- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
89-90

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kuponki ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

8!)

Kuponki—Kuppa

90

sen reiän kautta, joka alhaalla kiertää uunin
ympäri pesän kohdalla. Uuuin seinässä on eri
korkeudella olevia tarkastusreikiä. Pesä on
pienemmissä Herbertsin uuneissa irtonainen ja
vaunuilla kiskotietä pitkin poistyönnettävä, kun se
on täyttynyt raudalla, samalla kuin toinen tyhjä
pesä työnnetään alle. vrt. Valaminen.

G. A. A.

Kuponki (ransk. coupon, < couper = leikata
poikki), oik. poikkileikattu palanen; korkolippu,
osinkolippu, obligatsioniin, osake- tai
arpakir-jaan kuuluva korko- tai voitto-osoitus.
Kupongit on painettu eri arkille, kuponkiarkille,
josta omistaja ne leikkaa sitä myöten kuin ne
joutuvat maksettaviksi. Luovuttaessaan ne hän
saa sen koron tai sen voitto-osingon, joka on
kertynyt siltä ajalta, jota ne edustavat.
Obli-gatsionikupongit on asetettu haltijalle ja ne
lunastetaan ilman kuittausta. Osake- ja
arpakupon-git sitävastoin lunastetaan vasta sitten kuin
omistaja on ne asianmukaisesti kuitannut, vrt.
E m ä 1 i p p u. — Sanaa käytetään myöskin
osa-piletistä (päivälliskuponki j. n. e.). Tällaiset k:t
on usein nidottu pieniksi kirjoiksi,
kuponki-kirjoiksi.

Kuponkivero (ks. Kuponki) on pääoman
korkovero, jota suoritetaan arvopaperien
tuottamista koroista ja osingoista. Kuponkivero on
tätä nykyä olemassa Itävallassa, Unkarissa,
Ranskassa, Englannissa, Italiassa ja Venäjällä.

Kuppa 1. kuppatauti (kreik. syphilis, lat.
lues), tarttumatauti, joka siirtyy henkilöstä
toiseen pääasiallisesti sukupuoliyhteyden kautta ja
aikaansaa sekä paikallisia, tartuntakohdassa
esiintyviä, että (imu- ja verisuoniston
välityksellä) yleisiä, koko ruumista kohtaavia
saira-loisia muutoksia. Taudin synnyttäjä on
Schau-dinnin (ks. t.) 1905 keksimä, spirochceta pallida
niminen mikro-organismi. Tämä
korkkiruuvinmuotoi-nen eliö esiintyy suurissa joukoin vereksessä
tar-tuntahaavassa sekä kupan alkuasteilla kaikissa
sai-raloisissa muodostumissa; tuiki harvoin sen tapaa
verestä ja myöhäisten (n. s. tertiääristen)
pesäk-keitten kudoksista. Sitävastoin se on aina sangen
runsaasti löydettävissä kaikista kudoksista,
myöskin verestä perinnöllisessä kupassa. Tartunta
tapahtuu joko siten, että ihossa tai limakalvossa
olevasta kuppahaavasta siirtyy (paritellessa,
suudellessa j. n. e.) spirokeettoja sisältävää eritettä
terveessä ihmisessä olevaan haavaan tai
naarmuun, tai myös siten, että lapsi saa sen
perinnöllistä tietä vanhemmistaan. — Taudin oireet
jaetaan tavallisesti kolmeen ryhmään: 1)
primäärisiin 1. paikallisiin, jotka esiintyvät 2-3
viikkoisen itämisajan (inkubatsionin) jälkeen;
2) sekundäärisiini, yleisiin, jotka
ilmestyvät myrkyn levittyä koko elimistöön s. o. n.
2 kuukautta tartunnan jälkeen, ja 3)
tertiääri s i i n 1. myöhäisiin, joita tavataan vielä
vuosikausien (aina 15-50 v:n) perästä. Primäärinen
kuppa muodostaa tarttumapaikalle ensin noin
herneenpuolikkaan kokoisen (usein
suuremmankin) kovettuman, joka sangen usein sieroittuu
avonaiseksi haavoittumaksi (n. s. kova san
k-keri). Tästä imeytyy myrkky lähellä oleviin
imurauhasiin synnyttäen niissä kivuttoman
turvotuksen, joka hyvin harvoin muuttuu
märkiväksi, ja senjälkeen yleiseen verenkiertoon.
Vähitellen turpoavat muutkin imurauhaset ja usein

