Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kuninkaanvala ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
23
Kunnallissääntö—Kunnallisvero
24
tain hallussa. Tärkeäksi on myöskin
muodostunut Englannissa, Saksassa, Tanskassa y. m.
kuntain rakennustoiminta, varsinkin asuntopulan
lieventämistä tarkoittava työväen asuntojen
rakentaminen. Suomessa ei kunnallisia
työväen-asuntoja toistaiseksi ole muualla kuin
Helsingissä (v:sta 1908) ja Porvoossa, ks.
Työväen-asunnot. Sekä kuntain rakennustoiminnan että
muunkin kunnallissosialismin edellytyksenä on,
että kunnilla on riittävästi maaomaisuutta.
Kaupunkikunnat koettavatkin tätä nykyä monessa
maassa järjestelmällisesti lisätä maaomaisuuttaan.
Muutamien Suomenkin kaupunkien
maaomaisuuden arvo, esim. Helsingin, on varsin suuri. vrt.
Helsinki, III, palsta 286.
Kunnallissosialismia on vastustettu osaksi sillä
perusteella, että kunnallisia laitoksia ei hoideta
yhtä taloudellisesti ja yhtä hyvällä menestyksellä
kuin yksityisiä liikeyrityksiä, osaksi sillä, että
kunnallissosialismi tuntuvasti rajoittaa
yksityisen yritteliäisyyden toiminta-alaa. Tämän
johdosta on kunnallissosialismin kannattajain
puolelta huomautettu: ensinnäkin puheenaolevat
liikeyritykset ovat verraten yksinkertaisia, niin
että kunnat helposti saattavat niitä hoitaa;
toiseksi, yleishyödyllisten yritysten
päätarkoituksena ei saa olla suurten voittojen hankkiminen,
vaan yleisön tarpeiden tyydyttäminen niin hyvin
ja niin suuressa määrässä kuin suinkin
mahdollista. Kunnat ovatkin epäilemättä pitäneet
paljoa paremmin silmällä yleisön etua kuin
yksityiset, jotka puheenaolevien laitosten omistajina
ollessaan ovat väärinkäyttäneet
monopoliasemaansa, pitäneet päämääränänsä etupäässä
suuren liikevoiton saavuttamista ja siten hyötyneet
kohtuuttomasti kuntalaisten kustannuksella.
Asianmukaisinta on, että kunta ottaa laitostensa
käyttämisestä vain niin suuret maksut, että
kustannukset tulevat korvatuiksi ja tarpeellinen
vara-rahasto saadaan muodostetuksi. »
Kunnallissosialismin yhteydessä on myöskin
mainittava kuntain suhde niiden työntekijöihin.
Kunnat, etupäässä kaupunkikunnat, ovat viime
aikoina koettaneet esiintyä mallityönantajina,
esim. antamalla yleisiä työsääntöjä, joiden kautta
työsuhde on tarkasti ja työväelle edullisella
tavalla järjestetty. Työläiset, jotka ovat pitemmän
ajan olleet kunnan työssä, on otettu vakinaiseen
palvelukseen. Useissa paikoissa on olemassa
työ-väenvaliokuntia, jotka valvovat kuntain työväen
etuja j. n. e. J. F. (O. A-e).
Kunnallissääntö ks. Kunnallisasetus.
Kunnallisvaliokunta, valiokunta, joka 1897
vuoden valtiopäivillä asetettiin käsittelemään
hallituksen antamaa armollista esitystä uudeksi
maalaiskuntain kunnallishallintoa koskevaksi
asetukseksi ynnä valmistelemaan eräitä muitakin
asioita. O. K:nen.
Kunnallisvero, kunnan jäsenten kunnallisia
tarkoituksia varten suorittama vero. Tämä on
vanhempina aikoina ollut vaikeasti erotettavissa
valtioveroista varsinkin siitä syystä, että
kunnilla ei ollut valtaa omasta aloitteestaan ilman
kaikkien maksajien suostumusta suorastaan
verottaa jäseniään, vaan verot olivat kutakin eri
tarkoitusta varten sekä laadultaan että
perusteeltaan usein suuruudeltaankin yleisillä asetuksilla
määrätyt. Se omituisuus vanhemmassa
kunnallisverotuksessa, että jokaista uutta tarvetta varten
säädettiin uusi erikoinen vero. johtui siitä, että
alkujaan nämät tarpeet tyydytettiin suorituksilla
luonnossa ja että kunkin veron raha-arvo laskettiin
vasta myöhemmin. Kuntien ja seurakuntien
ollessa saman hallinnan alaisia olivat useimmat
paikalliset verot kirkollista laatua ja vain harvat
pi-täjäveroista, kuten teitten ja siltain
rakennusvel-vollisuus. varsinaisia kunnallisia tarkoituksia
varten. Mutta maallisen kunnan saavuttaessa
suuremman merkityksen säädettiin yhä uusia puhtaasti
kunnallisia veroja vaivaishoidon, opetuslaitoksen,
sairashoidon, oikeuslaitoksen y. m. ylläpitämiseksi.
