- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1547-1548

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kreikkalainen taide - Kreikkalainen tuli - Kreikkalainen uskonto

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1547

Kreikkalainen tuli—Kreikkalainen uskonto

1548

sen varsinaisen suuren maalaustaiteen keksijäksi.
Tavallaan liän se lienee ollutkin, sillä
mouu-menttaalinen seinämaalaus oli doorilaisen
vaelluksen jälkeen joutunut Kreikan niemimaalla
aivan unohduksiin. Joonialaisella alueella se
sitävastoin näyttää kumminkin säilyneen, ja sieltä
Polygnotos toi sen mukanaan Ateenaan, llänen
maalauksiaan ei tosin ole säilynyt, mutta
Pau-saniaan kertomuksista käy ilmi hänen rikas ja
rohkea mielikuvituksensa ja hänen mahtava
paatoksensa. Parista viime vuosina löydetystä,
samanaikaisesta vaasista voidaan lisäksi tehdä
johtopäätöksiä hänen ja hänen koulunsa
suurisuuntaisesta sommittelutavasta. Niistä päättäen
hän lienee pyrkinyt käsittelemään sekä
ihmisryhmiä että itse ulkonaista tilaakin
joukuuver-ran perspektiivisesti. eri tasoina, luopuen siten
tavanomaisesta pintaesityksestä. Kolmeen
aikaisemmin käytettyyn pääväriin, valkeaan,
punaiseen ja tummaan i mustaan tai siniseen) hän
näyttää lisänneen keltaisen. Varsinaisen
muotoilun varjostuksen avulla toi maalaustaiteeseen
Apollodoros. Hän myöskin alkoi taustoja
kuvatessaan käyttää perspektiiviä, ja mitenkä uutta
tämä itse asiassa silloin vielä oli, käy ilmi m. m.
siitä, että Platon nousi sellaista muka
todellisuuden väärentämistä vastaan. A:n aikalaisia 5:nnen
vuosis. lopulta olivat kuuluisa maalaaja Zeuksis
sekä Parrasios ja Timanthes, sielullisemman
ilme-liikkyyden ja paatoksen edustajat. Heidän
aikanaan alettiin käsitellä myöskin idyllisiä aiheita
sekä seinä- että taulumaalauksessa. —
Joonialainen maalaus alkoi 4:nnellä vuosis. väistyä yhä
enemmän syrjään kahden uuden koulukunnan,
attikalaisen ja sikyonilaisen. tieltä. Attikalaisen
koulun vahvin puoli oli sisällvksellinen henkevyys
ja kekseliäisyys aiheiden valinnassa,
sikyonilaisen taas tekotavallinen taituruus ja hienous.
Molemmat puolet näyttävät yhtyneen korinttilaisen
Euphranorin iks. t.) taiteessa. Attikalaiseen
kouluun kuului myöskin eretrialainen Philoksenos,
jonka suuresta, Aleksanterin ja Dareioksen välistä
taistelua esittävästä seinämaalauksesta
Pömpelistä löydetyn mosaiikkikuvan —
Aleksanterin-taistelun — arvellaan olevan jotenkin tarkka
jäljennös. Sikvonialaisten taiteilijoiden maine
oli niin suuri, että joonialainen Apelleskin,
Aleksanteri Suuren aikakauden etevin mestari, kävi
heidän luonaan ammattiaan oppimassa, ne
harjoittivat ihmisruumiin suhteiden ja symmetrian
tutkimista yhtä innokkaasti kuin
kuvanveistäjät. Niinikään kiitettiin heidän teoksiaan yleensä
onnistuneesta ryhmittelystä. Attikalaisten kuten
sikyonilaistenkin taiteilijoiden teokset olivat
enimmäkseen marmori- tai puulevyille
maalattuja tauluja, ja he käyttivät yleensä n. s.
en-kaustiikka-tekniikkaa: värit sulatettiin ennen
sivelemistä vahaan, ja kun maalaus oli valmis,
kuumennettiin se. Tämän menettelyn avulla
värit saivat tavallista suuremman loiston ja
kestävyyden. Väriukäyttelyssä oli kaksi eri suuntaa
vallalla; toiset tyytyivät neljään pääväriin:
mustaan, valkeaan, keltaiseen ja punaiseen, toiset
taas käyttivät mustan asemesta sinistä saaden
siten eri värien yhdistelmien avulla aikaan sangen
monia eri vivahduksia. Nelivärimaalaajia
lienevät olleet m. m. Polygnotos, Zeuksis, Timanthes
ja Apelleskin. Neliväritekniikkaa edustaa
Aleksanterin-taistelu, moniväristä taas osaksi samaa

