- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1539-1540

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kreikkalainen taide

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1549

Kreikkalainen uskonto

1539

2. K u v n a in a t a i t e e n vanhimmat
muistomerkit kreikkalaiselta alueelta ovat peräisin
3:nnelta ja 2:selta vuosituhannelta e. Kr. Ne
eivät kumminkaan edusta varsinaisesti
kreikkalaista taidetta vaan ovat sen edelläkävijöiden,
kreettalaisen ja mykeneläisen kulttuurin
tuotteita. Tämän kulttuurin aikaisimmin Kreikkaan
saapuneet helleenit omaksuivat, ja sen jäännöksiä
on löydetty sekä Aigeian-meren saarilta että
myöskin mannermaalta. — N. 1100:n vaiheilla
e. Kr. sattunut doorilainen kansainvaellus teki
nähtävästi siitä lopun. Uusi. varsinaisesti
liel-leeniliiinen taide, joka pian alkoi versoa, kasvoi
ja kehittyi melkein kokonaan vapaana
mykeneläisen taiteen vaikutuksesta.

Kuvanveistotaide. Tällä taidelajilla oli
muinaisessa Kreikassa huomattavia edellytyksiä:
kansan mielikuvitus oli. kuten Homeroksen laulut
osoittavat, plastillisesti luovaa laatua, julkiset
voimisteluharjoitukset, joissa osanottajat jo v:n
700 vaiheilta alkaen esiintyivät alastomina,
tarjosivat taiteilijoille mainioita tilaisuuksia
ihmisruumiin ja sen liikkeiden tutkimiseen, ja lisäksi
he saivat sekä saarilta että mannermaalta
käytettäväkseen erinomaista marmoria. Kreikan
kuvanveistotaide jakautuu kolmeen suureen
kehityskauteen: arkaiseen. klassilliseen ja
hellenistiseen. A r k a i n e n taidekausi kestää n.
v:cen 500 e. Kr. eli persialaissotien alkuun. Sen
vanhimmat säilyneet tuotteet näyttävät olevan
peräisin 6:nne!ta tai 7:nnelt:i vuosis. e. Kr. Ne
ovat sekä korkokuvia — muutamat spartalaiset
hautareliefit ja Selinuntin temppelin metoopit —
että myöskin pystykuvia. Kummatkin viittaavat
tyylillisessä suhteessa siihen, että ennenkuin kivi
— pehmeämpi kalkkikivi ja kovempi marmori —
joutui käytäntöön, varhaisimmat taiteilijat
veistivät kuvansa puusta: paksusta laudasta tai
pyöreästä rungosta. Marmori näyttää tulleen
käytäntöön n. v:n 700 vaiheilla, varsinkin Paros-,
Naksos- ja Khios-saarilla. Samoihin aikoihin
lienee kehittynyt myöskin pronssitekniikka:
aikaisempien tekotapojen asemesta alkoivat
samokse-laiset taiteilijat Rhoikos ja Theodoros, jotka
elivät 6:nnen vuosis. alkupuolella, käyttää
nähtävästi Egyptistä opittua onttojen pronssikuvien
valamista, ja tämä taito levisi pian yli koko
Kreikan. Jo varhaisimman veistotaiteen
tuotteissa voidaan erottaa kaksi suuntaa: ankarampi,
mieliekkäämpi doorilainen ja pehmeämuotoisempi.
naisellisempi joonilainen tyyli, jotka sittemmin
yhtyneinä muodostavat myöhemmän
kreikkalaisen taiteen sopusuhtaisen, klassillisen kauneuden.
Edellisen tyylin ominaisuudet esiintyvät aivan
selvästi jo monissa n. s. Apollonin — oikeastaan
alastoman atleetin — kuvissa (n. v:n 600 vaih.
e. Kr.), vaikka niissä vielä onkin egyptil.
vaikutus havaittavissa. Ne ovat vielä täydelleen
frontaliteettilain alaisia, s. o. se pinta, jonka
ajatellaan kulkevan päälaesta nenän, rintalastan
ja navan sekä selkärangan kautta alaspäin ei
joudu milloinkaan pois tasapinta-asennosta:
ruumis tai joku sen osa voi siis kyllä liikkua
eteen-ja taaksepäin, mutta ei taipua eikä kiertyä
sivullepäin. Niiden aikaista alkuperää osoittavat lisäksi
säännöllisesti käherretyt hiukset, ulkonevat
silmät. jäykästi hymyilevä suu sekä nyrkkiin
puristetut kädet. Vieläkin varhaisempia on kaksi
naisvartalokuvaa. toinen Naksos- ja toinen

