Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kulkulaitokset ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1705
Kulkulaitokset—Kullaa
1706
Suomen vuorilajeista rapakivi, oliviinidiabaasi,
uraliittiporfyriitti ja Kuollan nefeliinisyeniitti.
— Jäävuorissa kulkeneet k:t ovat saattaneet
liikkua mihin suuntiin tahansa. P. E.
Kulkulaitokset. Tavara- ja henkilöliikennettä
välittävät rakennukset, liikevälineet ja niitä
hoitavat Henkilö- ja virkakunnat kokonaisuutena
käsitettynä. K :ia erotetaan maa- ja
vesikulku-laitokset. J. C-én.
Kulkulaitosrahasto ks. V a 11 i o n t a 1 o u s.
Kulkulaitostoimituskunta ks. Senaatti.
Kulkuneuvot. Ihmisten ensimiiisiä
kulkuneuvoja lienevät olleet puunrungot, ensin yksinäiset,
sitten lautoiksi kyhätyt, joilla laskettelivat
virtoja alaspäin, liikkuivatpa kentiesi järvien ja
merienkin rannoilla. Seuratessamme
vesikulkuneuvojen kehitystä on seuraavana
kehitysasteena merkittävä puunrungoista kovertamalla
tehdyt ruuhet ja veneet (suomalaiset haapiot).
Siitä kehityttiin suurempiakin aluksia
valmistamaan ja meidän aikoihin saakka säilyneistä
kuvista voidaan päättää, että egyptiläiset jo 1300
e. Kr., ja kentiesi ennemminkin, ovat
Niilin-virralla käyttäneet laivoja, joilla on ollut sekä
purjeet että airot. Airot olivat kaikissa vanhan
ajan jopa keskiajankin laivoissa pääasiallisena
liikuntavälineenä, viikinkilaivat kuitenkin
liikkuivat enimmäkseen purjein ja suurten
löytöretkeilijäin laivat olivat jo yksinomaa
purjelaivoja (ks. Laiva). Suuren mullistuksen
vesikulkuneuvojen alalla sai höyrykoneen ja
höyrylaivojen (ks. t.) keksiminen aikaan ja uusimpana
edistysaskeleena lienee polttomoottorien
käytäntöön ottaminen merkittävä laivojen kulkuvoiman
synnyttäjänä. — M aakulku neuvoista
olivat varmaan ratsas- ja kantojuhdat (kamelit,
härät, hevoset y. m.) ensimäiset ja jo hyvin
varhaisina aikoina tunnetut samoin kuin sukset
y. m. sentapaiset laitteet, jotka helpoittivat
ihmisen liikkumista teittömillä taipaleilla.
Varhaisimmat tiet olivat aavikot sekä jokien ja
järvien rannat sekä sittemmin metsien läpi
johtavat ..pilkkatiet", joilla puiden kylkeen veistetyt
pilkat viittoivat tien: näistä muodostui
vähitellen p o 1 k u, jonka paikalle lopulta tuli
ratsas-tie ja viimein kärrytie. Vanhimmat tiet
olivat arvatenkin Kiinassa jo useita
vuosituhansia ennen ajanlaskumme alkua (vrt. Maantie).
Sivistyksen kehityshistoria tietää aina mainita
ihmisten asumasijojen ryhmittymisestä kyliksi ja
kaupungeiksi ja näiden ja kokonaisten kansojen
sotaisesta ja kaupallisesta kanssakäymisestä
keskenään. Kaupunkeihin, kuta enemmän ne
kehittyivät. muodostui jonkunlaisia teitä eli katu j a.
ja eri paikkakuntien välisille taipaleille kehittyi
teitä, jotka vastasivat kulkuneuvojen
vaatimuksia. Ratsastiet olivat ensimäiset. vaunut olivat
alkujaan vain sotatarkoituksia ja sitten myös
kuormien kuljetusta varten (vrt. A joneuvot).
Kreikkalaiset ja erittäinkin roomalaiset
kehittivät teiden rakennustaidon hyvin korkealle
asteelle. jopa roomalaiset niinkin pitkälle, että vasta
uusin aika on pystynyt luomaan parempia teitä.