aihetta käsittelevät n. s. Aleksanterin
sarkofagin marmorikuvat. — Hellenistisen ajan
maalauksen huomattavin ominaisuus — Pompejin
myöhäisimpiä tyylejä lukuunottamatta — on sen
pyrkimys yllä suurempaan todenmukaisuuteen
sekä aiheiden valinnassa että niiden
käsittelyssäkin, se oli varsinaisen realistisen
laatumaalauk-sen aikakausi. Vain yksi ainoa ala,
maisemamaalaus, ei koskaan saavuttanut
nykyisessä-merkityksessä täysin itsenäistä asemaa vanhan ajan
taiteessa. Kreikkalaisessa
maailmankatsomuksessa ihminen oli siksi keskeinen ja hallitseva,
eitä luonnolle sellaisenaan ei voitu myöntää
mitään itsenäistä arvoa ja merkitystä.

Perrot et Chipiez, ,.Histoire de l’art dans
1’anti-quité" (1898); Bruun. ,.Griechiselie
Kunstge-scliichte" (1893-97); Bruun, „Gesehichte der
griechisclien Kiinstler" (1888-89) ; Overbeck.
„Ge-schiclite der griechisclien Plastik" (1892-94);
Collignon. ..Histoire de la sculpture grecque"
(1S91-97: käänn. saks.); Gardner, „Handbook of
greek sculpture" (1S96-97) ; Ftirtwängler u.
Ur-lichs, ..Denkmäler griechischer und römischer
Skulptur" (1904); Katz. „\Verke klassischer
Kunst"; Klein, „Geschichte der griechisclien
Kuust" (1907) : Lange, ..Darstellung des
Men-schen in der älteren griechisclien Kunst" (1899);
Lermann. ..Altgriechische Plastik" (1907); Menge,
„Einführung in die antike Kunst" (1901) ;
Schultz.. Bauman u. Grtinwedel, ..Kunst des
Alter-turas" (1903); Winter, „Griechische Kunst"
(Gercke-Nordenin teoksessa ..Einleitung in die
Altertumswissenschaft" Bd. II, 1910) ; Pfuhl, ..Die
griechische Malerei" (1911) ; Pernice, „Das
Kunst-gewerbe im Altertum" (teoksessa ..Illustr.
Ge-schichte des Kunstgewerbes" Bd. I, 1907).]

vrt. Kuvanveistotaide. F. L.

Kreikkalainen tuli, helposti syttyvä,
heikosti räjähtävä, runsaasti paksua savua kehittävä
seos, luultavasti salpietaria, rikkiä, hiiltä pikeä,
hartsia, naftaa y. m. Keksitty Kiinassa.
Mainitaan Euroopassa ensiksi 330 e. Kr. Oli
vuosisatoja kreikkalaisten salaisuutena, josta nimi.
Käytettiin sotatarkoituksiin. — Buudin
keksinnön jälkeen käsitettiin k. t:lla ruudista, rikistä,
piestä, tervasta, naftasta, y. m. valmistettuja
palavia mörssärin kuulia, jotka eivät
vedessäkään helposti sammuneet. — Uudenaikaisista n.
s. k. t:ista mainittakoon 3 osaa bentsiiniä ja 1
osan fosforinpitoista rikkihiiltä sisältävä seos,
joka syttyy itsestään, veteenkin heitettynä,
riippuen siitä, että rikkihiili haihtuessaan jättää
jälkeensä hieno-osaista fosforia, joka helposti
ilmassa syttyy, sytyttäen bentsiinin.

S. V. //.

Kreikkalainen uskonto. Varsin harvat ovat
ne uskonnolliset käsitykset, joita varmasti voi
olettaa muinaisten kreikkalaisten tuoneen
mukanansa indoeurooppalaisesta alkukodistaan:
yhteistä perintöä on epäilemättä m. m. taivaan ja
sen ilmiöiden (sateen, ukkosen ja salaman)
jumala Zeus. Sitä runsaspiirteisempi on se kuva.
minkä muinaistiede on paljastanut
Aigeian-me-ren seutujen esihistoriallisen väestön uskonnosta.
Ja vaikka n. s. kreettalais-mykeneläisen
kulttuurin kannattajat todennäköisesti vasta tämän
myöhempinä kausina ovat olleet kreikkalaisia ja
mainittu uskonto siis on vierasta alkuperää, on se
varmaan vaikuttanut kreikkalaiseen jumalais-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0816.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free