- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1541-1542

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kreikkalainen taide

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1549

Kreikkalai

nen uskonto

1542

tavaltaan jossain määrin huoliteltua.
Ratkaisematta on yhä vielä kysymys niiden luojista.
Tämän aikakauden peloponnesolaista veistotaidetta
edustavat lisäksi proussiteokset: Delphoista
löydetty vaununohjaaja ja ,.Jalastaan oasta ottava
poika" sekä marmoriveistos ..Kilpajuoksijatar".
Erittäin hyvin säilynyt, 1900 Roomassa
löydetty Nioben tytär, jota jotkut tutkijat
pitävät. tämän aikakauden tuotteena, lienee
kumminkin paljoa myöhäisempi (4:nneltä vuosis.).
Taiteen varsinainen pesäpaikka oli ennen muita
Ateena. Jo 5:nnen vuosis. alkupuoliskolla eli
siellä eteviä kuvanveistäjiä, kuten Kalamis, jonka
eläinkuvia paljon ihailtiin, sekä Myron (ks. t.).
joka pronssiryhmässään Athene ja Marsyas sekä
tunnetussa ,,Diskoksen heittäjässään" on
illusoo-risesti kuvannut ihmisruumiin nopeata liikettä.
Mutta vasta senjälkeen kuin Perikles otti
hallituksen ohjat käteensä ja alkoi käyttää valtion
varoja taiteen hyväksi, se puhkesi Ateenassa
täyteen kukkaansa. Perikleellä olikin apunaan
suurten suunnitelmien toteuttajana vksi kaikkien
aikojen etevimpiä taiteilijoita, Pheidias (ks. t.).
Myron oli ollut todellisuuden naturalistinen
kuvaaja, Plieidiaan taide oli perusluonteeltaan
suurta, ylevää ja ihanteellista. Jumalien
kuvapatsaiden luominen kuului kuin itsestään
hänelle. Hän määräsi Athene jumalattaren tyypin
mainioilla teoksillaan, joista tunnetuimmat ovat
jiittiläiskokoinen pronssipatsas Athena Promakhos
Akropoliilla, sen lähettyvillä sitä pienempi
Atheua Leniniä, pronssia sekin, ja 12 m korkea
kul’anorsunluinen Athena Parthenos sisällä
temppelissä (ks. Ateena ja Athene). Näiden
jälkeen Pheidias ryhtyi luomaan Olympian
Zeus-temppeliin kultanorsunluista ylijumalan kuvaa.
Se näyttää pystytetyn jo 432. Hänen monien
oppilaittensa joukosta lienee Alkamenes (ks. t.)
ollut huomattavin ja itsenäisin. Ou arveltu, että
muuan Etelä-Ranskassa löydetty Aphrodite-patsas
In. s. Venus Genetrix) ja Vatikaanissa
säilytetty Diskonheittäjä olisivat hänen teostensa
jäljennöksiä. Toisen oppilaan Agorakritoksen
pääteoksesta. suuresta marmorisesta
Nemesis-pat-saasta Rhamnuksessa on löydetty jäännöksiä.
Niin varmaa kuin onkin Plieidiaan ja hänen
oppilaittensa suurenmoinen työ Ateenan
kaunistamisessa. yhtä vaikeata on edes suunnilleenkaan
määritellä heidän yksityiskohtainen osuutensa
siinä. Tämä koskee erityisesti kuuluisimman
rakennuksen. Partkenonin. lukuisia veistoksia.
Tiedetään kyllä, että Plieidiaan toimeksi oli
uskottu Perikleen mahtavien rakennustöiden ylin
valvonta, mutta on luultavaa, ettei hän
persoonallisesti ottanut osaa esim.
Parthenon-veistos-ten luomiseen (ks. Parthenon). Pheidiaan ja
hänen koulunsa monumenttaaliset teokset
vaikuttivat sangen hedelmöittävästi myöskin
korkokuviin. joita pystytettiin joko huomattavien
tapausten tai vaiuajaiu muistoksi näiden haudoille,
etupäässä pienten temppelien muotoisina
kivi-laattoina. Monet niistä, kuten melko hyvin
säilynyt Ilegeson kaunis hautapatsas, muistuttavat
tyyliltään elävästi temppelireliefejä. —
Samanaikaisista ei-ateenalaisista kuvanveistäjistä on
kuuluisin doorilainen Polykleitos (ks. t.), joka
nähtävästi asui suurimman osan elämäänsä
Ar-goksessa. Yhtä suuri mestari kuin Pheidias
mar-morinkäsittelyssä oli Polykleitos pronssitekniikan

