- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1589-1590

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kristillinen sosialismi

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1589

Kristillinen sosialismi

1590

omalla avulla tai valtion avulla tai molempia
näitä keinoja käyttämällä. Nimitys, joka ensin
otettiin käytäntöön Englannissa, on siihen
nähden harhaan viepä, että kristillis-sosiaalisella
liikkeellä vain poikkeustapauksissa on ollut
sosialistinen leima, mikäli nim. sosialismilla
tarkoitetaan niitä aatesuuntia, jotka periaatteellisesti
hylkäävät yksityisomaisuuden tai ainakin
tahtovat tehdä tuotantovälineet yhteiskunnan omiksi.
Toiselta puolen kristillis-sosiaalinen liike on
erotettava niistä pelkän hyväntekeväisyyden
riennoista, jotka käyvät kristillisyyden nimissä.
K. s. on vain yksi haaraus niistä nykyajan
yhteiskunta-reformatorisista pyrinnöistä, jotka
tarkoittavat yhteiskunnallisten epäkohtien
korjaamista nykyisen yhteiskuntajärjestyksen
puitteissa. Sen erikoisuutena on se käsitys, että
yhteiskunnallisen parannustyön tulee tapahtua
kristinuskon hengessä ja että tämän työn
tulokset vain siinä tapauksessa saattavat olla
elinvoimaiset.

Kristillis-sosiaalisten rientojen esiintyminen
liittyy läheisesti 19:nnen vuosis. alkupuolella
huomattavissa olevaan uskonnollisten harrastusten
elpymiseen ja siihen tieteelliseen kritiikkiin,
jonka alaiseksi m. m. sveitsiläinen Sismondi
laski vapaan kilpailun periaatteen ja silloin
voimakkaasti esiin pyrkivän industrialismin (ks. t.)
epäkohtineen. Myöskin nousemassa oleva
sosialismi sai kirkollisetkin piirit entistä enemmän
kiinnittämään huomionsa yhteiskunnallisiin
kysymyksiin. Ranskassa ovat Saint-Simon’in
oppilas Buchez ja abbé Lamennais pidettävät
kris-tillis-sosiaalisen liikkeen edelläkävijöinä,
Englannissa Carlyle. 19:nnen vuosis. keskipalkoilta
lähtien on erikoinen kristillis-sosiaalinen liike
huomattavissa sekä roomalaiskatolisessa että
protestanttisissa kirkkokunnissa.

Katolis-sosiaalinen liike pitää
työväenkysymyksen tehokkaimpana ratkaisukeinona
keskiajan oloja muistuttavaa korporatiivista
järjestelmää: ammattijärjestöjä, joko yhteisiä
(työnantajien ja työväen yhteisesti muodostamia)
tai erikoisia, mutta rinnakkaisia järjestöjä;
katolisuuden yleisen luonteen mukaisesti kirkko
tunnustetaan yhteiskunnallisessa
reformityössä-kin korkeimmaksi auktoriteetiksi, jonka ohjeita
on ehdottomasti noudatettava.
Katolis-sosiaali-sissa riennoissa on huomattavissa kaksi
pääsuuntaa, toinen, vapaamielisen taloudellisen
koulukunnan kannalla oleva, joka vetoaa
asianomaisten omaan apuun (hyläten kuitenkin
man-chester-koulukunnan äärimmäisyyteen menevän
individualismin), ja toinen, tätä nykyä
voimakkaampi suunta, joka vaatii valtion väliintuloa.
Viimemainitun kannan hyväksyi myöskin paavi
Leo XIII 15 p. toukok. 1S91 antamassaan
en-syklikassa „Rerum novarum", jossa valtiolle
myönnetään pitkälle menevä valta järjestää
tuo-tanto- ja jakosuhteet työväenluokalle edullisiksi.

