- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1551-1552

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kreikkalainen uskonto - Kreikkalainen viinit - Kreikkalaiskatolinen kirkko, ks. Itämainen kirkko - Kreikkalais-oikeauskoinen, ks. Itämainen kirkko - Kreikkalais-venäläinen kirkko, ks. Itämainen kirkko - Kreivi

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1551

Kreikkalaiset viinit—Kreivi

1T.52

jopa ulkolaisiakin käsittäväksi salaismeno-kultiksi,
oli syvemmälti kuin sovinnainen uskonto omiaan
yksityisessä herättämään ja vireillä pitämään
hurskautta, etenkin vakuuttamalla vihityille toivoa
onnellisesta haudantakaisesta elämästä. Vihdoin
on mainittava Asklepios, jonka palvelus tosin
vasta 5:nnellä vuosis. e. Kr. tuli laajemmalti
tunnetuksi, mutta jonka arvo siitä pitäen
kasvamistaan kasvoi. Itänen pyhäkkönsä (varsinkin
Epida uroksessa), jossa ,.inkubatsionia"
käyttämällä harjoitettiin ihmeparannusta, olivat
maankuulut.

Lukuunottamatta Dionysosta omaksuivat
kreikkalaiset jo klassillisella ajalla muitakin
vieraita jumalia. Mutta varsinkin
hellenistis-rooma-laisella ajalla kotiutuivat Kreikkaan lukuisat
egyptiläiset ja itämaiset jumalat, jotka ajan
..synkretistinen" henki sekoitti kotimaisiin.
Edellisistä mainittakoon Isis, jota miltei
monoteisti-sesti käsitettiin koko maailman valtiattareksi,
Sarapis. Osiris y. m., itämaisista Vähän-Aasian
..suuri äiti" (Kybele, Ma y. m.), jonka palvelus
jo 4:nnellä vuosis. e. Kr. kukoisti Ateenassa, sekä
iraanilainen auringonjumala Mithra. joka
myöhemmin (2:sella ja 3:nnella vuosis. j. Kr.)
kannattajiensa lukumäärän puolesta saattoi
kilpailla kristinuskon kanssa.
Hellenistis-roomalai-nen aika oli uskonnollisessa katsannossa levotonta,
ristiriitaista. Ne. jotka eivät turvautuneet
vieraisiin uskontoihin, asettuivat enimmäkseen
kielteiselle kaunalle, ja Euhemeroksen ratsionalismi
voitti paljon alaa; jotkut etsivät lohdutusta
stoalaisen filosofian ylevistä siveysihanteista.
Toiselta puolen kohosi jälleen pinnalle ikivanha
kreikkalainen taikausko, yhtyen uuteen,
itämailta tulleeseen, joka m. m. toi mukanansa
astrologian. — Jo hellenistisellä aikakaudella
kukoisti hallitsijain jumaloiminen, josta kehittyi
roomalainen keisarikultti. Antiikin viimeinen
huomattava uskonnollinen ilmiö oli
uusplatoni-laisuus, joka koetti valaa syvempää sisällystä
vanhoihin uskontomuotoihin.

Yleensä ei Kreikassa ollut eristettyä,
etuoikeutettua ja luokitettua pappiskuntaa. Siksi ei
myöskään kehittynyt määrättyjä uskonkappaleita, joita
jokainen yksityinen olisi ollut velvollinen pitämään
tosina. Kreikkalaisen uskonnon keskustana oli
aina jumalanpalvelus, joka oli joko yleinen
(val-tiokultti) tai yksityinen (suku- tai perliekultti).
Sen muodostivat rukoukset, uhrit ja
puhdistusmenot. Uhratessa tavallisesti poltettiin tapetun
teuraan rasvaan käärityt reisikappaleet, jolloin
luultiin jumalien nauttivan uhrisavusta; muun
lihan söivät uhraajat. Sovitusuhria
toimeenpantaessa poltettiin teuras kokonaan. Toisinaan
uhrattiin ruokaa ja juomaa, usein viljan,
hedelmien y. m. esikoiset. Taivaallisten jumalien uhri
tapahtui pyhällä alueella sijaitsevan alttarin
luona, joka säännöllisesti oli temppelin edustalla.
Meri- ja jokijumalille tulevat uhriantimet
viskattiin veteen. Maanalaisille jumalille uhrattiin
kuopan ääressä, johon valettiin verta, hunajaa,
vettä y. m. Heitä lähellä olevien ,,herosten"
palvelukseen. joka oli sidottu heidän hautanaan
pidettyyn paikkaan, kuului tavallista matalampi
alttari. Kummallekin ryhmälle uhrattiin mustia
elukoita. Sitäpaitsi omistettiin jumalille lahjoja,
usein kallisarvoisia taideteoksia, vieläpä
temppeleitä. — Kaikkina aikoina oli kreikkalaisen elä-