Hera-torso - Samos-saarelta. niissä tulee
kulmikkaan tai pyöreän puutukin luonne aivan selvästi
näkyviin. Vanhemman joonilaisen taiteen
pesäpaikkoja olivat Miletos ja myöhemmin Khios, ja
’ sen huomattavimmat tunnusmerkit olivat
muotojen sirous ja pyrkimys esittämään pukua
siten. että ruumiinmuodot tulevat selvästi
näkyviin. sekä marmorin hieno ja yksityiskohtaisen
tarkka käsittely. Ne ilmenevät esim. delolaisessa
Nike-patsaassa. jonka luullaan olevan kiolaisen
taiteilijan Arkhermoksen työtä. — Jonkunverran
myöhemmin veistotaide alkoi kukoistaa myöskin
Aiginan-saarella ja mannermaalla, varsinkin
Attikassa ja Peloponnesoksella. Tältä ajalta
ansaitsevat mainitsemista Ateenan vanhimman
temppelin. Hekatompedonin päätykolmio, joka
esittää Zeus jumalan taistelua kolmipäistii petoa
Typhonia vastaan, samoilta paikoilta löydetyt
lukuisat naisen pystykuvat — Athenen
palvelijattaret -—, joista useat ilmeisesti ovat joonialaisten
taiteilijain työtä, attikalaisen Antenorin
kaksois-patsas llarmodias ja Aristogeiton sekä erittäin
kaunis naisen rintakuva, joka yleiseen käy
Eu-thydikoksen patsaan nimellä. Sitäpaitsi on tältä
taidekaudelta säilynyt muutamia korkokuvia,
kuten hautapatsaita ja 1887 Villa Ludovisi’n maalta
Roomasta löydetty marmorinen valtaistuin. —
Klassillinen taidekausi kestää
persialaissodista siihen saakka kuin Makedonian
Philippos valloitti Kreikan (500-338 e. Kr.). Sen
alkupuolen, välityskauden tuotteilla on vielä
jonkunverran tyylillistä kosketusta arkaisen
taiteen kanssa, kuten varsinkin peloponnesolaisten
ja aiginalaisten taiteilijain veistokset osoittavat.
Aiginassa, jonka mestareista mainitaan etenkin
kaksi: Kalon ja Onatas, harjoitettiin etupäässä
pronssinvalamista. Huomattavimmat
välityskauden teoksista ovat ne 1811 löydetyt marmoriset
kuvapatsaat, jotka aikoinaan koristivat Aiginan
temppelin molempia päätykolmioita (ks. A i g i n a,
kuvaryhmät). Tyylillisessä suhteessa ne ovat
sangen mielenkiintoisia: niiden tekijät ovat sekä
tasapainosuliteihin että yksityiskohtien
huolitte-luun nähden käsitelleet haurasta kiveä samojen
periaatteiden mukaan kuin sitkeätä metallia.
Huomattava edistysaskel on varsinkin itäpäädyssä
ilmenevä asentojen ja ruumiinosien suurempi
vapaus ja luonnollisuus aikaisempien veistoksien
jäykkyyden rinnalla. — Persialaissotien jälkeen
koitti kaikkialla Kreikassa, mutta varsinkin
Ateenassa, taiteille oikea kulta-aika: sodan
vauriot oli tyyten korjattava ja jumalille, jotka
olivat pelastaneet maan vihollisista, oli
kohotettava uudet ja entistä uhkeammat pyhäköt. Näistä
on ennen muita mainittava Olympian (ks. t.)
Zeuksen temppeli sekä Ateenan kuulut
Akropolis-rakennukset (ks. Ateena). Olympian
temppelin metoopeissa on aiheina Herakleen 12
urotyötä. päätykolmioissa taas kuvataan itäisessä
hetkeä ennen Oinomaoksen ja Pelopsin
kilpa-ajoa ja läntisessä lapithein ja kentaurein
taistelua. Tyyliltään ne ovat kumpikin
suurisuuntaisia ja rohkean naturalistisia, edellisessä vallit
-; seva tyyneys ja tarkka symmetria tekee sen.
että eri henkilöitä ja ryhmiä yhdistävä toiminta
ei ole niin selvä kuin jälkimäisen eloisassa ja
kiihkeässä sommittelussa. Työ on suoritettu
koristeellista vaikutusta silmälläpitäen, niin että
vain katsojaan päin käännetty puoli on teko-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0812.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free