Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kreikkalainen taide
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1549
Kreikkalainen uskonto
1534
tavat etupuolelta avonaisen katetun eteisen.
Kivijalalle, polttamattomista tiilistä
pystytettyjen seinäin vahvistukseksi, on näihin sovitettu
vaakasuoria hirsiä; sidehirsikerroksia oli kai
ylinnä pyöreitä kattoparruja kantamassa ja
pystyhirsillä ovat myöskin auloin otsasivut
tuetut ja suojatut, lluone 011 joko yhtenä suurena
salina tahi poikkisoinällä kahtia jaettu, rakennus
kokonaisuudessaan Iaakakatolla katettu ja tämän
päälle tasoitukseksi ja sateen suojaksi levitetty
keskeltä räystäille jonkinverran viettävä
savikerros. Mykeneläisellä ajalla on ilmeisesti
kreet-talaisen kulttuurin vaikutuksesta tullut lisäksi
ylen tärkeä aines: pylväs, etehisen aukon
kanto-väliä vähennetään pylväsparilla ja täten
anta-etehinen on jo valmis, mutta myöskin pääsalin
keskellä olevan lieden eli alttarin ympäri ovat
savu-aukon neljään kulmaan ilmestyneet
kan-natuspylväät. Monumentaalinen porttirakennus
Ipropylaiov/ esiintyy sekin jo mykeneläisaikana
peruskaavaltaan kehittyneenä (kaksi «?ifa-etehistä
selitysten ja väliseinässä ovi), samaten pylväistöt
pihan sivustoilla. Pylväät ovat puusta tai
kivestä ja usein alaspäin kapenevat (vrt. M y k
e-n e 1 ä i u e n kulttuuri), vanhimmat
kreikkalaiset temppelit, joista tietoja on olemassa,
olivat vielä polttamattomasta tiilestä; seinäin
suojaksi pystytetyn, usein koko temppeliä kiertävän
avoimen käytävän (pleroma, peristylion) sekä
an tain väliset pylväät, palkistot ja räystäät
puusta; puuräystäs kokonaan ja palkiston
puuosat ainakin osaksi terrakotta-laatikoilla ja
laatoilla suojatut. Miten puupylväiden sijalle sitten
aikain kuluessa tuli kiviset, siitä Olympian
He-raion on ainoa ja tärkeä esimerkki, mutta
muutkin rakennuksen puuosat vähitellen korvataan
kivisillä, ja jo 600-luvulla e. Kr. on harkkokivistä
rakennettu temppeli pylväineen, palkistoineen,
salulakattoineen täysin valmis kaikissa osissaan.
Euroopanpuolisessa Hellaassa ja sen läntisissä
siirtokunnissa vallitsee n. s. doorilainen
t y y 1 i. Pääpiirteet: kolmelta korkealta
porras-askeleelta kohoava temppelirakennus
(naosprosty-los, amphiprostylos, peripteros); jalattomat,
ylöspäin kapenevat, keskeltä jonkinverran paisuvat,
tanakat, teräväsärmäisesti uurretut (20 uuretta)
pylväät; pystypylväästä vaakasuoraan palkistoon
välittävä kapiteli ekinuksineen (varrenpäätä
vahvistava rengasmainen laajennus), abakuksineen
(neliskulmainen katelaatta); pylväiden
kannattama palkisto. jonka tasanauhaan päättyvä
konstruktiivinen alaosa, arkitraavi. on sileä,
mutta friisintapaisessa yläosassa vaihtelevat
matalat uurrekoristeiset pilarit (triglyphait) ja
neliömäiset, usein korkokuvakoristeiset välipinnat
(metoopit, Thermonin vanhassa temppelissä
maalattuja terrakottalaattoja); rakennuksen
päätöksenä suojaava ulkoneva geison: päätykolmiot
(tympanon) kuvakoristeineen. vesikouru (sima);
kattopaanut, aikaisemmin terrakottaisia laaka- ja
saumatiilejä, myöhemmin myöskin marmoria;
terrakotta- tai marmoriset räystäs-, harja- ja
päätykoristukset (antefiksit ja akroteriot);
peris-tylin ja eellan puiset kasettikatot, peristylissä
myöhemmällä ajalla usein marmoria (n. s.
ka-lymmatia-katto; aineena paikkakunnan kivi.
