Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kuloaari ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1713
Kuloaari—Kulta
1714
sen ven. sotajoukon etujoukkoa, jonka oli määrä
talvella 1809 hyökätä jäätyneen Ahvenanmeren
poikki Ruotsiin, ja saapuikin ensin
Ahvenanmaalle ja 19 p. maalisk. Grisslehamniin, mistä
hän kuitenkin seur. päivänä sai käskyn palata.
V. 1S10 K. otti kunniakkaasti osaa Turkin
sotaan : sai kuolinhaavan taistellessaan
ranskalaisia vastaan 1812. K. oli urhoollinen, iloinen,
lämminsydäminen ja ritarillinen mies, lommoiseksi
Runebergkin, joka nelivuotiaana näki hänet
Pietarsaaressa, on kuvannut hänet ,,Vänrikki
Stoolin tarinoissa". J. F.
Kuloaari ks. Couloi r.
Kuloi, joki Pohjois-Venäjällii, Vienan
kuverne-mentissa, laskee Vienanmeren suussa olevaan
Mezenjin-lahteen. Pituus 320 km; lisäjokia:
Telda, Nyrzenga, Nemmoga. E. E. K.
Kulonsuomäki, vanha rautakaivos 7 km
luoteeseen päin Karkkilan tehtaalta (ks. t.),
mainitun tehtaan omaisuutta; käyttämätön v:sta
1888. ’ L. n-nen.
Kulovalkea on huomattavalla tavalla
vaikuttanut metsiemme kehitykseen. Vain aniharvat
seudut ovat siltä kokonaan säästyneet, mutta
useat sitävastoin palaneet moneenkin kertaan.
Ennen ihmisen tuloa saattoivat k:t syttyä
ainoastaan salamoista, mutta asutuksen
edistyessä tulivat k:tkin yleisemmiksi ja tuhosivat
meillä yhdessä kaskenpolton kanssa laveat alat
aarniometsiä. Kuusi, joka muinoin varmaan oli
paljoa laajemmin levinnyt kuin nykyään, ei
ohuen kuorensa ja matalalla kulkevan
juuristonsa takia kestänyt uudistuneita kuloja, vaan
hävisi monin paikoin kokonaan kangasmailta,
säilyen ainoastaan tuoreissa notkomaissa.
Valiva-kuoriselle ja paalujuurella varustetulle männylle
kulot sensijaan päinvastoin tarjosivat
erinomaisen tilaisuuden uudistumiseen. Männyn
tärkeimpänä elinehtona nimittäin on runsas valonsaanti
ja sitähän ei suinkaan puuttunut
mäntvtaimis-tolta aukeilla kuloaloilla. 80 kenties 90 %
maamme mäntymetsistä onkin noussut
paloaloille. Parhaimmilta kasvumailta täytyi
kuitenkin männynkin yleensä väistyä, ja sijaan
tunki koivu. Syynä tähän oli se, että männyllä
siemenvuodet sattuvat ainoastaan 6-7 v:n
väliajoilla maan etelä- ja keskiosissa,
Pohjoissuomessa vieläkin harvemmin, koivun
sitävastoin miltei joka vuosi, joten muutamatkin
koivut pian saattoivat siementää paloalan, joka
männyn myöhemmin sille siemeniään varistaessa
tavallisesti jo oli joko koivuntaimiston tai
rikkaruohon peitossa. Sitäpaitsi koivu on nuorena
hyvin nopeakasvuinen, joten mänty helposti jäi
varjoon. K:in uuvuttamilla mailla, joilla kuusi
ja koivu eivät enää olisi viihtyneetkään,
maaperään nähden vaatimattomampi mänty taas
säännöllisesti tuli vallitsevaksi puulajiksi.
Paikoin k:t ovat yhdessä metsänraiskauksen kanssa
kokonaan hävittäneet metsät, niin että laajoilla
aloilla on hyvin vähän noussut uutta kasvua
(Pohjankangas, Vierustenkangas y. m.).
Myöskin metsänrajan etelämmäksi siirtymiseen
Lapissa k:t ovat osaltaan vaikuttaneet. — Viime
aikoina metsäpalot ovat puun arvon
nousemisesta johtuneen varovamman tulenkäsittelyn seka
metsävirkakunnan asettamisen kautta käyneet
harvinaisemmiksi (katso allaolevaa
kruunun-metsiä koskevaa taulukkoa), ja tämä seikka
on yhtenä syynä siihen, että kuusi jälleen
huomattavasti on alkanut voittaa alaa.