alalla. Hänen enimmät teoksensa ovat alastomia
nuorukaisia. Uutta hänen taiteessaan on asento:
täydellinen pysähdys keskeu näennäistä
eteenpäin rientävää liikettä. Ruumiinpaino lepää
yksi nomaan toisella, tukijalalla, ja toinen, vain
varpaille nojautuva liikejalka, on ainoastaan
tasapainoa kannattamassa. Tunnetuimmat hänen
teoksistaan ovat Doryphoros (keihäänkantaja)
(ks. t.) ja Diadumenos (voittonauhalla itseään
koristava nuorukainen), joilla hän
matemaattisen tarkasti määräsi miehisen kauneusihanteen
suhteet, suuri kultanorsunluinen Hera-patsas sekä
hiukan miesmäinen ,,Haavoitettu amatsoni".
Poly-kleitoksen jälkiä kulkivat monet
peloponnesolai-set taiteilijat, kuten hänen sukulaisensa
Polykleitos nuorempi ja Daidalos. — Joonialaisen
taiteen tuotteet näiltä ajoilta ovat suurimmalta
osalta hävinneet, jonkinlaisen käsityksen sen
kannasta antavat Paionioksen pahoin särkynyt
olympialainen lentävän Niken patsas sekä
niiden kahden komean hautamonumentin jätteet,
jotka on kaivettu esille toinen Gjölbasissa toinen
Ksanthoksessa Vähässä-Aasiassa. —
Peloponnesolaissotien jälkeen muuttui kreikkalaisen taiteen
asema ja luonne varsinkin Ateenassa sangen
huomattavasti. Valtiolla ei ollut enää varoja
suuriin monumenttaalisiin tilauksiin, seu sijalle
astuivat yksityiset rikkaat taiteensuosijat,
mesenaatit. Usko jumaliin oli alkanut jo myöskin
järkkyä, 4: unen vuosis. taiteilijat panivat
enemmän painoa yksilölliseen inhimilliseen
kauneuteen kuin jumalalliseen ylevyyteen, ja samalla
lie saattoivat valaa teoksiinsa myöskin enemmän
omaa persoonallista käsitystään ja tunnettaan
kuin ennen, jolloin yleensä vallalla olleet
mielipiteet olivat olleet heidän luomiensa luonnetta
ainakin jossain määrin sitomassa. Tätä sekä
aihepiirin että käsittelytavan muutosta kuvastaa
hyvästi ateenalaisen Kephisodotoksen
Eirene-patsas, joka rauhan vertauskuvana seisoi
Areo-pagin rinteellä. Sillä Eireue on enemmän äiti
kuin jumalatar, kun hän hellästi katselee
käsivarrellaan istuvaa Plutos-lasta. Kephisodotoksen
poika oli vuosisadan suurin kuvanveistäjä
Praksi-teles (ks. t.). Kreikan klassillisen taiteen
henkevin ja tunteliikkain mestari. Teoksiinsa hän
käytti yksinomaan marmoria, sitenkin eroten
edeltäjistään. Mieluimmin hän kuvasi
ihmiselämän kukoistavinta ikäkautta, siksipä
Aphrodite onkin hänen kuuluisin luomansa.
Jonkinverran muiden vaikutusta on vielä havaittavissa
niissä kahdessa veistoksessa, joiden on arveltu
olevan hänen nuoruuden teoksiaan: n. s. Arlesin
Venuksessa ja „Viiniä kaatavassa satyyrissä",
vaikka Praksiteleelle ominainen sielukkaisuus jo
niissäkin tulee selvästi näkyviin. Kovin monista
jäljennöksistä päättäen lienee hänen ,,Lepäävä
satyyrinsa" herättänyt erikoista ihailua, sen
omituinen puoleksi nojaava asento on myöskin
tunnetulla Apollon Sauroktonoksella. Kaikki nämä
ovat säilyneet vain kopioina, alkuperäinen teos
«en sijaan on verraten vähän vahingoittunut
olympialainen Hermes, joka käsivarrellaan pitelee
pientä Dionysos poikasta. Vaikka se ei lienekkään
Praksiteleen pääteoksia, voi sen tavattoman
henkevästä ja hienosta muotokäsittelystä saada
mainion kuvan Praksiteleen loistavasta
taiteilija-kyvystä. Vv. 356-346 näyttää Praksiteles
oleskelleen Vähässä-Aasiassa, ja siltä ajalta on peräisin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0813.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free