- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1531-1532

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kreikkalainen anthologia - Kreikkalainen (Kreikan) keisarikunta, ks. Itä-Rooman keisarikunta - Kreikalainen kirjallisuus, ks. Kreikan kieli ja kirjallisuus - Kreikkalainen kirkko, ks. Itämainen kirkko - Kreikkalainen kirkkomusiikki, ks. Bysanttilainen taide - Kreikkalainen musiikki - Kreikkalainen taide

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1531

Gadarasta laati „Stephanos" (seppele) nimisen
valikoimaa, jolion oi ti sekii vanhempia ettii oman
aikansa epigrammoja. Toisen kokoelman laati
usellii vuosis. j. Kr. Philippos Thessalonikelainen.
Nämä kokoelmat olivat päärunkona myöhemmissä
kokoelmissa, joita yhä syntyi uusia: vielä
bysanttilaisella aikakaudella niihin liitettiin uusia
tekeleitä. Tärkeimmät säilyneet k:t a:t ovat: se
minkä Konstantinos Kephalos laati 10:nnelläi
vuosis. j. Kr. (n. s. anth. palatina), ja pienempi,
Maksimos Planudeen 14:imellä vuosis. kokoama
(anth. planudea). — Päiijulkaisu: „Antliologia
græca", julk. II. Stadtmiiller. 1894 seur.

0. E. T.

Kreikkalainen Kreikan) keisarikunta ks.
1 t ä-R o o m a n keisarikunta.

Kreikkalainen kirjallisuus ks. Kreikan
kieli ja kirjallisuus.

Kreikkalainen kirkko ks. Itämainen
kirkko.

Kreikkalainen kirkkomusiikki ks. B y-

santtilaineu taide.

Kreikkalainen musiikki. Muinaisessa
Kreikassa pidettiin säveltaidetta suuressa arvossa
sekä yleisen sivistyksen ettii nuorison
kasvatuksen välineenä. Sen laadusta on olemassa
tietoja etupäässä senaikuisten teoreettisten teosten
kautta, joita on runsas määrä säilynyt tahi
jälleen löytynyt. Itse sävellyksistä on vain
harvoja löydetty, ja niistäkin enimmät ovat
peräisin verrattain myöhäiseltä ajalta, jolloin taiteen
varsinainen kukoistus jo oli ohimennyt.
Tärkeimpänä kukoistusajan muistomerkkinä ovat
sävellysten runotekstit, mikäli niiden rytmillinen
rakenne tutkimukselle selviää. K. m. olikin
pääasiallisesti vokaalimusiikkia, ja sen taiteellinen
arvo oli ennen kaikkea juuri sävelten ja sanojen
(sekä niihin liittyvien ruumiinliikkeiden)
keskinäisessä sopeutumisessa sekä tämän
sopeutumisen pohjalla kehittyneessä rytmin
monipuolisuudessa ja johdonmukaisessa eheydessä. Näissä
seikoissa k. m. epäilemättä oli kehittynyt
pitemmälle myöhempäin aikojen saavutuksia. Toisissa
suhteissa se pysyi hyvinkin alkeellisella
kannalla, kuten soinnutukseen ja
soitinnukseen nähden. Moniäänisyyttä ei tunnettu,
paitsi oktaaveissa laulamista ja soittamista.
Arvellaan kuitenkin säestävällä soittimella silloin
tällöin lisätyn tilapäisiä korusäveliä
varsinaisten laulun sävelten lomiin; päinvastoin myös
mahtoi säestäjä joskus soittaa vain tärkeimmät
sävelet laulun mukana, vaieten niiden lomissa.
Soittimina olivat kitara ja aulos yleisimmät
ja paraiten arvossa pidetyt. Edellinen (ynnä sen
muunnos, lyyra) oli pyhitetty Apollonille,
jälkimäinen Dionysokselle. Näiden jumalien
kunniaksi pidetyissä juhlissa, kilpailuissa ja
näytännöissä k. m. kehittyi tärkeimpiin ilmauksiinsa.
Mutta mainittujen soittimien tehtävä jäi hyvin
yksinkertaiseksi. Sekä soolo- että kuorolaulajia
säestämässä oli aina vain yksi ainoa soitin.
Myöhemmällä ajalla esiintyi kilpailuissa myös
soolosoittajia, joiden esitykset kehittyivät
koru-säveliseen taiturimaisuuteen. — M e 1 o d i
i-kassa ilmeni samantapaisia omituisuuksia
kuin keskiajan yksiäänisissä laulusävellyksissä
ja useiden Euroopan nykykansain
kansansävelmissä (ks. Kirkkosävellajit).
Teoreetikot määrittelivät niiden mukaisesti 7 sävellajia

