Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kurjenpolviöljy ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
103
Kurki
101
pohjaista tarkastusta hämäläisten takamaista
niiden uutisasutusta varten. Sodan syttyessä
Eerik XIV:n ja Juhana herttuan välillä K.
esiintyi kuninkaan innokkaana puoluelaisena, kulkien
huovijoukon kanssa Satakunnan läpi
nostattamassa kansaa „Juhana herttuan mellakkaa
vastaan". Tätä tilaisuutta hän käytti ryöstääksensä
Penttilän kartanosta herttuan entiseltä
lemmityltä Kaarina Hannuntyttäreltä joukon vaatteita
ja kalleuksia, joita hän ei tuomioistuinten
päätöksistä huolimatta elinaikanansa luovuttanut
takaisin. Juhana piti kuitenkin K:n käytöstä
muistissa, ja hänen valtaistuimelle noustessaan
K. menetti laamanninvirkansa ja muut
läänityk-sensä. K. ei näy nauttineen samaa yleistä
arvonantoa kuin hänen isänsä, ja Kustaa Vaasa, joka
tosin on tunnettu siitä, ettei hän sanoissaan
siekaillut. kirjoittaa kerran hänelle: „sinä ja useat
muut jätätte kaikki oman onnensa nojaan ettekä
siitä hiisku sanaakaan, vaan makaatte siellä ja
lihotatte itseänne, niinkuin siat lätissään".
4. Birgitta K. (k. 1577), Naantalin
luostarin abbedissa 1567-77, edellisen sisar, oli
nähtävästi jo nuorena tullut nunnaksi ja siksi ehkä
jo syntymisestään saakka ollut määrätty
(huomaa Birgitta nimi!). Voimme päättää hänen
olleen uskontoonsa kiintyneen siitäkin, että hän
uskollisesti jäi luostariin sen häviön päivinä, eikä
niinkuin Valpuri Fleming (ks. t.) sieltä
poistunut. Hänen abbedissa-aikanansa ei luostarissa enää
ollut kuin muutamia vanhoja, kivuloisia nunnia,
ja tuloksettomaksi lienee jäänyt kuningatar
Katariina Jagellonicankin kelioitus 1575 ottaa
luostariin nuoria, siveitä tyttöjä. Birgitta K. kääntyi
pari kertaa avustusta pyytäen kuninkaan ja
kuningattaren puoleen, ja seurauksena tästä olikin,
että 1576 ja seur. vuosina valtion kustannuksella
ryhdyttiin luostarirakennusta korjaamaan.
’ 5. A k s e 1 K. (1555-1630), sotapäällikkö, K. 3:n
poika, tuli 1583 Suomen aatelislipullisen
ratsumestariksi, 1593 Narvan
käskynhaltijaksi ja oli
nuijasodan syttyessä sen
ratsumies-joukon päällikkönä, joka
hajoitti Ala-Satakuntaan
hyökänneet ja hänen omaa
kartanoansa Anolaa uhkaavat
nuijatalonpojat. Klaus
Flemingin kuoleman jälkeen hän
oli Suomessa olevien
sotajoukkojen päällikkönä ja
saikin 1598 Sigismundilta, jonka
puolta hän horjumatta piti,
Suomen sotaväen everstin
valtakirjan, samalla kuin Arvi
Stålarm oli ylimmäisenä
käskynhaltijana. Marttilan
taistelussa 29 p. syysk. 1599 hän
kuitenkin joutui tappiolle
Kaarle herttuaa vastaan ja sitten Viipurissa,
jonne oli paennut, herttuan vangiksi. Tuomittiin
Linköpingissä kuolemaan, mutta sai
mestauspai-kalla armon ja vietiin Gripsholmin linnaan.
Suomen aateliston esirukouksesta K. 1602
vapautettiin. jopa nimitettiin jälleen „ylisotaeverstiksi
Suomen sota-asioita varten". Kaarle kuningas
kuitenkin yhä häntä epäili, ja K. kutsuttiin
parikin kertaa Kuotsiin vastaamaan puolestansa.
