- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
57-58

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kuollan niemimaa ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

57

Kuollan

niemimaa

58

nikkoa sanotaan taas Terin rannikoksi
(Terskij berelc). Sen ja kallioisen Kannanlahden
välillä on Turjan-niemi. K:n sisäosat ovat vasta
meidän päivinämme tulleet jossain määrin
tunnetuiksi. Tutkimustyötä ovat tehneet pääasiassa
suomalaiset tutkijat, kuten W. Ramsay, J. A.
Palmén, Osv. Ivairamo (Kihlman) y. m., joiden
esityksiin tietomme K:n geologiasta, elimellisestä
luonnosta ja asukkaista perustuu. K:n kartta
on A. Petreliuksen tekemä. -— K. liittyy sekä
maantieteellisesti että geologisesti Skandinaavian
niemimaahan ja Suomeen. Siellä on samoja
geologisia muodostuksia kuin mainituissa maissakin,
ja suurin piirtein katsottuna huomaa siellä
jälkiä samoista geologisista ajoista ja tapahtumista
kuin muuallakin Fennoskandiassa. Maisemat
ovat yleensä samanlaisia kuin Lapissa.
Pyöristyneet gneissi- tai liuskevuoret tai vanhat
gra-niittivuoret, moreenikummut, vierinkivihar jut.
hiekkanummet ja suot vaihtelevat keskenänsä,
ja niitten välissä on hajallaan lukuisia järviä
ja pieniä vesistöjä. Suurin piirtein katsottuna
K. on matalan puolitasankomaista („peneplaani")
mutta yksityiskohdissaan epätasaista ja mäkistä.
— Suomen Lappiin rajoittuvaa K:n osaa
sanotaan Venäjän Lapiksi. Näillä seuduilla oleva
korkea vuoriryhmä, Saariselkä, jatkuu K:lle.
Nuotjärven ja Imandran (Imanteron) välillä on
korkeita tuntureita, joista Monse ja Tsuin ovat
huomattavimmat. Imandra ja siitä pohjoiseen
ja etelään lähtevät laaksot katkaisevat nämä
vuoristot, mutta laakson itäpuolella ne kohoavat
taas mahtaviksi tuntureiksi. Lukuisat soran tai
järvien peittämät laaksot sekä suo-alangot
erottavat täällä vuoristoja ja kukkuloita toisistaan.
Iv:n suurimmat vuoristot ovat Imandran ja
Umpjaurin välillä olevat Umptek- 1.
Hibinä-tunturit. Ne ovat samalla Uralin ja
Kaukaasian jälkeen korkeimmat koko Euroopan
Venäjällä. Imandran (130 m yi. merenp.)
länsipuolella oleva tunturi, Tsuin (n. 1,000 m yi. merenp.)
on loivasti pyöristynyt, sen itäpuolella olevalla
Umptek- (n. 1,200 m yi. merenp.) ja Umpjaurin
itärannalla olevalla Lujaur-urt-tuntureilla on
ylä-tasankomainen muoto. Umptekin rinteet eivät
kohoudu suorastaan saaririkkaan Imandran
rannasta, vaan välillä on n. 2 km:n levyinen,
havumetsän peittämä rantakaistale. Sitten rinne
nousee jyrkästi. Metsäraja on n. 250 m Imandran
pinnan yläpuolella; n. 4 krain päässä rannasta
ylätasanko alkaa keskimäärin 1,000 m:n
korkuisena. Vuorilaji Umptekilla on yksinomaan
nefeliinisyeniittiä, ja se muodostaa maailman
suurimman yhtenäisen nefeliinisyeniitt ialueen.

Hibinä 1. Umptek, nähtynä Vysokij ostrovilta.

Tunturijärvi Utsvudjaurin ja Kunn-joen välillä.

Umptek on kauttaaltaan kuivan rapautumissoran
peitossa, jolla ainoastaan jäkälä menestyy, kun
taas K:n muut vuoret, myöskin
nefeliinisyenii-tistä muodostunut Lujaur-urt, joissa
lohkeamis-suunta on pintamyötäinen ja rapautuminen
vähäinen, ovat kokonaan vetisten soitten ja
rä-meitten peitossa. Että Umptek on kerran
ainakin ollut jäätikköjen peitossa, siitä ovat monet
selvät U-muotoiset laaksot todistuksena. K:n
keskiosissa olevien tasankojen, järvien ja
laaksojen keskikorkeus on n. 130-150 m merenpinnasta.
Tähän korkeuteen ne jo nousevat jokseenkin
lähellä rannikoita, jota todistaa sekin, että K:n
keskiosista lähtevät joet ovat verrattain
tyyni-juoksuisia alkumatkallaan mutta muodostavat
jyrkkiä putouksia suupuolellaan.
Lukuunottamatta muutamia saaria ja ranta-alueita sekä
Umptekin ja Lujaur-urtin eruptiivimassoja,
muodostaa alkuvuori kiinteän maaperustan. Tämä
kallioperusta on moreenijoukkojen peittämä, niin
että ainoastaan rantaseuduissa on suuremmassa
määrässä paljasta vuorta. —- K:n muut vuoret
eivät ole erikoisen huomattavia. Tärkeimmät
niistä ovat Vilkisvum, Bolsoj pahta ja Viruajv
Kuollanjoen itäpuolella, Pulmasuajv ja Paitspahk
sekä idempänä Poarresuajv ja Vytsepahk ovat
Iv:n keskiosissa, suuren Ponoj-joen
pohjoispuolella. Näistä on Vilkisvum n. 400 m korkea,
Viruajv ja Bolsoj pahta n. 600 m. Pulmasuajvin
pohjoispuolella on vielä mainittava n. 340 m
korkea Njaluajv, joka kohoutuu n. 200 m
ympäröivän tasangon yläpuolelle. Idempänä olevat
..urtit", „tsarrit" 1. „pahkat" ovat matalampia,
moreenisoran peittämiä mäkiä. — K:n
pohjois-ja etelärannikko eroavat muodoltaan
huomattavasti. Jäämeren rannikko on korkean Norjan
kalliorannan suoranaista jatkoa. Vaikkakin se
täällä on paljoa matalampaa, kohoaa se useissa
paikoin jyrkkänä suoraan merestä niin, että
pitkät matkat ei ole maihinnousupaikkaa.
Väliasteena voimme pitää kaikkein itäisintä
rannikkoa Orlovin-niemen eteläpuolella. Koko
etelärannikolla Turjan-niemeen saakka aallot
huuhtovat matalaa hiekkarannikkoa. Jonkun matkan
päässä siitä kohoo täällä äkkiä 15-20 m
korkea hiekkainen tai savinen rantavalli, jonka
takana moreenin peittämä maa vähitellen nousee
sisämaahan päin. Kannanlahden rannikko
Turjasta länteen on taas kallioista, vaikkakin täällä
tiheät metsät antavat maisemalle toisenlaisen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0041.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free