- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1659-1660

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kružka ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1659

Krüger—

Kryofori

1660

Kruger /-y-], Stephanus Johannes
Paulus 1825-1904), Transvaalin presidentti;

polveutui Kap-maahan 1713
asettuneesta saks.
perheestä. Hänen
vanhempansa olivat niitä
Englannin hallitukseen
tyytymättömiä buureja, jotka 1837

siirtyivät Kap-maasta
Oranje-joen pohjoispuolelle;
lopullisesti perhe asettui
Transvaaliin. K.
kunnostautui Katalin kaffereja
vastaan käydyissä
taisteluissa, valittiin 1845
sota-kornetiksi ja 1S52
komendantiksi ja johti
Etelä-Afrikan tasavallan
sotavoimia siinä pitkällisessä ja
hävittävässä sodassa, jota
1864-68 käytiin erästä
mahtavaa kafferilieimoa vastaan. Kun Englanti 1877
anasti Etelä-Afrikan tasavallan, esiintyi K.
hyvin kaksimielisesti, menipä vielä ajaksi
Englannin palvelukseenkin, mutta alkoi kuitenkin pian
toimia Englantia vastaan, jota hän pojasta asti
oli vihannut. V. 1880 hän oli yksi kapinan
johtajia ja valittiin, Transvaalin päästyä jälleen
itsenäiseksi, 1883 presidentiksi, tullen 1888. 1893 ja
1898 yhä uudelleen valituksi. K:n johtaessa
tasavallan hallitusta maan varallisuus kasvoi
huomattavasti, varsinkin sittenkuin siellä oli
löydetty antavia kultakaivoksia. Nämä
houkuttelivat maahan ulkomaalaisia, etupäässä
englantilaisia, jotka pian rupesivat vaatimaan itselleen
täysiä kansalaisoikeuksia. Kun K. itsepäisesti
kieltäytyi hyväksymästä useimpia heidän
vaatimuksistaan, vaikka Englantikin kannatti niitä,
syntyi paljon selkkauksia ja lopulta (1899) sota
Englantia vastaan (ks. Buurisota). Kun
onni oli kääntynyt buureille vastaiseksi, lähti K.
lokak. 1900 Eurooppaan pyytämään suurvaltojen
välitystä. Matkasta ei kuitenkaan ollut
tuloksia, vaikka K. sai ystävällisen vastaanoton
Ranskassa ja Hollannissa, myöskin hallitusten
puolelta. Saksan keisari sitävastoin kieltäytyi
laskemasta häntä puheilleen. K. oli teräväjärkinen
ja tarmokas, mutta samalla häikäilemätön ja
itsepäinen valtiomies, jossa hartaaseen
uskonnollisuuteen yhtyi palava isänmaanrakkaus. Hän oli
kansalaistensa suuressa suosiossa ja tunnettu
nimellä „Oom (setä) Paul". V. 1902 ilmestyivät
hänen muistelmansa. [Stathamin ja van Oordtin
elämäkerrat.] J. F.

Kriigersdorp [-§-], kaupunki Transvaalissa,
Etelä-Afrikan liittovaltiossa, 33 km luoteeseen
Johannesburgista rautatien varrella; 53,881 as.
(1911). Täällä on Paardekraalin muistopatsas,
pystytetty voiton muistoksi, jonka buurit
Andrié* Pretoriuksen johdolla saavuttivat
sulukunin-gas Dingaanista 16 p. jouluk. 1838; taistelun
vuosipäivänä vietetään kansalliset muistojuhlat,
joihin sittemmin yhdistettiin englantilaisista
Majuban luona 1881 saavutetun voiton
muistopäivä. Samana vuosipäivänä 1880 buurit täällä
julistivat Transvaalin riippumattomuuden.
Lähellä K:ia Doornkopin luona buurit Piet Cronjen
johdolla ottivat L. S. Jamesonin retkikunnan
vangiksi (2 p. tammik. 1896). — Kaupunki perustet-

tiin 1887 Witwatersrandin kultalöytöjen aikana:
nimensä se sai presidentti Kriigerin mukaan.

