Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kunta ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
33
Kunta
38
muiden asetusten mukaan alistettava päätökset,
jotka koskevat: 1) kunnallisohjesääntöä; 2)
ter-veydenhoitojärjestystä; 3)
vaivaishoito-ohjesääntöä; 4) lainamakasiinin ohjesääntöä; 5) k:n
hyväksymiä sääntöjä siveellisyyden, yleisen
järjestyksen ja turvallisuuden sekä terveydenhoidon
edistämiseksi kunnassa; 6) taajaväkisen
yhdyskunnan järjestämisestä annettuja erikoissääntöjä;
7) lauttausmaksujen määräämistä; 8) kalaveden
osakasten sopimuksia; 9) paloapuyhdistyksen
perustamista; 10) kulovalkean sammuttamisesta
annettua järjestyssääntöä; 11) lainan ottamista
kymmentä vuotta pitemmäksi ajaksi.
Kuvernöörin on päätös joko hylättävä tai muuttamatta
hyväksyttävä. Muissakin asioissa saa
k:n-kokouksen, kunnanvaltuusmiesten.
kunnallislautakunnan ja tutkijalautakunnan päätöksestä
valittaa asianomaiselle kuvernöörille ja kuvernöörin
päätöksestä senaatin talousosastoon. —
Kau-punginvaltuusmiesten tai raastuvankokouksen
päätös on alistettava senaatin talousosaston
vahvistettavaksi niissä tapauksissa kuin äsken
kunnankokouksen päätöksen alistamisesta on sanottu
sekä tämän lisäksi vielä, kun päätös koskee
lainan ottamista, jonka takaisinmaksuaika on
pitempi kuin kaksi vuotta, tai ehdotuksia uusiksi
tai lisätyksi maksuiksi yleisestä liikkeestä,
niinkuin tie-, silta-, satama- ja lauttamaksuiksi v. m.
Kuvernöörin tutkittaviksi alistetaan taasen ne
päätökset, jotka koskevat 1) määräyksiä
siveyden, terveydenhoidon, järjestyksen ja
turvallisuuden edistämiseksi kaupungissa; ja 2) useampana
kuin viitenä vuotena suoritettavien maksujen
määräämistä ja muuttamista. Kaupunki-k:n
jäsen, joka ei tyydy raastuvankokouksen taikka
kaupunginvaltuusmiesten y. m.
kunnallisviran-omaisten antamaan päätökseen kaupungin
yhteisistä asioista, saa valittaa asianomaiselle
kuvernöörille ja kuvernöörin päätöksestä senaatin
talousosastoon; mutta kaupungin verotuksessa
määrää kuitenkin tarkastuslautakunta lopullisesti
veroäyrien luvun, niin että ainoastaan veron
perustuksen laillisuudesta saa edelleen valittaa.
A. P. (K. J. S.)
Historia. Vanhalla ajalla oli jo Rooman
valtakunnassa olemassa useammanlaatuisia
kuntia, joilla oli suurempi tai pienempi
itsenäisyys aina sen mukaan miten edullinen asema
niillä oli valtakunnassa. Myöhempänä
keisari-aikana varsinaiset roomalaiskunnat (civitas 1.
comitatus) ja koko niitten varassa oleva
munici-pt«m-laitos alkoivat yhä enemmän menettää
merkitystään vallan kokonaan keskittyessä
hallitsijan käsiin. — Ranskassa vallankumous
pyyhki kaiken siihenastisen kunnallislaitoksen
olemattomiin ja järjesti tilalle uuden
kunnallis-hallintojärjestyksen, joka pääpiirteissään yhä
edelleen on voimassa ja jonka
päätunnusmerk-kejä direktorihallituksen ajoista lähtien oli
ankara keskitys valtiovallan alaisena. V. 1870
syntynyt tasavalta pysytti aluksi kunnallishallinnon
keskushallituksesta mitä suurimmassa määrässä
riippuvaisena; vasta 1884 annettu laki saattoi
kunnallishallinnon enemmän kansanvaltaiselle
pohjalle (ks. Ranska). Saksassa keskiaikana
vapaat kaupunkikunnat nousivat huomattavaan
kukoistukseen, mutta sittemmin ruhtinaat
hävittivät melkein tyyten kaiken kunnalliselämän
muualla paitsi n. s. vapaissa valtakunnankau-
pungeissa, kunnes 19:nnellä vuosis.