Vuosina
Painien
luku-; -lUlril
keskimäärin vuotia
konden
Keskimüitrin vuositta n
palanut ala
ha
1R65-69 llS.fi 15,444.» Ojaa
1875—7!» 145.s | 8.915,« 0.ncio
1885—89 108.» : 2.742.» 0.,u«
1805 — M!) | 79.v 1.967.C 0.,n»
1905 - 09 5s.o 1,614,01 0,m=o
palanut "/„
kriiuntuimet
sien koko
pinta alasta
-— K:n sammuttaminen. Voimassa
olevan metsälain (v:lta 1886) mukaan tulee yhden
työhön kykenevän henkilön kustakin
ruokakunnasta, johon arpakapula on saapunut,
viipymättä lähteä kulovalkeata sammuttamaan.
Sammutustyössä koetetaan etupäässä rajoittaa tulen
levenemistä avaamalla palolinjoja, joilta metsä
hakataan pois ja kasvipeite revitään irti,
sytyttämällä vastavalkeita j. n. e. L. l-o.
Kulovesi, jokijärvi Hämeen ja Turun läänien
rajoilla, Satakunnassa, vastaanottaa
Nokianvirran idästä ja Kyrösjärven reitin pohjoisesta
Siuron kosken kautta. Länteen K:n jatkona on
Rautavesi, josta Kokemäenjoki laskee 57,s m yläp.
merenp.: K:n pinta-ala 20.5 km3 saarineen
(saarien pinta-ala 0,« km3); rannan pituus 51.e km,
järven pituus 16,5 km, leveys n. 1,» km. K. on
pitkähkö vesi, joka paremmin muistuttaa jokea
kuin järveä. Rannat ovat paikoittain sangen
kauniita, niille antavat eloa herraskartanot ja
huvilat sekä suuret viljelykset. J. E. R.
Kulta, ikivanhoista ajoista tunnettu ja
arvossa pidetty metalli, alkuaine. — Puhtaalla
k;lla on kaunis, keltainen väri ja vahva
me-tallinkiilto. Puhdas k. on kaikista metalleista
sitkeintä, jotakuinkin yhtä pehmeää kuin lyijy.
Sitä voidaan takoa O.oooi mm:n ohuisiksi levyiksi,
joiden läpi valo tulee vihreänä. Puhdasta k:aa
ei voida valaa, koska se jähtyessään kovasti
kutistuu: se sulaa 1064° kuumuudessa
vihertäväksi nesteeksi. Jos sulaa k:aa hitaasti
jähdy-tetiiän. kiteytyy se kuutioiksi tai oktaedreiksi;
kem. saostuskeinoin k. saadaan muuttumaan
ruskeaksi, kiillottomaksi jauhoksi, joka kuitenkin
puristettaessa muuttuu tavallisen k:n näköiseksi.
K:sta voidaan saada myöskin kolloidinen
vesiliuos, joka on väriltään punainen (esim.
elektro-kemiallisilla keinoilla tai pelkistämällä kiehuvaa
alkalista k.-kloridiliuosta formaldehydillä). Näistä
liuoksista voidaan k. saostaa samalla tavalla kuin
muutkin kolloidit. Amorfiset aineet
kiinnittävät kolloidaalista k:aa: tällä tavoin valmistetaan
esim. posliiniteollisuutta varten k.-p u r p p u r
a-väriä. — K:n om.-p. on 19,j; se johtaa
erittäin hyvin sähköä, at.-p. 197.s, kem. merkki Au(lat.
Aurum). K. on yhdistyksissään joko yksi- tai
kolmiarvoinen. Happeen k. ei yhdy suoraan
ko-vimmassakaan kuumuudessa. Ilmassa k. pysyy
aivan muuttumattomana eivätkä sitä syövytä
tavalliset hapot eikä alkalit: siksipä voidaan k.
erottaa hopeasta joko typpi- tai rikkihapolla,
joihin hopea kyllä liukenee. Kloori ja bromi
taasen syövyttävät k:aa ja samoin kuningasvesi,
siinä kun on vapaata klooria. Jos kloori
vaikuttaa k:aan 200° lämmössä, syntyy vedetön
k:n ja kloorin yhdistys, k.-k 1 o r i d i (AuClJ,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