E. E. K.

Krylov [-lo’f], Ivan A n d r e j e v i t s
(1768-1844), ven. saturunoilija, synt. Moskovassa, sai
lapsena elää suuressa kurjuudessa Orenburgissa
ja Tverissä ja pikkupoikana hankkia elatuksensa
kirjurina. Siirryttyään 1782 Pietariin hän pääsi
parempiin oloihin ja tuli virkamieheksi, palvellen
lopulta keisarinnan hovikansliassa, kunnes hän
1790 antautui kokonaan kirjailijatoimeen.
Oles-keltuaan 1797-1801 Etelä-Venäjällä ruhtinas S.
Golitsynin luona ja sen jälkeen pari vuotta tämän
kansliapäällikkönä Riiassa hän kuljeskeli eri
paikoissa ja tuli Moskovassa tutuksi silloin
kuuluisan saturunoilijan Dmitrijevin kanssa. Tämän
neuvosta kääntyi K., jonka käännökset La
Fontainen saturunoista suuresti miellyttivät
Dmitri-jeviä, kokonaan tälle runouden alalle. Asetuttuaan
uudestaan Pietariin K. tuli taas virkamieheksi ja
1812 Keisarillisen kirjaston hoitajan apulaiseksi.
K. alkoi kirjailijauransa hyvin aikaiseen. Jo
15-vuotiaana hän kirjoitti näytelmän (oopperan
..Kahvista ennustava nainen") , teki
ounistumatto-mia yrityksiä murhenäytelmän alalla (..Kleopatra",
1785," „Filomele", 1786") ja julkaisi
aikakauskirjaa ,.Henkien posti" (1789) ja yhdessä Kljusinin
kanssa aikakauskirjoja „Ivatsoja" (1792) ja
„Pie-tarin Merkurius" (1793) jotenkin vähäisellä
menestyksellä. Vähän onnistuneemmat olivat hänen
hyvinäytelmänsä („Hullu perhe", 1793, „Veijari",
1794, ".Muotiliike", 1806 y. m.). Maineensa ja
merkityksensä K. sai vain saturunoilijana.
Hänen satunsa, joista ensimäinen kokoelma
sisältää 23 runoa ilmestyi 1809 ja lopullinen, 197
runoa sisältävä laitos 1843, perustuvat osaksi
samoihin aiheihin, joita aikaisemmat
saturunoili-jat, varsinkin La Fontaine ovat käyttäneet;
suuremman osan on K. itse keksinyt. Niiden
pää-ansio ei kuitenkaan ole aiheessa eikä ajan
oloihin ja henkilöihin tähdätyssä, usein vanhoillisia
taipumuksia ilmaisevassa pilassa, vaan sanonnan
verrattomassa sattuvaisuudessa ja
kansanomaisesti venäläisessä mehevyydessä, jonka tähden K.
kuuluukin Venäjän suosituimpiin kirjailijoihin.

J. J. M.

Kriimmel, Otto (s. 1854), saks.
maantieteilijä; v:sta 1883 maantieteen professori Kielin
yliopistossa ja dosentti saman kaupungin
meri-akatemiassa. K:n erikoisalana on
valtameri-tutkimus. Seurasi merentutkimusretkikuntaa 1889
Atlantin valtamerellä. Julkaissut: „Versueh
ei-ner vergleichenden Morphologie der
Meeres-räume", ,,Der Ozean", ..Die Bewegungsformen
des Meeres" (2:nen osa Boguslawski’n teoksessa
..Handbueh der Ozeanographie"),
,,Reisebeschrei-bung der Planktonexpeditiou" v. m. (E. E. K.)

Kryofori (kreik. kryos = pakkanen ja pherein =
synnyttää), Wollastonin suunnittelema koje, jossa
vesi saadaan oman haihtumisensa avulla
jäätymään. Siinä on kaksi onttoa lasipalloa, jotka
laajahko, käyrä putki yhdistää toisiinsa. Toinen
pallo on puoleksi täytetty vedellä ja laitteesta on
ilma tarkkaan tyhjennetty. Kun toinen pallo
lasketaan jäähdytysseokseen. niin sen sisältämä
vesihöyry tiivistyy vedeksi. Toisesta pallosta
haihtuu uutta höyryä entisen sijaan.
Haihtuminen sitoo lämpöä niin paljon ja niin nopeasti,
että vesi k:ssa jäätyy. U. S:n.

Paulus KrUger.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0874.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free