- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
67-68

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kuolleisuus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Kuolleisuus

68

läkin epäedullisemmaksi. Tämä miesten suurempi
k. aiheuttaa, että naispuoli väestössä on
enemmistönä siitä huolimatta, että poikalapsia syntyy
enemmän kuin tyttölapsia.

Vertailtaessa naimattomien ja naineiden niin
mies- kuin naispuolisten kuolleisuutta esiintyy
yleisenä ilmiönä, että naineiden k. on tuntuvasti
alempi kuin naimattomien ja leskien k.
vastaavissa ikäluokissa. Naisiin nähden on kuitenkin
30-35 ikävuosien vaiheilla naineiden k.
suurempi kuin naimattomien, syystä että
lapsivuoteeseen kuolleiden luku kohottaa naineiden
naisten k.-lukua näissä ikäluokissa.

Myöskin eri vuodenaikoihin nähden k.
osoittaa melkoista säännöllisyyttä. Suomessa k.
talvi-ja alkukevätkausina kohoo korkeimmilleen,
saavuttaen kesällä ja alkusyksystä alimman
määränsä. Useimmissa muissakin maissa ovat
talvi-ja alkukevään ajat suurimman k:n aikoja,
joskin sellaisissa varsinkin lämpimämmän
vyöhykkeen maissa, missä lasten k. on suuri, toinen
k:n huippukohta sattuu kuumimpaan kesäaikaan,
heinä- ja elokuulla, jolloin pienten lasten k. on
melkoinen epäedullisten sääsuhteiden vuoksi.

Kuoleman aiheuttavien syiden selvittäminen
on tärkeä tehtävä k.-oloja selvitettäessä. Suomen
väestötilasto ei kuitenkaan tarjoa luotettavaa
selvitystä tästä seikasta. Voidakseen perustua
luotettavalle pohjalle kuolemansyitä käsittelevän
tilaston tulisi rakentua lääkärien antamiin
todistuksiin kuolemansyistä, eikä, niinkuin Suomessa
on asianlaita, olla jätetty kirkollisten
viranomaisten ilmoitusten varaan. Useissa muissa maissa,
kuten varsinkin Sveitsissä, Englannissa ja
Alankomaissa, on sensijaan tällainen tilasto hyvin
järjestetty ja myöskin Suomesta voidaan eräistä
kaupungeista, m. m. Helsingistä, saada luotettavia
tietoja myöskin kuolemansyistä.

Ensimäisellä ikävuodella vallitsevat
kuolemansyinä ruoansulatus- ja sen ohella hengityselinten
taudit kokonaan. Seuraavina ikävuosina ovat
äkilliset tarttumataudit yleisimpänä
kuolemansyynä. Noin 15:nnen ikävuoden vaiheilla
viimemainitut taudit menettävät taas merkityksensä
ja yleisimmäksi kuolemanailieuttajaksi astuu
keuhkotauti (ks. t.), jonka valtakausi kestää aina
40-50 ikävuosiin saakka, Suomessa vieläkin
vanhempiin ikävuosiin. Noin puolet ja enemmänkin
kaikista kuolemantapauksista 20-30 ikävuosina
ovat Suomessa tämän kamalan taudin
aiheuttamat, ja 1891-1900 olivat keuhkotautiin kuolleet
13,5 % kuolleiden koko lukumäärästä.
Kymmenvuotiskautena 1898-1907 Suomessa oli ikäluokissa
15-60 vuotta keulikotauti-k. 3,s tuhatta henkeä
kohden, yleisen k:n ollessa samoissa ikäluokissa
8,». Siis yli kolmannes parhaan miehuuden iässä
kuolleista kuoli keuhkotautiin. Myöhäisimpinä
ikävuosina taas sydäntaudit,
hengityselintentau-dit y. m. s. saavat kuolemansyinä suuren
merkityksen. Huomattava kuitenkin on, että jo ne
kovin erilaiset olot, joiden alaisena eri maiden
väestö elää, luonnollisesti aiheuttavat suuria
erilaisuuksia myöskin kuolemansyihin nähden.
Samoin on asianlaita jos tarkastamme
kuolemansyitä eri aikoina. Kohonnut lääkärintaito on
tehnyt mahdolliseksi menestyksellä vastustaa tauteja,
joiden tuhoava valta ennen oli hvvin suuri. Näin
on laita isonrokon. Suomessa oli isorokko-k.
ennen rokotuksen käyttöä 1774-1810 kokonaista