Venäjiin sodan syttyessä 1609 hän määrättMn
Aksel Kurki.
Jaakko de la Gardielle sotaneuvokseksi ja
seurasikin tämän mukana Novgorodiin, josta
kuitenkin ,.ruumiinsa raskauden ja sairautensa takia"
palasi. Kustaa II: n Aadolfin valtaistuimelle
noustua K:ea käytettiin monessa
luottamustoimessa; 1614 hänen esim. tuli Hämeessä saattaa
tiedoksi örebron valtiopäiväin päätökset sekä
valvoa ruotsalaisen sotaväen kulkua Suomen läpi.
niin ettei mitään väkivaltaa talonpojille tehtäisi.
1616 hänet määrättiin tutkimaan veronkantoa
Satakunnassa. K. otti myöskin osaa Turussa
1612 ja Helsingissä 1616 pidettyihin
maakuntapäiviin. Hän kuoli 30 p. toukok. 1630 ja
haudattiin Ulvilan kirkkoon hautakiven alle, joka
kuvaa hänet makaavaksi ja jonka sivuja hänen
esivanhempainsa sukuvaakunat koristavat. — K:n
mainitaan olleen lukenut mies ja nimenomaan
hyvin tunteneen Suomen aateliston sukujohtoja,
jonka tähden Turun hovioikeus tässä suhteessa
käytti hänen apuansa. Luonteeltaan hän tuntuu
olleen suorapuheinen soturi ja nauttineen yleistä
arvonantoa. K. on epäilemättä sen aikakauden
suomalaisia merkkimiehiä.
6. Jöns Knuuti n poika Kurki 1.
Kurck (1590-1652), Turun hovioikeuden
presidentti, edellisen veljenpoika, oli nuorena tehnyt
laajoja opintomatkoja ulkomailla. Saksassa.
Alankomailla y. m. ja palveli sitten ensin
sotaväessä, tullen 1619 ratsumestariksi. Nimitettiin
1625 Turun linnan ja läänin käskynhaltijaksi,
1627 samanlaiseen virkaan Viipuriin ja 1631
Turun hovioikeuden presidentiksi, jossa virassa
pysyi kuolemaansa asti, nimitettynä sen ohessa
1633 valtaneuvokseksi. K. oli hallituksen
erityinen luottamusmies Suomessa ja liänen puoleensa
käännyttiin kaikenlaisissa asioissa. Jo Nils
Bielke, ollessaan kenraalikuvernöörinä (1623-31),
näyttää käyttäneen häntä, maan olojen tuntijaa,
jonakin apulaisenaan. Lainopin alalla pidettiin
K:n tietoja suuressa arvossa ja myöskin
isänmaan historiaan hänen mainitaan olleen hyvin
perehtyneen. Turussa hän piti komeata elämää,
niin että puhuttiin „hovissa" käymisestä, kun
käytiin mahtavan presidentin luona. Hänellä
oli kasvihuone, jossa m. m. runsaasti
viinirypäleitä kasvoi ja josta niitä lähetettiin
Tukholman kuninkaalliseen hoviin. K. omisti koko
joukon kartanoita niin hyvin Suomessa kuin
Ruotsissa, ja korotettiin 1651 Lempäälän
vapaaherraksi, saaden läänitykseksi kaikki Lempäälän
(ja Vesilahden) pitäjän kruununtilat,
nautittaviksi Norrköpingin päätöksen ehdoilla. Hän
kuoli 21 p. toukok. 1652
ja haudattiin Turun
tuomiokirkkoon. K. oli kolme
kertaa naimisissa: 1)
Märta Oxenstjernan (k.
1632), Aksel
Oxenstjernan sisaren. 2) Sofia de
la Gardien (k. 1647), 3)
Kristiina Hornin (ks. t.),
Torsten Stålhandsken
lesken kanssa.
7. Knut Kurck
(1622-90), Ruotsin
valta-neuvos, edellisen poika,
harjoitti opintoja
Upsalassa, valittiin 1640 ja
1642 olemaan Turun yli- Rnut Knrcy
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