Ranskan ja Belgian
katolis-sosiaali-sessa liikkeessä vallitsi alkuansa vapaamielinen
suunta, jonka etevimmät edustajat olivat F. Le
Play, Cl. Jannet ja belgialainen Ch. Périn.
Vasta v:n 1870 sodan jälkeen esiintyi
Ranskassa valtion väliintuloa vaativa ryhmä
,.Ca-tholiques sociaux". jonka johtaja kreivi A. de
Mun perusti myöskin yhdistyksen „CEuvre des
cereles eatholiques". Jotta myöskin työväki saa-

taisiin yhtymään liikkeeseen, perustettiin de
Mun’in ylimyksellisen ja vanhoillisen ryhmän
rinnalle 1896 erityinen
kristillis-kansanvaltai-nen puolue („Démoeratie ehrétienne") ja 1899
käytän nöllis-sosiaalista toimintaa harrastava
M. Sangnier’n johtama ryhmä „Sillon" (vako).
Näitä kristillis-kansanvaltaisia pyrintöjä on
kuitenkin tuntuvasti lamauttanut se seikka, että
paavi ei ole niitä hyväksynyt — „Sillon"
hajosi 1910 saatuaan paavilta nuhteet. Puhtaasti
katolisia työväenyhdistyksiä on Ranskassa
vähän. Belgiassa on kehityksen suunta ollut
samanlainen kuin Ranskassa. V. 1891 syntyi Poltier’n
ja Daëns’in johdolla kristillinen kansan- ja
työväenpuolue, joka on julkiriidassa vanhoillisen
katolisen hallituspuolueen kanssa. Myöskin I t
a-1 i a n katolis-sosiaalisessa liikkeessä on
olemassa samanlainen ristiriita vanhoillisen ja
kansanvaltaisen suunnan välillä. Saksassa
pani katolis-sosiaaliset riennot alulle Mainzin
piispa W. E. v. Ketteler. Kirjassaan „Die
Ar-beiterfrage und das Christentum" (1804) hän,
yhtyen Lassalleen, suositteli työn ja pääoman
välisen ristiriidan poistamiseksi työväen
tuotanto-osuuskuntia. Myöhemmin hän ja hänen
työtoverinsa Chr. Moufang esittivät vielä laajemman
sosiaalipoliittisen ohjelman, jossa valtiolta
vaadittiin tehokkaita suojelustoimenpiteitä
työväenluokan hyväksi. 1870-luvulla syntyi lukuisia
katolisia työväenyhdistyksiä. Ne olivat kuitenkin
kokonaan papiston ja työnantajain johdon
alaisia, joten mikään itsenäinen työväenliike ei
niissä päässyt kehittymään, vaikka niissä
sittemmin muodostettiin erityisiä
ammattiosastojakin. Itsenäinen kansanvaltainen kristillinen
työväenliike pääsi Saksassa alulle vasta
1R90-luvulla. Silloin syntyivät n. s. kristilliset
ammattiyhdistykset, joihin kuuluu sekä katolisia
että protestanttisia työläisiä (edellisiä kuitenkin
enemmän) ja joiden jäsenmäärä v. 1910 oli
n. 295,000. Nämä sekatunnustukselliset
yhdistykset eivät ole saavuttaneet johtavien katolisten
piirien suosiota, jotka edelleen koettavat pysyttää
katolista työväkeä katolisissa
työväenyhdistyksissä ja niiden ammattiosastoissa (näiden
jäsenluku 1909 oli 130,000). Työväenkysymyksen
ohessa Saksan katoliset sosiaalipolitikot myöskin
ovat ajaneet talonpoikien ja käsityöläisten
aseman parantamista tarkoittavaa keskisäiidyn
politiikkaa. Suuri merkitys Saksan
katolis-sosiaali-sessa liikkeessä on 1890 perustetulla yhdistyksellä
„Volksverein für das katholische Deutschland",
joka harjoittaa monipuolista propaganda-työtä ja
ylläpitää yhteiskunnallista tiedonantotoimistoa
ja kirjastoa Miinehen-Gladbachissa. Itävallan
katolis-sosiaalisen liikkeen aikaisemmista
edustajista oli tunnetuin vapaaherra C. v. Vogelsang.
Vanhoillisen suunnan rinnalla esiintyy täälläkin
kansanvaltais-radikaalinen virtaus, joka sai
syntymään erityisen kristillis-sosiaalisen puolueen.
Ruhtinas A. Liechtensteinin ja Wienin
pormestarin K. Luegerin (k. 1910) johdolla tämä puolue
on päässyt vallitsevaksi Wienin
kunnallisneuvos-tossa ja Ala-Itävallan maapäivillä ja
saavuttanut vaikutusvaltaisen aseman myöskin Itävallan
valtakunnanneuvostossa. Tämän puolueen
erikoisia tunnusmerkkejä on sen ankara
juutalais-vihollisuus (antisemitismi). Itävallan
katolis-sosiaalisen liikkeen kannattajana on etupäässä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0839.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free