Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kreikka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1523
Kreikka
1528
laisten asema näytti toivottomalta. Mutta
turkkilaisten julmuudet olivat vihdoinkin
aikaansaaneet suurvaltain sekaantumisen. Englanti ja
Venäjä tekivät hulitik. 4 p. 1S26 sopimuksen,
jonka mukaan Kreikasta oli muodostettava
sisällisesti itsenäinen, mutta Turkille veroamaksava
ja sulttaanin yliherruuden alainen ruhtinaskunta,
ja heinäk. 6 p. 1827 mainitut valtiot ynnä
niiden lisäksi Ranska tekivät n. s. Lontoon
sopimuksen. jossa aikaisemman välipuheen pääkohdat
vahvistettiin, minkä ohella vallat tarjoutuivat
välittämään rauhaa sekä ehdottivat aselepoa. Mutta
sulttaani hylkäsi välitvsyritykset, ja uusi
egyptiläinen sotavoima saapui Navarinoon (syysk.
s. v.). Kun sitten välirauhasta huolimatta
Ibrahim pasa jatkoi Messenian hävittämistä, tunki
Codringtonin johtama
englantilais-ranskalais-venäläinen laivasto Xavarinon satamaan, missä
syntyneessä taistelussa egyptiläis-turkkilainen
laivasto miltei täydellisesti tuhottiin (lokak. 20 p.
1827). Pian senjälkeen (1828) puhkesi Venäjän
ja Turkin kesken sota, joka päättyi
Adrianopo-lin rauhaan (1829). Siinä Turkin täytyi
suostua niihin päätöksiin, jotka vallat Kreikan
tulevaisuuteen nähden olivat tehneet. Mainitun
sodan aikana oli Maisonin johtama ranskalainen
armeia pakottanut Ibrahim pasan poistumaan
Moreasta (182S), ja Demetrios Ypsilantis oli
saattanut valtaansa suuremman osan Itä-Kreikkaa.
Kreikka itsenäisenä valtiona
(1828-). Kreikan presidentiksi 1827 valittu
Johannes Kapo d’Istrias saapui maahan tammik.
1828 ja ryhtyi järjestämään sen hallintoa ja
raha-asioita. Mutta hänen absolutistinen
katsantotapansa, virkavaltainen esiintymisensä ja
ve-näläismielisyytensä vieroittivat hänestä kansan
enemmistön. Kuitenkin hän pysyi toimessaan
senkin jälkeen kuin vallat helmik. 3 p. 1830
(2:nen Lontoon sopimus) olivat päättäneet tehdä
Kreikan täydellisesti itsenäiseksi. Sillä
Saksi-Koburgin prinssi Leopold, jolle uuden
kuningaskunnan kruunu oli tarjottu, kieltäytyi sitä
vastaanottamasta. Sillävälin yltyi tyytymättömyys
presidenttiin; Hydrassa muodostui riippumaton,
Ranskan suojeluksen alainen hallitus, Mainassa
puhkesi kapina, ja Miaulis poltti Kreikan
laivaston. Vihdoin murhattiin Kapo dTstrias
(lokak. 9 p. 1831). Hänen veljensä Agostino
valittiin sittemmin väliaikaiseksi presidentiksi,
mutta vastapuolue pakotti hänet luopumaan
(huhtik. 1832). Toukok. 7 p. 1832 määrättiin
Kreikan kuninkaaksi Baierin prinssi Otto, jonka
ehdokkuuden kansalliskokous yksimielisesti
hyväksyi (elok. 8 p. s. v.) ; samalla säädettiin,
että maan pohjoisrajan tuli kulkea Artan- ja
Lamian-lalitien väliltä.
Otto I (1832-62) oli Kreikkaan saapuessaan
(tammik. 1833) alaikäinen (synt. 1815), minkä
vuoksi asetettiin baierilaisen kreivi
Armansper-gin johtama sijaishallitus. Toimeenpanemistaan
parannuksista huolimatta ei tämä päässyt
kansan suosioon, se kun tuhlasi valtion varoja,
osoittautui virkavaltaiseksi ja suosi
ulkomaalaisia. Eikä tila parantunut senkään jälkeen kuin
Otto itse ryhtyi hallitsemaan (kesäk. 1 p. 1835),
sillä nuori kuningas oli heikko ja kyvytön.