Koko pitkän keskiajan ja uuden ajan alunkin
pantiin teiden laadulle hyvin vähän merkitystä,
sillä kärryt olivat kulkuneuvoina pääasiallisesti
vain kuorman kuljetusta varten: Rooman
keisarivallan aikana oli postinkulku jo ollut voimassa,
mutta sen jälestii ei postiliikettä ollut ennen-
kuin Frans Taxis uskonpuhdistuksen aikoina sen
uudelleen herätti eloon, ja vielä 16:nnen vuosis.
lopulla pidettiin ajopeleissä kulkemista miehiselle
miehelle häpeällisenä. Suuret sodat 19:nnen
vuosis. alussa edistivät välillisesti teiden rakennusta
ja vuosisadan ensimäisen neljänneksen lopulla
ilmestyivät jo rautatiet uutena tekijänä
kulkuneuvojen alalle; nämä taas muutamassa vuodessa
antavat uuden käänteen kansojen
yhdysliikenteelle ja uusimman ajan kehitykselle sen kentiesi
tuntuvimman virikkeen, vapaamman ja
laajemman kilpailun mahdollisuuden, vrt. Liikenne..
J. C-én.
Kulkunopeus rautateillä määrätään
kilometreillä tunnissa ja se riippuu sekä veturien
laadusta että erittäinkin radan päällysrakenteesta,
s. o. kiskojen ja niiden kiinnitteiden
vahvuudesta ja vakavuudesta. Suomen valtion
rautateillä k:tta on vähitellen lisätty osittain senkin
perusteella, että päällysrakennusta on vahvistettu.
Ennen vähennettiin k:tta aina talveksi, kun
arveltiin silloisen teräsaineksen kiskoissa ja
vaunujen akseleissa ja pyörissä pakkasessa
pahemmin murtuvan. Asetusten mukainen suurin
keskinopeus on korkeintaan 30 akselia sisältäville
pikajunille Helsingin-Pietarin tiellä 50 km tunnissa,
Riihimäen-Tampereen ja Toijalan-Turun tiellä
48 km tunnissa, muille junille 45 km tunnissa,
sekajunien keskinopeus 35 km ja tavara- ja
sotilasjunien nopeus 30 km tunnissa. Näitä
nopeuksia saa lisätä 5 km:llä tunnissa tarpeen
vaatiessa. Suurin kulkunopeus voi radan ja junan
laadun mukaan vaihdella melkoisesti ja se
nousee paikoittain 60-90 km:iin tunnissa. Nyt (1912)
laaditaan valtionrautateille uutta k.-sääntöä,
jossa radan laatu nousuineen ja kaarteineen sekä
junien pituus otetaan tarkemmin huomioon kuin
entisissä säännöksissä. Saksassa on asetusten
mukainen suurin k. pääradoilla
matkustajajunilla 100-60 km tunnissa riippuen siitä, onko
junassa läpimenevä jarrulaitos vai ei,
tavarajunille 60-45 km ja työjunille 45 km; sivuradoilla
30-50 km tunnissa. Suurin nopeus ulkomaiden
erikoisjunissa voi lyhemmillä matkoilla olla
melkoisesti yli 100 km tunnissa. Sähköradoilla
(ks. t.) kokeiltaessa on saavutettu melkoista
suurempia nopeuksia. — Laivojen k:tta ilmaistaan
solmuväleissä, millä tarkoitetaan tunnissa
kuljettujen meripeninkulmien (1,S52 m) määrää, vrt.
Laiva. J. C-én.
Kulkutauti ks. Epidemia.
Kulkuus, eräs ajoverkon laji, ks.
Ajoverkko.
Kulkuvahti ks. Patrulli.
Kullaa (ennen Levanpelto: ruots.
Kulia). 1. Kunta. Turun ja Porin 1.,
Ulvilan kihlak., Ulvilan-Porin-Nakkilan-Kullaan
ni-inismiesp.; kirkolle Porin kaupungista 25 km.
Fritalan pysäkiltä 19 km. Pinta-ala 269.» km1,
josta viljeltyä maata 3.014 ha (1901);
manttaalimäärä 1487/»,, talonsavuja 67, torpansavuja 141 ja
muita savuja 23 (1907). 2,825 as. (1910); 551
ruokakuntaa, joista maanviljelystä
pääelinkeinonaan harjoitti 324 (1901). 309 hevosta, 1,152
nautaa (1909). — Kansakouluja 3 (1911).
Leinepe-rin emäntäkoulu. — Teollisuuslaitoksia:
Leinepe-rin saha ja vesimylly, Sippolan ja Äijän
vesimyllyt sekä Kullaan osuusmeijeri (Koskenkylässä).
— Luonnonnähtävyyksiä: Joutsijärvi. — Huomat-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