1532

i harmonini). joiden oktaaviasteikot jaettiin
kahteen nelisiiveliseeu ryhmään 1. tetrakordiin.
silmällä pitäen sävelten melodista merkitystä:

1. Doorilainen (= molli, dominantti
piiä-sävelenä). esim: efga hede, (a-molli).

2. F r y y g i a 1 a i n e n (= duuri, teräsävel I.
sekunti pääsävelenä), esim. d e f g a h c d,
(C-duuri).

3. Lyydia lain en (= duuri, dominantti
pääsävelenä. kvartti korotettuna), esim. c d e f
g a h c, (F-duuri).

4. M i k s o 1 y v d i a 1 a i n e n (= molli, teriisävel
pääsävelenä), esim. hede efga h, (a-molli).

5. Aiolilainen 1. Hypodoorilainen
(= molli, perussävel pääsävelenä), esim. a hede
efga, (a-molli).

6. Joonialainen 1.
Hypofryygia-lainen (= duuri, dominantti pääsävelenä), esim.
gahc d e f g, (C-duuri).

7. II y p o 1 y y d i a 1 a i n e n (= duuri,
perussävel pääsävelenä, kvartti korotettuna), esim.
f gahc cdef, (F-duuri).

Tietymätöntä on, oliko tarkoitus ilmaista näillä
asteikkomuodoilla sävelmäin melodista
ulottuvaisuutta vai niiden päätössäveltä, vaiko ehkä
kumpaakin. -— Sävellajien nimitykset ovat
moninaisin erehdyksin periytyneet bysanttilaiseen ja
gregoriaaniseen kirkkomusiikkiin. — Kustakin
sävellajista määriteltiin sitäpaitsi 3 eri
sävel-sukua (gcné): diatoninen, kromaattinen ja
enharmoninen. Diatonisella tarkoitettiin samaa,
kuin nykyään, mutta kahden jälkimäisen
varsinainen laatu on yhäkin kysymyksenalainen. —
K:n m:n historiallinen kehitys jakautuu
seuraaviin ajanjaksoihin:

1. Esi aika (-700 e. Kr.), eepillinen
runolaulu (rapsodit), eepilliset hymni sävelmät 1.
„no-moi" (Olympos. Terpandros), nuottikirjoituksen
alkeet (kirjainnuoteilla).

2. Kehitysaika (700-500), kuorotanssi
(Thaletas Spartassa), lyyrillinen soololaulu
(Al-kaios. Sappho y. m.), lyyrillinen kuorolaulu
(Alkman, Stesikhoros).

3. Kukoistusaika (500-400),
kuorolyriikka (Pindaros), säveldraama (Aiskhylos,
Sophokles, Euripides,. Aristophanes).

4. Jälki ai k a (400-300), solistitaituruus
(Timotheos y. m.), teoreettinen tutkimus
(Aris-toksenos).

5. Rappioaika (300 e. Kr.-300 j. Kr.),
diletanttinen musiikinharrastus, joka leviää yli
Rooman valtakunnan, ammattimaisen
musiikkitaidon aleneminen kiertävien seurueitten käsiin
(joculatores, jongleurit), joiden kautta k:n m:n
pääpiirteet periytyvät keskiaikaisen
laulumelo-diikan omaksi.

[Gevaërt, „Histoire et thforie de la musique
de 1’antiquité"; Riemaun, ,.IIandbuch der
Musik-gescliichte" I. 1: Schmidt, ..Autike [-Kompositions-lehre".]-] {+Kompositions-
lehre".]+} I. K.

Kreikkalainen taide. 1. Rakennustaide.
Kreikkalaisen rakennustaiteen
luonteenomaisim-man tuotteen temppelin pohjakaava tulee,
tosin kehittymättömänä ituna, näkyviin jo
pronssikauden keskivaiheilla (2500-2000)" Troian 1.
Ilio-nin toisen kaupungin ruhtinaantaloissa:
suorakaiteenmuotoinen huone, jonka oviaukko on
keskellä toista lyhyempää seinää ja jonka eteen
sivuseinäin jatkot (antai 1. parastades) muodos-

Kreikkalainen keisarikunta—Kreikkalainen taide

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:26 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0808.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free