- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
39-40

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kunta ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

39

Kuntain talous

40

dessa oli pidettävä kaksi varsinaista
pitäjänkokousta. Äänioikeutettuja olivat vielä
1700-luvulla ainoastaan manttaaliin pannun maan ja
ruukkien omistajat; he saivat käyttää puhe- ja
äänivaltaa, ja poissaolevat tyytyä läsnäolevien
päätöksiin. Asiat ratkaistiin vielä mainitun
vuosisadan alkupuoliskolla yksimielisellä
suostumuksella, sittemmin äänestyksellä manttaalin tai
henkiluvun mukaan. Myöskin 1734 v:n laki
(Rak. kaaren 26 luku) edellyttää kunnallista
valtaa harjoittavien pitäjänkokousten olemassaoloa,
koska niille on jätetty kunnan
rakennusvelvolli-suutta koskevista asioista keskusteleminen ja
sopiminen. Paikallista kurin ja järjestyksenpitoa
varten oli vanhastaan kirkolliset
kuudennusmie-het ja 17:nnen vuosis. loppupuolelta maallisina
järjestysmiehinä silta- 1. jahtivoudit.

Siionien tultua erotetuksi Ruotsista jäi
kun-nallislaitos täällä ennalleen, kunnes 1859
asetettiin erityinen komitea kunnallislainsäädännön
uudistamista varten, ja tuloksena oli helmik.
6 p:nä 1865 kunnallishallituksesta maalla annettu
asetus, joka lopullisesti erotti kunnan
seurakunnasta ja vapautti papiston kunnallistehtävistä.
Uudestaan muodostetun kunnan toimivaltaa
laajennettiin monessa suhteessa ja sille annettiin
itseverotusoikeus, mikä ennen oli ollut
ainoastaan hyvin supistetussa muodossa.
Verotusperusteesta ja äänioikeudesta asetus sisälsi säännöksiä,
jotka laajennettiin nyt kuntalaisiin yleensä,
minkä ohessa kunnan päätöksien
täytäntöönpanoa varten luotiin aivan uusi kunnallinen elin,
kunnallislautakunta. Siihen nähden, että 1865 v:n
kunnallislaki oli syntynyt valtiosäätyjen
myötävaikutuksella, siirtyi kunnallislainsäädäntö nyt
kokonaisuudessaan eduskuntalain piiriin, niin
että hallitus ei enää voinut valtiosäätyjä
kuulematta antaa kunnalliselämää järjestäviä
asetuksia, kuten siihen asti oli ollut tavallista. —
Mainitun asetuksen sijaan tullut, nyt voimassaoleva
kunnallislaki, 15 p:nä kesäk. 1898 annettu asetus
maalaiskuntain kunnallishallinnosta, on edelleen
kehittänyt ja täydentänyt etenkin
kunnallisverotusta ja kunnallislautakuntaa koskevia
säännöksiä sekä uudestaan muodostanut n. s. yhteiset
kuntakokoukset, joissa useitten eri kuntain
edustajat voivat ratkaista näitä yhteisesti koskevia
asioita. Erinäisten muidenkin asetusten kautta
on kunnallisen itsehallinnon tehtäviä vähitellen
yhä laajennettu.

Maalaiskuntain ohella oli Ruotsin
valtakunnassa jo varhain syntynyt erityisiä
kaupunkikuntia. Niitä varten annettiin erityisiä
kaupunkilakeja, kuten yleinen kaupunginlaki
1350-luvulla. Tarkemmin kaupunkien hallintoa
järjestettiin 1619 laaditussa säännössä lausuttujen
periaatteiden mukaan. Mikäli kaupungit muodostivat
itsenäisiä, ympäröivästä maaseudusta erotettuja
kuntia, pysyi niissä maallinen kunta erillään
kirkollisesta seurakunnasta. Pitäjänkokouksia
maalla vastasivat kaupungissa
raastuvankokoukset, joitten toimivalta kuitenkin yhä
enemmän alkoi siirtyä erityisille porvariston
edustajille, n. s. kaupunginvan h immille.
Toimeenpaneva valta on kaupungeissa vanhastaan
ollut neuvostolla (räd), mistä myöhemmin
muodostui maistraatti. Uudelle kannalle
järjestettiin kaupunkien kunnallishallinto
valtiosäätyjen suostumuksella säädetyllä asetuksella kaupun-

