- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
111-112

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kurkkupeili ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

111

Kurkunkansi—Kuroki

112

kurke, joka oli muinaisten preussilaisten
vuoden-tulon jumala). [E. N. Setälä, Finnisch-ugr.
For-schungen XII.] E. N. 8.

Kurkunkansi ks. K u r k u n p ä ä.

Kurkunketrä ks. Aataminomena.

Kurkunpää (kreik. larynks), henkitorven ylin
osa, jonka muodostavat rustolevyt (kilpi-, kehä- ja
kannurustot), jänteet ja lihakset ja joka on
kehyksenä äänijänteille ja toimii kokonaisuudessaan
ääntämiskoneena. Sen yläaukon etureunassa oleva
kurkunkansi (epiglottis) sulkee niellessä tämän
aukon ja estää siten ravinnon menemästä henki-

Kurkunpilä. A. Ääni rako avoinna. 1 kurkunkansi,
2 henkitorven haarautuminen, 3 äänijänne, J henkitorvi.

töyhtöhyypän (Vanellus), kurmitsan
(CharadriusJ, luotolaisen (Arenaria) ja
ra n tali a rakan (Ilcematopiis) suvut. Iv:ojen
suvun yhteisiä tunnusmerkkejä ovat lyhyt,
kärjestään leveämpi
nokka, korkea
otsa, pää ja silmät
suuret, sisimmät
kyynärsulat
suhteettoman pitkät.

T u n t u r i-k.
(Charadrius
apri-carius) tavataan

Poli
jois-Euroo-passa ja
Siperiassa, meillä
Lapin tuntureilla ja

Polijois-Suomen
rämemailla ja
kankailla, muuttoaikoina yleinen etelämpänäkin. Väriltään musta,
keltapilkkuinen, alapuoli valkea, keskellä suuri
musta lusikan muotoinen lautuma (siitä nimi
kapustalintu). Keräj ä-k. (Cli.
[Eudro-miasj morinellus) on noin rastaan kokoinen,
harmaanruskean-, ruosteenpunaisen-, mustan- ja
val-keankirjava tunturien asukas. Asustaa myös
Keski-Euroopan ja Skotlannin alpeilla ja
vuoristoissa. Huomattavasti pienempiä ovat
tvlli-k. (Cli. [Ægialites] hiaticula) ja pikku-k.
(Ch. [Æ.] curonicus). Ne tunnetaan mustan
kaulansa valkeasta sepelistä ja valkean-,
mus-tan-, harmaan- ja keltaisenkirjavasta väristään.
Edellinen on 17-19 cm pitkä, nokka keltainen,
mustakärkinen; pesii kaikkialla
merenrannikkomme kallioluodoilla ja hietikoilla sekä Lapin
järvien ja jokien rannoilla. Jälkimäinen, jonka
nokka on melkein kokonaan musta, on
pienempi, 15-16,5 cm pituinen, on yleisempi
Suomenlahden saaristossa ja Laatokan hietarannoilla,
mutta muualla Suomessa harvinainen. Levinnyt
laajalle alalle Eurooppaan, Etelä-Aasiaan ja
Pohjois- ja Keski-Afrikkaan. K. munivat aina 4
päärynänmuotoista, suurta, kirjavaa munaa
matalaan maakuoppaan. Suurempia lajeja
pyydyste-tään muuttoaikoina Keski- ja Etelä-Euroopassa
suurin määrin hyvän lihan tähden. E. IV. S.

Kurnaali, kansanomainen, toisin seuduin
pilkallinen nimitys koneella (separaattorilla) kuoritulle,
laihalle maidolle. U. B.

Kuroki, Tamemoto (s. 1844), jap.
sotapäällikkö. tuli 1871 kapteeniksi Japanin uudestaan
järjestettyyn sotajoukkoon, valloitti kiin.-jap.
sodan aikana Veihaivein
1895 ja nimitettiin 1903
kenraaliksi, keisarillisen
sotaneuvoston jäseneksi
ja ensimäisen armeian
päälliköksi. Ven.-jap.
sodassa K. tunkeutui
voitollisesti Jalu-joen poikki
Mantsuriaan ja otti
tehokkaasti osaa siellä
tapahtuneisiin suuriin
taisteluihin (vrt. J a p a n i n
sota); erosi
sotapalveluksesta 1909. Päällikkönä
K. osoitti etupäässä
tyyneyttä ja sitkeätä tarmoa.

torveen. K.-ontelon keskipalkoilla ovat edestä
taaksepäin kulkevat äänijänteet, joista ainoastaan

alemmat,
varsinaiset äänijänteet ottavat
osaa äänen
muodostamiseen.
Rauhallisesti
hengitettäessä
nämä ovat
velttoina ja siksi
kaukana
toisistaan, että
hengitysilma esteet-tömästi kulkee
niitten välitse, mutta äännettäessä ne jännittyvät
ja lähenevät toisiaan, joutuen siten ilmavirran
vaikutuksesta väräjävään liikkeeseen ja
synnyttäen eri asennoissa erilaisia ääniä. E. Th-n.

Kurlausaine, antiseptisesti ja samalla joko
kutistavasti tahi hieman ärsyttävästi vaikuttava
liuos, jota käytetään suun ja nielun taudeissa.
Nimi johtuu äänestä, joka syntyy kun annetaan
ilman hitaasti virrata nielussa olevan nesteen
läpi. Tavallisimmat k:t ovat mieto
keittosuola-tai alunaliuos, 3-5 %:nen kaliumkloraattiliuos sekä
n. s. suuvedet, joista mainittakoon teliokkaimpina
vetysuperoksidia sisältävät valmisteet. E. Tli-n.

Kurmitsat (Chtiradriidæ) ovat kahlaajia,
joiden nokka on
kova ja lyhyt,
harvoin päätä
pitempi. Varpaat
lyhyet,
takavar-vas monelta lajilta
puuttuu.
Useimmilla myös koivet
lyhyet. K:n heimo

käsittää
kymmenkunnan sukua, joista
meidän linnustoomme
kuuluu
varsinaisesti 4. nimittäin

B. Äänirako suljettuna, 1
kurkunkansi ylhäältäpäin, 2 äänijänteitä,
3 limakalvon poimu.

Tunturi kurmitsa.

Tyllikurmitsa kesäpuvussa.

Tamemoto Kuroki.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0070.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free