kunnalliselämä Saksan kaupungeissa ja myöskin
maaseudulla on taas alkanut elpyä ja saavuttanut
korkean kehityksen. Paitsi varsinaisia alkeiskuntia
ja erikoiskuntia erityisiä tarkoituksia varten, on
myöhempinä aikoina järjestetty myös
ylemmänasteisia yhdyskuntia, joista kukin käsittää useita
kuntia, ja niiden yläpuolelle vielä laajempia
kun-nallisyhdvskuntia. — Varsin vanhat ja vahvat
juuret paikallisella itsehallinnolla on
Englannissa, jonka kreivikunnilla oli tärkeitä
paikallisia hallintotehtäviä hoidettavinaan.
Kreivikuntain alaisina ovat kirkkokunnat ja monet
erikois-kunnat. Laajan, mutta hajanaisen
kunnallislain-säädännön yhtenäiseksi muodostaminen on pantu
alulle varsinkin 1888 ja 1894 annetuilla laeilla.
Venäläinen kunta. n. s. mir, on ollut
omituinen laatuaan siinä suhteessa, että sillä ei ole
ollut ainoastaan paikallisia hallintotehtäviä, vaan
että se yhdyskuntana on omistanut maa-alueensa,
josta kullekin jäsenelle on annettu määrä-ajaksi
osia nautittavaksi. Näiden alkeiskuntien eli
kyläkuntien yläpuolella on laajempi v oi o s
tikun ta ja niiden yläpuolella piiri- ja
kuverne-mentin semstvokunta. —
Skandinaavi a n maissa on paikallisella itsehallinnolla
vanhoista ajoista ollut suuri merkitys. Ei
ainoastaan maakunnat (land 1. landskap) vaan myös
pienemmät piirit, kihlakunnat (liärad), hoitivat
itsenäisesti yhteiset asiansa, kunnes kasvava
kuningasvalta alkoi riistää näitten valtaa omille
hallintoelimilleen. Maakunta-itsehallinto Ruotsissa
on nyt saanut vakautuneen muodon 1S62 v:n
1 ä ä n i n k ä r ä j i ä koskevalla asetuksella, mutta
kihlakunta itsehallintoalueena on melkein
kokonaan menettänyt merkityksensä. Sijalle on
tullut kirkollisesta seurakunnasta erkautunut
maalaiskunta sekä niiden rinnalla kehittyneet
kaupungit. Uuden, elinvoimaisen muodon sai
nimittäin kunnalliselämä kirkollisissa seurakunnissa,
jotka vähitellen saivat yhä useampia
maalliseen hallintoon kuuluvia tehtäviä. Seurakunnan
kirkkoherran johdolla sunnuntaisin
jumalanpalveluksen jälkeen pidetyissä kokouksissa, joita
nimitettiin pitäjänkokouksiksi 1.
kirkonkokouksiksi. käsiteltiin hengellisten asiain
ohella myös maallisia asioita, joista vaivaishoito,
kansanopetus ja terveydenhoito vähitellen
muodostuivat tärkeimmiksi. Suomessa
maakunnilla ja kihlakunnilla ei ole
itsehallintoyhdyskuntina koskaan ollut sitä merkitystä kuin
Ruotsissa, mutta sen sijaan oli Suomessa vanhempina
aikoina n. s. hallinto- 1.
nimismiespitä-j i ä, jotka suunnilleen vastasivat ruotsalaisia
kihlakuntia. Näillä maallemme erikoisilla
kunnilla ei kuitenkaan ollut mitään yhtenäistä
järjestysmuotoa ja kirkollisten seurakuntien elpyessä
niitten merkitys heikkeni tykkänään. —
Seurakuntain hallinto järjestettiin yleisillä
säännöksillä 1650 pappissäädylle annetuissa
erioikeuksissa. joissa nimenomaan annettiin
kirkkoherrojen tehtäväksi pitää pitäjänkokouksia joko
kaikkien seurakuntalaisten kanssa tai ainoastaan
kirkonisäntien 1.
kuudennusmies-ten kera, joita pidettiin jonkinlaisina
seurakuntalaisten valtuutettuina. Näitä säännöksiä
täydennettiin 1723 annetuissa
pappis-erioikeuk-sissa, joitten mukaan pitäjänkokouksen tuli
käsitellä taloudellisia y. m. kunnallisasioita. Vuo-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