kien kunnallishallituksesta 8 p:ltä jouluk. 1873.
Sen kautta siirrettiin kirkolliselta seurakunnalta
maalliselle kunnalle tärkeitä tehtäviä, niinkuin
vaivaishoito ja kansanopetus. Entinen
luokkajako porvareihin, talonomistajiin ja muihin
kaupunkilaisiin lakkautettiin, ja kunnalliset
oikeudet ja velvollisuudet ulotettiin kaikkiin
kau-punginasukkaisiin yleensä. Kaupunkikunnan
päätösvaltaa käyttämään asetettiin pysyvä k a
u-pung in valtuusto, ainoastaan pienemmät
kaupungit voivat sen edelleenkin jättää yleiselle
raastuvankokoukselle, jolla muuten on vain
harvoja erikoistehtäviä. Verotus ja äänioikeus
kaupungeissa on 1883 ja 1897 annettujen asetusten
mukaan järjestetty samalle kannalle kuin
maalaiskunnissa. Yleisen hallinto- ja tuomiovaltansa
ohessa on maistraatilla edelleen valvontansa
alaisena kaupungin toimeenpanovalta, jonka
pääasialliset tehtävät hoitaa rahatoimikamari
ynnä muut maistraatin lautakunnat ja laitokset.

Uudet kaupungit ovat myöhempinä aikoina
syntyneet kauppaloista. Vilkkaampi
liikepaikka voidaan niinkuin ennenkin erityisellä
hallituksen määräyksellä muodostaa kauppalaksi, ja
tämä voidaan joko irroittaa kokonaan
itsenäiseksi kunnaksi tai jättää ympäröivän
maalaiskunnan osaksi, vaikka sen ohessa omalla
taloudellaan ja omilla järjestyssäännöillään
varustettuna. Vasta viime aikoina järjestetty
yhdys-kuntamuoto on taajaväkinen
maalais-yhdyskunta. Erityisen 15 p:nä kesäk. 1898
annetun asetuksen mukaan voi Senaatin
talousosasto erityisestä hakemuksesta määrätä alaltaan
rajoitetun, tiheästi asutun yhdyskunnan maalla
järjestettäväksi kuvernöörin vahvistettavilla
järjestyssäännöillä yleistä turvallisuutta,
rakennustoimintaa, tulenvaaraa, terveydenhoitoa ja
sa-tamaoloja tai jotakin niistä varten. Sellainen
yhdyskunta, vaikka ei voi päästäkkään eri
kunnaksi, saattaa näissä suhteissa omata itsenäisen
hallintovallan siihen kuntaan nähden, johon se
kuuluu, ks. Kauppala, Kaupunki,
Kihla-kunta, Maakunta. N. il/. (K. J. S.)

Kuntain talous. Kunnallistalouden tarkoitus
on kuntain (ks. t.) tarpeiden tyydyttäminen
mahdollisimman järkiperäisellä ja oikeudenmukaisella
tavalla. Aikojen kuluessa ovat kuntain tehtävät
yleensä tuntuvasti laajentuneet, ja samalla
niiden menot ovat kasvaneet. Nämä voidaan
tarkoituksensa mukaan jakaa menoihin
valtio-tarkoituksia ja vapaaehtoisia
kun-nallistarkoituksia varten. Kuntain
suoritettavaksi on annettu useita oikeastaan valtiolle
kuuluvia tehtäviä, koska monet näistä vaativat
erityistä paikallistuntemusta taikka erityisten
paikallisetujen ja -apuneuvojen
huomioonottamista. Niinpä on kunnille tavallisesti jätetty
huolenpito turvallisuus- ja terveyspoliisista,
rakennusjärjestyksestä, erinäisten tilastollisten
tietojen antamisesta, valtiollisten vaalien
järjestämisestä y. m. Pakollisiksi kunnallistarkoituksiksi
katsotaan yleensä esim. kansanopetus,
köyhäinhoito, tielaitoksen ylläpitäminen ja
palosammutuksen järjestäminen. Vapaaehtoisesti voi kunta
lisäksi, mikäli sen varat sallivat, huolehtia
kuntalaisten aineellisesta ja henkisestä kehityksestä
esim. perustamalla puistoja ja kävelypaikkoja,
rakentamalla työväenasuntoja sekä edistämällä
korkeampaa opetusta, tiedettä ja taidetta j. n. e.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0032.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free