- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1543-1544

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kreikkalainen taide

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1549

Kreikkalainen uskonto

1544

hänen kuuluisin veistoksensa Knidolainen
Aphrodite iks. Aphrodite). Samanaikaisten
rahojen ja säilyneiden jäljennösten mukaan oli
jumalatar aivan alasti, vieressä oleva ruukku, jonka
päälle hän laskee vasemmalla kädellä verhonsa,
osoittaa hänen riisuutuneen astuakseen kylpyyn.
Että Praksiteles käsitteli taiteellisesti itsenäisenä
motiivina myöskin pukua ja sen vaihtelevia
pehmeitä poimuja, siitä on todisteena, paitsi
edellämainittua llermes-patsasta, korkokuvasarja
Man-tineian runottaret. — Praksiteleen rinnalla on
ennen muita mainittava hänen aikalaisensa Skopas,
haltioituneen intomielen nerokas esittäjä. Hän oli
kotoisin Paros-saarelta, mutta asui sittemmin
jotenkin kauan Ateenassa, nänen teoksistaan on
enimmäkseen vain sirpaleita jäljellä, mutta
muutamista eheämpinä säilyneistä Tegean
Athena-temp-pelin pääty ryhmiin kuuluneista päistä voi saada
käsityksen siitä, miten hän on keskittänyt sisäisen
elämän ulkonaisen ilmauksen varsinkin silmään.
Hän näyttää olleen sangen tuottelias, sillä
kirjallisten tietojen mukaan olivat hänen teoksensa
yleisiä kautta koko kreikkalaisen maailman. Ja
hänen pateettinen, intohimoinen taiteensa olikin
epäilemättä hyvin ajan levottoman luonteen
mukainen. —- Paljoa edullisemmat elinehdot kuin
Ateenassa oli taiteilijoilla Vähän-Aasian rikkaissa
kaupungeissa ja loistavissa ruhtinashoveissa. Siellä
pystytettiin vielä uhkeita temppeleitä ja
hauta-rakennuksia. joiden koristamisessa kuvanveistäjät
saivat koetella kykyään. Suurenmoinen ihmetyö
oli varsinkin Halikarnassoksen maailmankuulu
Mausoleion (ks. Halikarnassos),
kaarialai-sen kuninkaan Mausoloksen hautarakennus. Sen
monet pysty- ja korkokuvat osoittavat, miten
pitkälle kreikkalainen taide oli kehittynyt muotojen
varmassa hallitsemisessa ja tekotavan
taituruudessa. Paitsi Skopasta ja muutamia vähemmän
tunnettuja kuvanveistäjiä otti sen kaunistamiseen
osaa myöskin etevä Leokhares (ks. t.), jonka
tekemiä lienevät Ganymedes sekä mahdollisesti
myöskin tunnetut Belvederen Apollon ja
Versail-les’in Artemis. Tuntemattomien mestarien
luomia ovat monihenkilöinen Niobe-ryhmä ja
Pat-rokloksen ruumista kantava Menelaos, jälkimäinen
kenties vasta hellenistiseltä ajalta. —
Klassillisen ja hellenistisen taidekauden rajalle on jo
luettava myöskin sikyonilainen Lysippos (ks. t.).
Hänen erinomaisen runsas taiteellinen tuotantonsa
rajoittuu vv:n 350 ja 300 välille. Teoksiinsa hän
käytti yksinomaan pronssia. Myöskin
aihepiiriltään hän oli sangen monipuolinen, hänen
työhuoneessaan valmistui jumalien ja kilpavoittajien
patsaita, eläinveistoksia ja varsinkin erinomaisia
muotokuvia. Yleensä hän vain kuvasi miehiä,
aniharvoin naisia. Niistä ei liene alkuperäisinä
säilynyt jälkimaailmalle ainoatakaan.
Marmorikopi-oiden joukosta on asetettava etusijaan tunnettu
atleettikuva Apoksyomenos (Kaapija). Jos sitä
vertaa esim. Polykleitoksen
Doryphoros-veistok-seen, huomaa Lvsippoksen poikkeavan käsityksen
ihmisruumiin suhteista ja taiteelliset
erikoisominaisuudet: pienen pään, hoikat raajat, solakan
vartalon, pehmeät ääripiirteet sekä pintojen
tavattoman eloisuuden, llyvin samantapainen on
myöskin Pelphoista löydetty Agias-p-.itsaan
mar-morikopia. Muita hänen teoksiaan tunnetaan
isth-molainen Poseidon ja lepäävä Herakles. Myöskin
n. s. Ätes Ludovisi, Ilerkulanumista tavattu prons-

