- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1611-1612

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kristophoros ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1G11

Kristuksen seuraamisesta—Kritiikki

1012

kuvapatsaassaan ..Siunaava Kristus", se
arkeologisten ja kansatieteellisten seikkojen realistisen
tarkka varteenottaminen. joka tavataan esim.
prerafaelisti-maalarilla llolman Huntilla, tai se
käsitystavan kansanomaisuus, mikä jo ilmeni
Dürerillä ja Rembrandtilla ja mitä F. v. Ulide
on nykyään noudattanut. [W. Grimm, „Die
Såge vom Ursprung der Christusbilder" (1S43) ;
A. Ilauck. „Die Entsteliung des Christustypus in
der abendliind. Ivunst" (1880) ; L. Dietrichson,
..Kristushilledet" (1SS0); L. Lund. ,.Virkelige
Portræter af Jesus" (1887): Sir \Yyke Bayliss,
..Rex regum" (1898) ja v. Dobschiitz,
„Christus-bilder" (1899).] E. R-r.

Kristuksen seuraamisesta ks. Tuomas
Kempiläinen.

Kristuksen tunnuskuvat. Kristusta
merl.it-sevänä tunnuskuvana käytettiin jo 2:sella i
uo-sis. kalan kuvaa (ks. myös K r i s t u s m o a
o-g rämmi). Jonkunverran myöhemmin otetaan
käytäntöön karitsa (Johanues Kastajan santt:
..Katso Jumalan karitsa" sekä Ilmestyskirjan 1
a-ritsai. Usein karitsan kuvan yläpuolella on ki
is-tusmonogrammi.

Kristus ks. Jeesus Kristus.

Kristusmonogrammi 1. „K r i s t u k s e n
nimikirjaime t", Kristuksen nimen
erinäiset lyhennysmerkit, joita aikoinaan on käytetty
kuvannollisina merkkeinä Kristuksen kuvan
asemasta tai koristeina, myöhemmin myöskin
selittävänä kuvien liitteenä. Yksinkertaisin näistä
on kreikkalaisen XI-I2T02 (Khristos) sanan
alkukirjain, tähän yhdistettiin sitten I (kreik.
IH2U1 2 (= Jeesus) sanan alkukirjain tai Xl’l
2TU2 sanan toinen kirjain P (=R). Näin saadut

merkit (=IIvh = Jeesus Kristus), (=KhR)

(=IvhR tai IKliR), esiintyen myös
muodossa -f . Tämä on perinnäinen selitys näiden

merkkien synnystä. Uudemmat tutkimukset ovat
osoittaneet niiden osaksi johtuvan
egyptiläisestä jumalanmerkistä. osaksi
kuusivärttiniii-sestii, jumaluutta kuvaavasta auringonrattaasta
(ks. Risti). Joskus yhdistetään
kristusmono-grammiin N. lat. noster (= meidän) tai kreik.
nil.a (= hän voittaa) sanan alkukirjain, sekä
INRI - Ifesus) y(azarenus) R[ex) I(udceorum),
s. o. Jeesus Nasaretilainen juutalaisten kuningas.
Myöhemmin ruvetaan käyttämään vielä
selvempiä kirjainyhdistelmiä XPC ja ICXC (t[rjmr]l
X[oiotoJ 2) sekä lyhennyksiä IHS (tai IHO),
jotka ovat 11120’) 2 sanan ensimiiiset kirjaimet.

Kristusmonogrammille ovat sukua
kirjaimet A ja il, A ja O, jotka
usein liittyvät varsinaisiin
nimikirjaimiin (ks. kuvaa), kreik. <>ll.V
= oleva, sekä IXHY2 (IKHTHYS),
joka sisältää alkukirjaimet
kreikkalaisiin sanoihin Itjaoec Xiumo; l-ituu
Y/oc -wri)» (= Jeesus Kristus
Jumalan poika Vapahtaja) ja joka
sanalla merkitsee ,,kala".

Kriterio (kreik. krilëfrion), koetin, koetuskivi;
määre, joka jollekin asialle on aivan ominainen,
niin että määreen olemassaolosta voidaan
päättää asian olemassaolo.

Kriteriumi ks. K r i t e r i o.

[-Kristusmono-grammi.-]

{+Kristusmono-
grammi.+} johon
on lisätty
kirjaimet ja H.

