- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1643-1644

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Krupp ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1G43

Krusta

Kruunu

1044

ja sai 1S41 kihlakunnantuomarin arvon. K:n|
merkitys sivistyshistoriassamme perustuu siihen,
ett-i hän kuuluu taiteemme ani harvoihin edusta- I
jiin 1830- ja 1840-luvuilla. Hänen ainoana
opastajanaan taiteen alulla oli hänen opettajansa
F. F. Sedmigradskij (ks. t.) Pietarin saksalaisessa
S:t Petri-koulussa. Maalauksissaan K. aina jäi
avuttoman dilettantin kannalle, jotavastoin hän
piirustuksissaan onnistui edes hiukan paremmin,
niinkuin osoittavat hänen kivipiirroksensa, jotka
ovat osaksi omia sommitteluja, osaksi näköaloja,
muotokuvia y. m. K. julkaisi näitä piirroksiaan
kokoelmana ..Finska vyer, tecknade efter naturcn"
(Helsingissä 1S37 ja seur. v.). Teoksessa
„Fin-land framstäldt i teekningar" (1845-52) on 31
K:n piirustamaa näköalaa etup. Itä-Suomesta.
K. oli yliopiston piirustuksenopettajana 1831-49.
Suomen taideyhdistyksen perustamiseen 1840 K.
otti toimekkaasti osaa ja asetti myös näytteille
teoksiaan sen ensimäisessä näyttelyssä 1S47.

E. R-r.

Krusta (lat. crusta), karsta 1. rupi haavoissa
ja ihottumissa.

Krustadi (ransk. croustade), kuoriainen,
pi-karinmuotoinen. vehnäjauhotaikinasta
valmistettu kuori, joka täytetään jollakin
muhennoksella; myöskin koko annosta sanotaan k :ksi.
Toiset k :t eivät ole aiotut syötäviksi, vaan ovat
ainoastaan muiden ruokain jalustana.

Kruunaaminen ks. Vakaus ja Kruunaus.

Kruunaus, toimitus, jolla äsken
valtaistuimelle noussut hallitsija ulkonaisin juhlamenoin
vastaanottaa valtansa merkit. Paitsi kruunun
painamista hallitsijan päähän kuuluu siihen
muittenkin valtaa symboliseeraavien
arvomerkkien ojentaminen sekä voitelu.
Kruunaustoimi-tus on ikivanhaa alkujuurta. Sen
perusajatuksena on, että hallitsijalla on valtansa „Jumalan
armosta"; sen mukaan k. kautta aikojen on
säilyttänyt selvästi uskonnollisen, ylhäisten
hengellisten virkamiesten suoritettavan toimituksen
luonteen. Samalla sen alkuperäisenä
tarkoituksena oli tehdä vallan siirto kansalle ulkonaisesti
havaittavaksi. Vanhempina aikoina sillä
tavallisesti oli tärkeä oikeudellinenkin merkitys,
ny-kyänsä sitävastoin hallitsijan
valtio-oikeudellinen asema ja suhde kansaan ei mitenkään ole
kruunauksesta riippuvainen. Useimmissa maissa
k:ta ei ole laissa säädetty, jonka vuoksi se niissä
jotenkin yleisesti on joutunut käytännöstä pois.
Toiset maat sitävastoin ovat uskollisesti
säilyttäneet tämän vanhan muodon ja k:n
toimeenpaneminen esiintyy niissä hallitsijan
oikeudellisena velvollisuutena. Näin on laita erittäinkin
Englannissa, Unkarissa ja Venäjällä.
Viimeksimainitun maan nykyisissäkin perustuslaeissa
erityinen luku käsittelee „pyhää kruunausta ja
voitelua". Toimitus tapahtuu Moskovan
Uspenski-katedraalissa ja itsevaltiuden käsitystavan
mukaisesti on vieläkin voimassa säännös, että keisari
itse painaa kruunun päähänsä sekä tarttuu
valtikkaan ja omenaan. R. E

Jo muinaisegyptiläisillä, juutalaisilla ja
persialaisilla tavataan jonkinlaisia kruunausmenoja.
Itämaan kansoilta bysanttilaiset keisarit saivat
tämän tavan, ja heiltä taas muut kristityt
hallitsijat, lähinnä frankkien kuninkaat, sen
perivät. Viimemainittujen kruunajaisissa Reimsissä
käytettiin voitelua varten pyhää öljyä, joka

säilytettiin tarinan mukaan taivaasta tuodussa
astiassa. Langobardien kuninkaitten k:ssa
käytettiin n. s. rautakruunua. Kaarle Suuri sai
800 keisarinkruunun Rooman Pietarinkirkossa
paavi Leo III:lta. Saksan kuninkaat
kruunattiin keskiajalla Aachenissa (jota paitsi he
tavallisesti saivat Roomassa keisarinkruunun
paavilta) uudella ajalla enimmäkseen Frankfurt
am Mainissa. Nykyisen Saksan valtakunnan
keisareita ei kruunata. Myöhemmätkin Ranskan
kuninkaat kruunattiin Reimsissä. Napoleon I
kruunautti itsensä paavilla Pariisissa, pannen
itse keisarinkruunun päähänsä (2 p. jouluk.
1804). Englannissa k. tapahtuu Westminster
abbey’ssä Lontoossa, Unkarissa Budapestissä,
jolloin käytetään Tapanin kruunua. Ruotsissa
tämä toimitus tavallisesti tapahtui Upsalan
tuomiokirkossa (Fredrik I:stä alkaen enimmäkseen
Tukholmassa); Kustaa V lakkautti sen. Norjan
kuningasten k. pidetään Trondhjemissa.

(O. R.)

Kruunu (lat. corö’na = seppele), pystyssä
olevilla tai yhteentaivutetuilla sangoilla varustettu,
jalosta metallista tehty päänkoriste.

Uerald. K:n rengasmuoto on kehittynyt
seppeleestä. Roomalaiset antoivat ensin seppeleitä,
sitten kruunuja sotamiesten palkinnoiksi.
Yksinvallan aikana k. tuli merkitsemään
keisarin-arvoa, ja yleensä sillä ruvettiin diadeemin
asemesta, joka useilla kansoilla oli ollut
käytännössä, tarkoittamaan hallitsijan valtaa.
Bysanttilaiset keisarit käyttivät sangoilla varustettuja
kruunuja, samoin saksalais-roomalaiset. Nj’t
käytetyissä kruunuissa on kaksi pääosaa: alempi,
eri tavoin koristettu rengas, sekä ylempi
lehtineen, kärkineen ja sankoineen, jotka
(hallitsi-jain kruunuissa) kannattavat ristin koristamaa

1 aatelinen kruunu, 2 vapaaherrankruunu, 3 kivivinkniunu,
i Suomen vaakunan suuriruhtinaalleen kruunu, fi
kuninkaan-kruunu, fi Venitjan keisarinkruunu, 7 paavintiara.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0866.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free