Kaupunkikunnissa oli verotus siinä suhteessa
kehittyneempi, että moninaisten erikoisverojen
asemasta kannettiin yhtenäistä rahaveroafsfcof^, jota
suoritettiin varallisuuden mukaan. Maalla oli
verotus joko henkiveroa tai suorituksia
maaomistuk-sen mukaan osaksi luonnossa osaksi rahassa.
Rahaverot syrjäyttivät kuitenkin vähitellen
melkein kokonaan luontaisverot. — Kun henkiverot
olivat mitättömän pieniä, jäi varsinainen
vero-kuorma vähitellen manttaaliin pantua maata
rasittavaksi. — Kun 1865 v:n kunnallisasetus ensi
kerran meillä antoi kunnallislaitokselle maalla
yhtenäisen järjestelyn, vakaannutettiin siinä
nimenomaisilla säännöksillä kunnallisverotuksesta
suunnilleen samaa, mitä käytännössä oli jo kauan
noudatettu. Erikoisverojen sijaan tuli nyt
yhtenäinen rahavero. Useissa kunnissa huomattiin
kuitenkin pian, että manttaaliin perustuva
verotus ei ollut oikeuden- eikä tarkoituksenmukainen,
minkä vuoksi epäkohtaa koetettiin auttaa
ottamalla käytäntöön n. s. lisä-äyrejä verotuksen
saattamiseksi mikäli mahdollista vastaamaan
verotettavan todellisia tuloja. Kun asetus
pääasiallisesti jätti kunnille vapaan vallan valita
parhaaksi katsomansa verotusmuodon, oli käytäntö eri
osissa maata hyvin erilainen. —
Kunnallisverotuksen epätyydyttävä järjestely olikin ehkä
ki-peimpänä syynä maalaiskuntain hallinnon
uudestaan järjestämiseen. Voimassaolevan 1898 v:n
asetuksen mukaan on yleinen tuloverotus säädetty
kunnille pakolliseksi ja pääasiassa
yhdenmukaiseksi kaupunkien 1873 järjestetyn
kunnallisverotuksen kanssa. Ainoastaan erityisissä asetuksissa
kunnallisista erikoisrasituksista on edelleen
voimassa niissä säädetty suoritusperuste, muun
yleisen kunnallisverotuksen perusteeksi on
nimenomaan kielletty panemasta muuta kuin tuloa.
Verotettavana tulona pidetään säästöä, joka
syntyy, kun pääoman tai palkan tulosta, lahjasta,
perinnöstä y. m. s. luetaan pois vuotuiset
kunnossapitokustannukset, työväen palkat, yleiset
ulosteot ja velan korot. Sitävastoin ei saa lukea
pois kiinnitetyn velan korkoa eikä verotettavan
ja hänen perheensä henkilökohtaisia
elantokustan-nuksia. Perintö tai testamentti suoraan alenevaa
tai ylenevää polvea olevalta sukulaiselta on myös
verovapaata. — Verovelvollisia kunnassa ovat
1) ne, jotka sen alueella omistavat tai
hallitsevat kiinteätä omaisuutta, 2) jotka siellä
harjoittavat elinkeinoa tai ammattia, sekä 3) joilla
kunnassa on asunto ja kotipaikka. Yhtiö on
verovelvollinen tuloistaan aivan samoin kuin
yksityinen henkilö. Veroyksikkönä on veroäyri
(ks. t.), jonka suuruus kunakin vuonna riippuu
siitä, paljonko tuloja kunnan on arvioitu
suunnilleen sinä vuonna tarvitsevan. Yhtä veroäyriä
vastaavan tulomäärän vahvistaa maalla kunta-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