Kritias [ti’-] (lat. Critias), ateenalainen
valtiomies, yksi n. s. 30 tyrannista, joiden
joukosta hän Therameneen kukistumisen jälkeen oli
vaikutusvaltaisin, mutta samalla
häikäilemättömyytensä ja ankaruutensa vuoksi vihatuin. K.
kaatui taistelussa Thrasybulosta vastaan (403
e. Kr.). Aikansa sofistisivistyksen lahjakkaana ja
monipuolisena edustajana K. esiintyi elegiain ja
näytelmäin tekijänä, filosofina, puhujana sekä
historiallisena ja valtiollisena kirjailijana. K:n
teoksista on säilynyt vain katkelmia, jotka
viimeksi on koonnut Diels. ,,Fragmente der
Vorso-kratiker", 2:nen pain., II. 007 seur. (1900-07).

E. R-n.

Kritiikki (kreik. kritikë’ [tckhnëj = [-arvos-telu[taito]),-] {+arvos-
telu[taito]),+} tarkastelu, arvostelu, huolellinen,
punnitseva tutkimus. Objektiivinen k.
koettaa ottaa huomioon ankarasti asiallisia
näkökohtia ja pyrkiä järjestelmällisesti tutustumaan
koko siihen aineeseen tai alaan, johon
arvosteltava kuuluu. Negatiivinen (1. kielteinen)
k. pysytteleiksen virheellisissä ja hylättävissä
asianhaaroissa, kun taas positiivinen (1.
myönteinen) k. koettaa valaista esinettään
mahdollisimman moni- ja tasapuolisesti. Useimmiten
tavanomaisessa käsityksessä kritiikki sanalla
onkin kielteinen merkitys. Kuu arvostelussa
käytettävästä mittapuusta voi olla erimielisyyttä,
syntyy k:n johdosta antikritiikki.
Tieteellisessä esityksessä on mielipiteiden,
hypoteesien ja menetelmäin kriitillinen käsittely
tavallisesti esityönä, jonka pohjalta lähdetään
esittämään uusia teorioja ja asetutaan uudelle
pe-ruskannalle. Teksti-k:llä tarkoitetaan
(vanhojen) kirjateosten aitoperäisvyden, kielen,
esitystavan y. m. tutkimista ja arvostelua. Tähän
alaan kuuluu m. m. raamatunkritiikki
(ks. t.). Historiallinen k. tarkoittaa
historiallisten lähteiden luotettavaisuuden
tutkimusta ja se on tärkeänä osana sekä
raamatun-k:ssä että historiantutkimuksessa ja sen
aputieteissä.

Erikoinen merkityksensä on esteettisellä
k:llä, joka arvostelu-alainsa mukaan jakautuu
kirjalliseen-, taide- ja musiikki-k:iin.
Kirjallinen k. tutkii, selittää ja arvioi
kaunokirjallisia tuotteita ja on siis jälki-ilmiönä itse
runolliselle tuotannolle, joko sitten kohdistuen
etupäässä negatiivisesti arvosteltavansa virheisiin
ja heikkouksiin tai „uusintaen" esineensä, s. o.
psykologisella ymmärtämyksellä ja runollisella
myötätunnolla selittäen siinä ilmenevää
määrätyn aikakauden tai yksilön erikoisluonnetta.
Mutta k. voi myöskin olla aloitteellista, sikäli
kuin se antaa herätteitä, viittoo uusia uria
taiteelliselle luomiselle. Kirjailijan omanaikainen
k. on osittain hänen ja yleisön välittäjänä,
opastajana hänen tuotteidensa oivaltamiseen; usein
se myös tahtoo antaa tekijöille osviittoja, esim.
aiheenvalintaan, tekotapaan nähden. K. erittelee
arvosteltavansa teoksen luonteen, tyylin,
rakenteen ja määrittelee, teoksesta päätellen, tekijän
luonteensävyn, lähtökohdat, hänen ja hänen
tuotteensa suhteen aikaisempiin samanlaatuisiin tai
-aiheisiin teoksiin ja hänen asemansa
kirjallisuudessa tai kulttuurissa yleensä.

Kirjallisen kritiikin historian lasketaan alkavan
Aristoteleen poetiikkaa käsittelevästä teoksesta,
j Vanhan ajan kirjallisuusarvostelijoista mainitta-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:27:46 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/4/0850.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free