Valtiokanslerina toiminut Armansperg tosin
poistui (1837), ja ministereinä oli sittemmin
kreikkalaisia, jonka ohella useat ulkomaalaiset virka-
miehet erosivat. Mutta hovissa vallitseva
suosikkijärjestelmä ja suurvaltain vehkeet pitivät
vireillä tyytymättömyyttä. Ateenassa puhkesi
syysk. 1843 sotilaskapina, ja marrask. 20 p.
s. v. kansalliskokous laati uuden valtiosäännön
(vahv. marrask. 30 p. 1844), jonka mukaan
kuninkaan nimittämän senaatin ja kansan
valitseman alihuoneen tuli muodostaa eduskunta. Mutta
taajat ministeristönvailulokset ja puolueriidat
häiritsivät maan rauhallista kehitystä, jonka
lisäksi välit huononivat ulkovaltain kanssa.
Englannin kanssa syntynyt selkkaus aiheutti
Kreikan satamien saarroksen (1850), ja kun
Itämaisen sodan aikana (1853-56) kreikkalaisia
vapaajoukkoja tunkeutui Turkin alueelle,
pakotettiin Kreikka pysymään alallaan sijoittamalla
ranskalainen varusjoukko Peiraieukseen. Otto
menetti lopulta täydellisesti alamaistensa suosion,
syntyi kapinaliikkeitä (Naupliassa y. m.), ja
kuninkaan ollessa matkalla Peloponnesoksessä,
muodostui väliaikainen hallitus, joka julisti hänet
erotetuksi (lokak. 22 p. 1862). Ryhtymättä
vastarintaan Otto poistui maasta (jouluk. s. v.). —
Uudessa yleisessä kansanäänestyksessä sai
Englannin prinssi Alfred enimmät äänet, mutta ei
voinut valtain aikaisemman päätöksen vuoksi
tulla kysymykseen. Sitävastoin vallat
hyväksyivät Englannin ehdokkaan, Tanskan prinssin
Vilhelmin, jonka kansalliskokous yksimielisesti
valitsi (maalisk. 30 p. 1863). Hän vastaanotti
kruunun kesäk. 6 p. s. v. ottaen nimekseen Yrjö I
(Georgios) ja saapui Ateenaan lokak. s. v. Pian
senjälkeen Englanti luovutti Kreikalle
Joonian-saaret (1S64). Kansalliskokous päätti s. v.
poistaa senaatin, mihin kuningas vasten tahtoaan
taipui. Valtiovarain huono tila, tavantakaa
uudistuva ministeripula ja puolueriidat jatkuivat
edelleen. Toiselta puolen Kreikka heittäytyi
ulkopoliittisiin seikkailuihin avustaesssaan Kreetan
kapinaa (1866-69). Kun vallat kielsivät tämän,
oli vähällä syttyä sota (1S69). minkä kuitenkin
uuden ministeristön (Zaimis) alistuminen valtain
vaatimuksiin sai estetyksi. Venäläis-turkkilaisen
sodan aikana (1877-78) marssi kreikkalainen
sotajoukko Thessaliaan (1878), mutta ei
toimittanut mitään sanottavaa, jonka vuoksi Kreikan
etuja ei otettu huomioon Santo Stefanon
rauhassa (s. v.). Myöhemmin (1881) Turkki
suostui luovuttamaan Kreikalle Thessalian ja
Etelä-Epeiroksen (n. 13.200 km’). Balkanin
niemimaalla 1885 syntyneet selkkaukset saivat
Kreikan (pääministerinä v:sta 1SS5 Delyannis)
ryhtymään innokkaihin sotavarustuksiin, joita
jatkettiin huolimatta valtain nltimatumista (toukok.
6 p. 1886). Vasta valtain julistettua Itä-Kreikan
satamat saarrostilaan ja Delyanniksen erottua
sai uusi pääministeri Trikupis keskeyttämällä
varustukset rauhalliset suhteet ulkovaltoihin
palautetuiksi ja koetti m. m. parantaa edeltäjänsä
täydelliseen rappiotilaan saattamia valtiovaroja.
Delyanniksen (1890-92) jäljestä uudestaan
hallitukseen palattuaan hän esitti eduskunnalle
lakiehdotuksen. joka merkitsi täydellistä
valtion-vararikkoa. V. 1896 Kreetassa puhjennut
kapina viritti kansallisen sotainnon Kreikassa
ilmi-tuleen, ja ryhdyttiin suurenmoisiin
varustuksiin (Etlmike? lietairi’a). Kreikan koko
maa-armeia sijoitettiin, perintöprinssi
Konstanti-nos ylipäällikkönä, Thessaliaan. Samaan aikaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
