäänkään (Theramenes). Se 3,000 kansalai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