sinen lepäävä Hermes (kopio Ateneumissa) ja
San-daalinsitoja liittyvät kyllä tyylillisesti
Lvsippoksen luomiin, mutta niiden alkuperäisyydestä ei
kumminkaan ole täyttä varmuutta. — Miten
ylei–iä terävä havaintokyky ja taiteellinen kätevyys
olivat Kreikan taiteen kultakaudella, sen
osoittavat parhaiten ne pienoiskokoiset, iloisin värein
maalatut terrakotta-pystykuvat, jotka
tärkeimmän löytöpaikan mukaan kulkevat
Tanagra-sta-tyetlien nimellä ja joita nähtävästi aivan
tehdasmaisesti valmistettiin kotien koriste-esineiksi.

Hellenistisen taidekauden voi
katsoa alkavan silloin kun Makedonian Philippos laski
Kreikan valtansa alle ja kestävän siihen saakka
kuin roomalaiset sen valloittivat (33S-146 e. Kr.).
Jotkut tutkijat ulottavat sen aina Rooman
keisarikauden alkuun (v:een 30 e. Kr). Taide
joutui sen kuluessa palvelemaan yksinomaan
ruhtinasten komeudenhalua ja koristamaan uusia
mahtavia kaupunkeja sellaisia kuin Aleksandriaa
Egyptissä, Rhodosta ja Pergamonia
Vähässä-Aasiassa. Sen luonne muuttui yhä suuremmassa
määrin dekoratiiviseksi ja suurta ulkonaista
vaikutusta tavoittelevaksi. Ylevyyden ja hillityn
sulon sijalle astuivat intohimoisuus ja raju voima
niin aiheiden valinnassa kuin taiteellisessa
suorituksessakin. Ihmisruumiin anatomia joutui yhä
tarkemman ja seikkaperäisemmän tutkimisen
alaiseksi. Lysippoksen ja hänen koulunsa
periaatteita kehitettiin yhä pitemmälle. Tämän uuden
suunnan kuvaavimpia tuotteita ovat sellaiset
teokset kuin n. s. Borghesen taistelija (kuva ks.
Agasias) ja tunnettu Laokoon ryhmä.
Edellinen on efesolaisen Agasiaksen luoma,
jälkimäinen taas kolmen rhodolaisen taiteilijan
Agesand-roksen, Athenadoroksen ja Polydoroksen veistämä
(kuva, ks. Laokoon). Rhodolaista koulua
edustavat lisäksi Khareksen jiittiliiiskokoinen
Apollon pronssipatsas (..Rhodon kolossi") sekä
Apol-lonioksen ja Tauriskoksen suuri ryhmäkuva,
n. s. Farnesen härkä (kuva ks. Di rke). — V:n
200 vaiheilla tunkeutui villejä gallialaislaumoja
Välimeren rantamaille ja aina Vähään-Aasiaan
asti. Täällä heidät kumminkin voittivat
Perga-monin hallitsijat. Voiton muistoksi pystytettiin
Pergamoniin mahtava rakennus. Zeuksen alttari,
jonka korkokuvissa esitettiin Olympon jumalien
taistelua gallialaisia edustavia gigantteja vastaan.
Näissä veistoksissa oli luovuttu tykkänään
aikaisemman taiteen kauneusperiaatteista, tyyneyden
ja tasapainon asemesta niissä vallitsi
intohimoinen liikehtiminen ja hurja temmellys.
Pergamo-nilaisen koulun taiteilijat ovat jättäneet jälkeensä
myöskin useita yksityisiä veistoksia, jotka
kuvaavat noita heille outoja barbaareja ja joissa
luon-teenomaisuus on astunut kauneuden tilalle.
Sellaisia ovat Kuoleva gallialainen ja Gallialainen,
joka surmaa vainionsa ja itsensä. Äärimmäistä
naturalismia edustaa pronssinen Istuva
nyrk-kitaistelija (Lateranissa), raaka ja ruma
ammatti-atleetti, joka ei näytä kuuluvan enää samaan
ihmisrotuun kuin Polykleitoksen ja Lysippoksen
sopusuhtaiset taistelijat. — Attikalainen koulu
eli enimmäkseen perintätaiteen, Skopaan ja
Praksiteleen mestariluomien turvin. Se oli, kuten
tavallisesti epigoonitaide, ulkonaiselta
suoritukseltaan loistavata, mutta henkiseltä sisällykseltään
joko vanhaa lainatavaraa tai imelähkön
tunteellista ja tarkoitusperäisen aistillista. Tanssivat,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0814.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free