marmorijauhostukin peittämä kalkkikivi,
mar-moriseuduissa marmori yhä enemmän tulee
käytäntöön (niin esim. vanha Hekatompedon Atee-
nan Akropoliilla oli kalkkikivestä, mutia sai
sittemmin Peisistratoksen aikana
marmoripyl-väistön). Kattolistan varjostamissa seinäosissa
sekä yleensä kaikissa koristeosissa oli
monivärinen koristus (poly kr omia)-, doorilainen,
leikkauksessa linuunnokanmuotoinen kyma,
melkein ainoa välijäsen. — Vanhimpia doorilaisia
temppeleitä, joista jälkiä on olemassa, on
Olympian Heraion, jonka suuret pylväsvälit
todistavat, että palkisto oli vielä puusta — mitenkä
vähän kiviaineeseeu alussa luotettiin, selvenee
Syrakusan Ortygia-saaren vanhasta temppelistä,
jossa pylväät ovat niin tikitysten, että
kapiteeli-laatat melkein tapaavat toisiaan, ja vanhan
puu-traditsionin mukaan, samaten kuin Korintin
Apollon temppelissäkin (n. 6f>0 e. Kr.) monoliittejä
(yhdestä kappaleesta). Sisilian Selinuksen
monesta (4-6) maanjäristysten tuhoamasta
temppelistä keskimäinen linnatemppeli (n. 630 e. Kr.)
arkaisine metooppikuvioineen ja rehevine
terra-kottakoristeineen sekä valtava Apollon temppeli
(Sy 17-pylvästä ja osaksi arkainen) ansaitsevat
erityistä huomiota, Akragaksen (Girgenti’n) 6
temppelistä 120 m:n mittainen suuri Zeus temppeli
(rak. 4SO-406, lopettamatta jäänyt
7xl4-pylväi-nen fPseudoperipteros]) oli kaikin puolin
erikoinen ja antiikin mahtavimpia. Magna Græciassa
Tarentumin Akropoliin, Metapontumin Tavola dei
Palladini ja Pæstumin 3:sta temppelistä n. s.
basilika (cella-pylväiköllä kahtia jaettu) ja n. s.
Demeter temppeli ovat nekin 600-luvulta, mutta
hyvin säilynyt, tanakan ytimekkään P o s e i d
o-ni u temppelin eheä pohja, varmistuneet
muo-| dot ja punnitut suhteet myöhemmän (n. 550)
syntyperän puolesta puhuen päättävät arkaisen
ajan kivitemppelin kehityksen. Temppeli on
ainoa. jossa cellan yläpylväitä on säilynyt —
Pau-saniaan kertomus Olympian Zeus temppelin
lehtereistä käy siten ymmärrettäväksi. 400-luvun
alkupuolella päätyryhmistään kuuluisa Aiginan
Aphaian temppeli ja Olympian Zeus temppeli ovat
Kreikan emämaassa Parthenonin lähempiä
edeltäjiä.
Iktinoksen ja Kallikrateen 447-434
rakentamassa Ateenan Akropoliin Parthenonissa
■ ks. t.) doorilainen tyyli Kreikan emämaassa on
korkeimmillaan. Aineena käytetty jalo marmori,
viivain ja muotojen verraton puhtaus, tarkka
tunteellinen suoritus, kaksiosaisen cellan
suhteellisuus koko pohjaan nähden ovat itsetietoisen,
keinojaan valitsevan, kypsyneen taiteen
tunnusmerkkejä. Parthenonin muoto- ja käsityspiiriin
kuuluvat vieläkin Akropoliin pylväseteinen,
pro-pylaia (arkkitehti Mnesikles) 437-32, vuoren alla
n. s. Theseion, Iktinoksen väljentämä, suuren
nelikulmaisen kokoushuoneen tapaan rakennettu
Eleusiin Demeterin temppeli (n. s. Telesterion) ja
saman arkkitehdin merkillinen Arkadian
Phiga-leian Apollonin temppeli (432 e. Kr.). Keveämpiin,
kuivempiin, elottomampiin muotoihin tähtäävän
tvylikehityksen Hellaassa päättää Xemean Zeuksen
temppeli (pylväskorkeus = 6’/. alempaa
halkaisijaa, vanhimmissa 4), mutta Vähässä-Aasiassa ja
saarilla, jossa 300-luvun alkupuolelta aina
pitkälle roomalaiseen aikaan saakka näillä mailla
syntyneellä ja vallitsevalla joonilaisella
tyylillä on renesanssikautensa, kehitystä
jatkuu. — Joonilaisessa tyylissä tapaamme samat
konstruktiiviset muodot kuin doorilaisessakin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
