- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1597-1598

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kristillinen taide - Kristillinen työväenliike ... - Kristinusko

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1597

Kristillinen työväenliike— Kristinusko

1598

ihanne, elämiin jalo nauttiminen, saattoi tuskin
olla mahdollinen kristillisessä maailmassa —
kuinka voimakas ja itsetietoinen ihminen olikin,
oli kuitenkin hänen tuleva kohtalonsa
tuntematon. Michelangelon (k. 1564) taiteessa kuvastuu
selvimmin reuesanssin jättiläisihmisen
kamppailu kohtalon voimien keralla. Taistelu ei pääty
titaanien voittoon. Hänen ..Viimeisessä
tuomiossaan" syöksee vihastunut Kristus kadotettujen
laumat helvettiin, missä paholaiset iskeytyvät heihin
kiinni yhtä intohimoisesti kuin konsanaan
keskiaikaisissa kuvissa. Elämän pelottava
traagilli-suustunto (terribilità) 011 siis paratiisihaaveilun
ohella astunut taas klassillisen ihanteellisuuden
ja tyynen punnitsemisen sijaan. Tiziankin
kääntyy vanhoilla päivillään terriliilitä-suuntaan, ja
hänen oppilaansa, italialainen Tintoretto (k.
1594) ja espanjalainen El Greco (k. 1614) tulevat
v a s t a r e I o r m a t s i o n i n uskonkiihkoisen
asketismin tyypillisiksi edustajiksi. Villimmin kuin
koskaan ennen kristillinen taide nyt kuvaa
ihmisen tuskaa ja maailman kieltäymystä
(espanjalainen Morales, k. 1586), ja hartaammin kuin
milloinkaan se kääntyy taivaaseen apua rukoilemaan (El
Greco). Ignatius Loyolan sairaloisesti kiihtynyt
henki saa vallan taiteessa. Italiassa
vastarefor-matsionin taide ottaa liittolaisekseen äsken
uudelleen henkiin heränneen naturalismin
(Caravaggio, k. 1609), ja tällä tavoin väkevöityneenä
se kuvaa seikkaperäisesti Kristuksen ja
marttyyrien kamaloita tuskia (espanjalais-italialainen
Ribera, k. 1656). Suunnan viimeinen suuri
edustaja on espanjalainen munkkimaalari Zurbaran
(k. 1662), joka hävittää kaiken paatoksen
terri-bilitä-esityksistään. ja saattaa ne pöyristyttävän,
synkän todellisuuden maailmaan.

Zurbaranin asketismissa ja Murillon
ekstaasissa kristillinen katolinen taide oli saavuttanut
huippunsa. Seuraavan ajan kirkollinen maalaus
ja kuvanveisto on enimmäkseen kaikua entisestä
ja oleellisesti uutta ei katolinen uskonto ole
taiteessa synnyttänyt. — Germaaninen
uskonpuhdistus vaati taiteelta suurempaa totuutta
ja yksinkertaisuutta. Pyrkimystä siihen
suuntaan ilmaantuu jo saksalaisen Albrecht Diirerin
(k. 1528) mielikuvitusrikkaissa raamatullisissa
piirrossarjoissa. Hollantilainen Rembrandt van
Ryn (k. 1669) on viimein evankelisen
yksinkertaisissa raamatullisissa kuvissa antanut
kuvastella uudenaikaisen syvän inhimillisen
myötätunnon.

Ei yli Euroopan leviävä ranskalainen
klassilli-suus, ei valistuskausi eikä vallankumous
uusklas-sillisine harrastuksineen olleet sopivia kristillisen
taiteen kehittymiselle. Toiset, maallisemmat
aihepiirit valtasivat uskonnollisten paikan. Vasta
19:nuen vuosisadan romantiikka kohotti jälleen
uskonnollisen taiteen kunniaan. Chateaubriand
kirjoitti v. 1802 ..Genie du Cliristianisme"
kirjan. jossa hän ylisti kristinopin taiteellista
kauneutta, ja Saksassa Schlegel veljekset kohottivat
arvoon keskiajan, jolloin taide, runous ja uskonto
olivat likeisessä yhteydessä keskenään. Niinkuin
nämä protestanttiset kaunosielut kääntyivät
katolisuuteen, niin kääntyi taide jälleen esittämään
uskonnollisia aiheita. Tätä uuskristillistä
maalausta edustavat Ranskassa Scheffer (k. 1858) ja
Flandrin (k. 1S64), Saksassa n. s. natsareenit,
jotka v. 1810 tienoilla perustivat Roomassa eri-