mässä suuri merkitys enteillä. Sellaisina
pidettiin esim. auringon- ja kuunpimennystä, lintujen
lentoa, merkitsevää sanaa tai ääntä, niitä
etsittiin uhriteurasten sisälmvksistä j. n. e. Mutta
tärkeämmissä tiloissa kreikkalainen kääntyi
oraakkeliensa puoleen, joista vanhin sijaitsi
Do-donassa. historiallisella ajalla kuuluisin taas
Delphoissa.

[Miiller. ..Prolegomena zu einer
wissenschaft-lichen Mythologie" (1825), Loheek,
..Aglaopha-mus" (1829). YVelcker, „Griechische Götterlehre"
(1857-63). Nägelsbaeh, ..TTomerische Theologie"
(3:mas painos 1884) ja ..Nachhomerisehe
Theologie" (1857), Rolide, „Psyche" (3:mas painos
1903), Dieterich, „Nekyia" (1893), Maass.
„Or-pheus" (1895), Usener, ..Götternamen" (1896),
Farnell. ..The cults of the greek states"
(1S96-1910), Gruppe. „Griechische Mythologie u.
Reli-gionsgeschichte" (1897-1905), Campbell, „Religion
in greek litterature" (189S), Harrison,
..Prolegomena to the study of greek religion" (1903),
Wendland. ..Die hellenistiseh-römisehe Kultur in
ihrén Bezielmngen zu Judentum u. Christentum"
(1907), Wide. ..Grieehische Religion" Gereken ja
Nordenin teoksessa ..Einleitung in die
Altertums-\\ issenschaft" (II osa. 1910); runsas
kreikkalaista mytologiaa käsittelevä kirjallisuus.]

E. R-n.

Kreikkalaiset viinit, vanhalla ajalla yli koko
tunnetun maailman kiitettyjä: turkkilaisvallan
aikana niiden viljelys ja korkealle kehittynyt
valmistustaito joutuivat rappiolle. Nykyään k. v.
viedään enimmäkseen Ranskaan, jossa ne
jalostetaan. Alkoholiprosentti korkea. — V. 1909
vietiin Kreikasta viinejä 9.91 milj. mk:n arvosta.

Kreikkalaiskatolinen kirkko ks.
Itämai-n en kirkko.

Kreikkalais-oikeauskoinen ks.
Itämainen kirkko.

Kreikkalais-venäläinen kirkko ks. Itämä
i-nen kirkko.

Kreivi (saalalaisessa laissa garafio 1. grafior
angls, gerefa, saks. Graf, ruots. grefve; sitä
vastaa lat. come.i, ransk. comte. engl. earl),
aatelinen arvonimi, jonka omistaja on arvonsa
puolesta lähinnä vapaaherran (tai vieomten 1.
vis-eountin) yläpuolella. — Frankkien
valtakunnassa kreivi oli alkuansa kuninkaan asettama
g au n (kreivikunnan) hallitusmies;
kreivin nimeä käytettiin kuitenkin muistakin
virkamiehistä, jolloin siihen liitettiin viran laatua
osoittava lisä. esim. linnakreivit,
pfalz-kreivit (jotka johtivat kuninkaan
tuomioistuinta) , m a r k- 1. r a j a k r e i v i t (jotka
hallitsivat laajoja rajamaakuntia laajalla
sotilaallisella vallalla). Apulaisena oli kreivillä usein
sijainen, vicecomes (siitä vicomte =
varakreivi). Läänityslaitoksen kehittyessä kreivien
hallitsemista kreivikunnista tuli perinnöllisiä
läänejä, ja kreivit muuttuivat virkamiehistä
vasalleiksi. — Ranskassa nouseva
kuningasvalta vähitellen teki lopun mahtavien kreivien
vallasta, ja kreivin nimi muuttui pelkäksi
arvo-nimeksi, joka lakkautettiin 1789, mutta jonka
Napoleon T uudisti. — Saksassa kreivit
alkuansa olivat herttuain alaisia, mutta moni kreivi
pääsi sittemmin suorastaan keisarista
riippuvaksi valta(kunnan)kreiviksi. Näin oli esim.
ma a k reivi en laita; myöskin mark- 1. raja-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0818.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free