myöskin perna; ruumiin lämpö kohoaa usein
lieväksi kuumeeksi ja jäseniä rupeaa pakottamaan.
Varsinkin ensimäisten sekundäärivaiheen
merkkien, helakanpunaisten pienten täpläin (n. s.
ro-seolain) ilmestyessä ihoon sairasta vaivaa
päänsärky ja väsymys, etenkin iltasin. Paitsi näitä
täpliä esiintyy ihottuma myös vaskenväristen
lautumien, hilseilevien nystyröitten tai visvaa
vuotavien rohtumien (syfilidien) muodossa siellä
täällä ruumiissa, pääasiallisesti vartalossa,
kaulassa ja kasvoissa. Kun niitä on runsaasti
otsassa tukan rajassa, nimitetään tautimuotoa
kuppakruunuksi. Limakalvoissa oireet ovat joten
kin samantapaiset; paitsi punoittumista tavataan
niissä tarkasti rajoittuneita paksuntumisia
(nä-rämiä 1. plakkeja), joitten vaikeahko pintakerros
myöhemmin irtautuu jättäen jälkeensä matalan
haavan. Kun tällaisen haavan pohja kohoaa
leviten yli haavan pinnan, syntyy n. s. leveä
kondylomi. Ihopoimujen kohdalla, esim.
perä-reiän lähistöllä ja ulkoisissa häpyhuulissa
voivat kondylomit yhtyä ja kasvaa
monenmuotoisiksi suuriksi kasvannaisiksi. — Tällaisia oireita
esittävä sekundäärivaihe voipi kestää 2-3 vuotta,
juopoilla ja hoidostaan välittämättömillä jopa
7-8 vuottakin. Joko suorastaan siihen liittyen tai
eri pitkän salassaoloajan jälkeen alkaa viimeinen
1. tertiäärivaihe, joka tunnetaan n. s.
kuppa-pahkuroista 1. kumikasvaimista. Ne
ovat hitaasti suurenevia, tavallisesti
arastamatto-mia, jotenkin kovia nystyröitä, jotka ihossa
ollessaan ovat tummanpunaisia väriltään. Pahkuvain
kasvettua noin pähkinänkokoisiksi alkaa niitten
keskus hajota tahmeaksi, kumimaiseksi massaksi,
joka sitten vähitellen imeytyy tai tyhjentyy
pinnan kautta jättäen jälkeensä jyrkkäreunaisen
arven. Useimmiten nämä pahkurat esiintyvät
ihossa ja määrätyissä sisäelimissä, kuten
maksassa, munuaisissa, suolistossa, sydämessä ja
aivoissa. Luita syövyttämällä ne aikaansaavat
vihlovaa särkyä. Nenän kannatusluuston
turmelemalla ne synnyttävät „satulauenän". Aivoihin
ja selkäytimeen asettumalla nämä pahkurat
aiheuttavat, samoin kuin jo sekuudäärivaiheenkin
pesäkkeet ja etenkin verisuonimuutokset,
kaikenlaatuisia halvautumisia sekä vajavaisuuksia
hermoston toiminnassa. Näin tämä kamala tauti
saattaa turmella toisen elimen toisensa
jälkeen, synnyttää yleisen kuihtumisen ja lopuksi
kuoleman.

Perinnöllisessä kupassa (syphilis
he-reditaria 1. congenita) esiintyvät heti
yleiseliinis-töllisen taudin merkit: kehityksen
myöhästyminen, laihuus, yleinen heikkous,
rakkoihottu-mat, itsepintainen vaikea nuha, silmän
sarveiskalvotulehdukset. luunpäitten irtautumiset v. m.
Tunnusmerkillisimpänä oireryhmänä on sille
etu-hampaitten epämuodostus, sarveiskalvotulehdus ja
sisäkorvataudit (Ilutehinsonin merkit).
Useimmiten, varsinkin vaikeimmissa muodoissaan,
perinnöllinen kuppa ilmenee jo syntyessä tai
ensi-mäisinä viikkoina ja kuukausina syntymän
jälkeen, harvoin vasta 6:ntena tai 15:ntenä
ikävuotena. Ilyvin usein syntyvät kuppaiset lapset
ennen aikojaan ja silloin tavallisesti kuolleina;
elävinä syntyneistä kuolee suurin osa jo
ensimäi-senä ikävuotenaan. Varmimmin periytyy kuppa,
kun molemmat vanhemmat tai äiti on sen
saastuttama.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0059.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free