koisen maalari-veljeskunnan. Heidän Fra
Ange-licoa ja Peruginoa jäljittelevä taiteensa ei voinut
kuitenkaan kiinnittää yleisöä kauankaan. Paljoa
suurempi taiteellinen merkitys oli
englantilaisilla idealisteilla, n. s. prerafaeliiteilla. jotka
lähemmin nojautuivat luontoon ja osasivat
uskonnollisiin esityksiinsä liittää uudenaikaisen
maa-ilmankaihon ja kalvavan surun.

19:nnen vuosisadan realismi sysäsi jälleen
syrjään uskonnolliset aiheet. Mitään
pysyvämpää uskonnollista virtausta ei taiteessa ole sen
jälkeen ollut huomattavissa. Merkillisimmän
yrityksen kristillisen taiteen elvyttämiseksi on
meidän aikoinamme tehnyt saksalainen von Uhde
(s. 1848), esittäessään maalauksissaan Jeesuksen
nykyaikaisen työväen keskuudessa. 19:nnen
vuosisadan lopulla valtaan päässyt, vanhaan
italialaiseen taiteeseen nojautuva synteettinen tyylittely,
jonka kuuluisin edustaja on ranskalainen Puvis
de Chavannes (k. 1898). valoi maallisiinkin
aiheisiin jotain juhlallista giottolaista kristillistä
henkeä. — Kokonaan maailmasta paenneet ja
vanhojen esikuvien jäljittelyyn vaipuneet ovat
Saksassa Beuronin ja Italiassa Monte Casinon
uskonnollisia aiheita viljelevät luostarikoulut.
Tanskassa grundtvigilainen herätys johti
uuskristilli-seen maalaukseen, jonka etevin edustaja on
italialaiseen tre- ja quattrocento-taiteeseen liittyvä
Joachim Skovgaard (s. 1856). Suomessa on
vastaava tyylittelevä suunta synnyttänyt
Tampereen Johanneksen kirkon alttarimaalauksen ja
koristekuvat (Magnus Enckell ja Hugo Simberg).

O. O-n.

Kristillinen työväenliike ks.
Kristillinen sosialismi.

Kristillis-sosiaalinen puolue ks.
Kristillinen sosialismi.

Kristillis-sosiaaliset pyrinnöt ks.
Kristillinen sosialismi.

Kristillisyys ks. Kristinusko.

Kristinehamn [kiisti’-], maakaupunki Ruot
sissa, Värmlaudin läänissä, n. 1 km Venernin
koillispäästä pistävästä Varnumsvikistä: 8.669 as.
(1909). Kahden radan yhtymäkohta. Harjoittaa
teollisuutta ja puutavaran, puuvanukkeen sekä
raudan vientiä. — Kaupungin paikalla oli ennen
kauppapaikka Brohamna: perustamiskirjan ja
nimen K. sai Kristiina kuningattaren aikana 1642.

(E. E. K.)

Kristinestad ks. Kristiinankaupunki.

Kristinusko, se uskonto, jonka
keskushenkilönä on Jeesus Kristus jn tunnusta jäin
järjestönä kristillinen kirkko. — ks. Uskonto.

Kristinuskon synty. Sitä on joskus
koetettu yksinomaan selittää ajanlaskumme ensi
vuosisadan yleisistä oloista Rooman
valtakunnassa, tuloksena joko esikristillisten uskontojen
ja filosofisten järjestelmien yleisestä
kehityksestä tai silloisen ajan sosiaalisista
pyrkimyksistä. Tällöin ajatellaan ensin muodostuneen
kristittyjen seurakunnan ja sen uskonnollisten
käsitysten ja laitosten, jonka jälkeen kristittyjen
mielikuvitus, liittymällä ennalta oleviin
taru-aineksiin ja mahdollisesti myöskin tietoihin
jostakin historiallisesta Jeesus nimisestä henkilöstä
muka olisi luonut evankeliumien kertomukset
tämän uskonnon perustajasta. Nämät
selitysyritykset ovat kuitenkin pystyneet valaisemaan vain
jatkuvan kehityksen syrjäilmiöitä, mutta ei k:n

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0843.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free