9,a % koko kuolleisuudesta. Senjälkeen kuin
rokotusta oli ruvettu vapaaehtoisesti käyttämään,
aleni isonrokon aiheuttama k. niin, että se
vuosina 1811-90 oli vain 3,e °/c koko k:sta ja
rokotuksen tultua pakolliseksi ovat rokon
aiheuttamat kuolemantapaukset vuosina 1891-1908 olleet
vain 0,s % koko k:sta.

Miten suuri merkitys k.-olojen
muodostumisella on väestöoloihin yleensä, käy selville, jos
tarkastaa määrätyn väestöryhmän lukumäärän
vähentymistä kuolemantapausten kautta eri
ikäryhmäin eri maissa. Seuraavissa maissa oli
100.000 syntyneestä, allamainitut ikävuodet
saavutettua, elossa enää seuraava lukumäärä:

(luvut pääasiassa lasketut 1880-luvun olojen
mukaan)

1 V. 30 v. 50 v.
Preussi ............ 79.200 60,020 47,044
Itävalta ........... 75,090 51,252 38,826
Espanja ........... . . 80,830 47.695 36,248
Italia ............. .. 80.960 52,828 40.783
Englanti .......... 85.360 67,892 53,519
Tanska ............ 86.580 68,525 57.074
Ruotsi ............ 89,230 70.641 59.812
Suomi
1) miehet ......... . . 83,600 60.890 49.434
63,584 52,646

Jo varsin aikaiseen johti etenkin vakuutus- ja
elinkorkolaitosten käytännöllinen tarve k.-lukujen
käyttämiseen kuolemanvaaran laskemiseen, mikä
oli välttämätön tuntea noiden laitosten
toiminnan suunnittelemisessa. Puutteellisen ainehiston
ja väärien menettelytapojen vuoksi aikaisemmat
k.-taulut kuitenkin ovat harhaanjohtavia ja vasta
sittenkuin Puotsi-Suomen väestötilasto
1700-lu-vun puolivälissä oli saatu aikaan, oli tarjolla
täydellisempää aineliistoa tätä tarkoitusta varten,
johon sitä ruots. Wargentin käyttikin. Vasta
1800-luvun keskivaiheilla ja loppupuolella
kuitenkin runsaampia tuloksia tässä suhteessa voidaan
panna merkille. Nykyisin k.-tauluja, enemmän
tai vähemmän tarkkoja, on useimmista maista
laskettuna.

K.-taulut ilmoittavat sen kuolemanvaaran, joka
kuhunkin ikäryhmään kuuluvalla on vuoden
ajalla edessään. Eri ikävuosien k.-lukujen nojalla
on laskettu jälleenelotauluja, jotka osoittavat,
kuinka suuri osa jostain ikäluokasta
määrättyjen ikävuosien saavutettua vielä on elossa. Edellä
esitetyt luvut erinäisistä maista esittävät
jälleen-elotaulujen luonnetta. Seuraamalla kokonaisen
sukupolven kehitystä kehdosta hautaan käy
jäl-leeuelotaulujen avulla mahdolliseksi laskea
keski-ikä, jonka kaikki määrättynä aikana syntyneet
ovat saavuttaneet tai vielä elettävänä olevan iän
keskipituus myöhemmille ikäluokille. Ottamalla
huomioon k:n suuruus voidaan myöskin ilmoittaa
eri ikäluokkiin nähden vielä elettävänä olevan
iän todenmukainen pituus 1. se aika, jonka
kuluessa puolet määrätystä ikäryhmästä on
kuoleman kautta poistunut.

Seuraavassa tarjotaan muutamia lukuja, jotka
osoittavat jälelläolevan iän keskipituuden
muutamissa maissa. Luvut ovat vuosikymmeneltä
1891-1900, lukuunottamatta Suomea koskevia
lukuja, jotka ovat edelliseltä vuosikymmeneltä.
Luvut koskevat erikseen mies- ja naispuolisia. Elet-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0046.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free