- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
113-114

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kuroma ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

113

Kuroma—Kurpitsa

114

Kuroma 1. k o n i d i o ks. Itiö.

Kuropatkin
a’-J, Aleksei [-Nikolajevitj (s. 1848), ven. sotapäällikkö. K. meui jo
1864 sotapalvelukseen Turkestaniin ja palveli,
suoritettuaan 1872-74 yliesikun ta-akatemian
oppijakson. Hanskan armeiassa ottaen osaa erääseen
sotaretkeen Algeriassa; toimi v:sta 1875 jälleen
Turkestanissa ja Turkin sodan alettua 1877
etupäässä Skobelevin esikunnassa, sodan
loppupuolella everstiksi ylennettynä viimemainitun
esikuntapäällikkönä. Oltuaan jonkun aikaa
Pietarissa olevan pääesikunnan aasialaisen osaston
päällikkönä ja yliesikunta-akatemiau opettajana
K. 1879 nimitettiin Turkestanin
tarkka-ampuja-brigadin päälliköksi ja otti 1880-81 etujoukon
päällikkönä osaa Skobelevin johtamaan retkeen
teketurkmeeneja vastaan. V. 1882 K. yleni
kenraalimajuriksi ja siirrettiin 1883 yliesikuntaan.
Kun 1885 uhkasi syttyä sota Venäjän ja
Englannin välillä, oli K:sta määrä tulla Intiaa
vastaan lähetettävän armeian esikuntapäällikkö.
V. 1890 hän kenraaliluutnanttina tuli
Transkas-pian alueen päälliköksi ja toimi menestyksellä
näiden seutujen kohottamiseksi. Saavutettuaan
tässä virassa taitavan organisaattorin maineen
K. 1898 kutsuttiin sotaministeriksi ja
ylennettiin jalkaväen kenraaliksi ja kenraaliajutantiksi.
K. toimi innokkaasti, mutta niinkuin Japanin sota
sittemmin osoitti, varsin huonolla menestyksellä
Venäjän sotalaitoksen parantamiseksi sitä
vaivaavista epäkohdista, jommoisia olivat m. m.
suosikkijärjestelmä, hallinnon epärehellisyys,
miesten ja päälliköiden puutteellinen valmistus.
Vaikka hän jo vista 1900 aavisti sodanvaaran
lähenemistä Japanin puolelta, ei hän kuitenkaan
ryhtynyt kylliksi ponteviin varustuksiin
kaukaisessa idässä, vaan näyttää pitäneen Venäjän
läntisen rajan sotilaallista vahvistamista
tärkeämpänä. Suomen historiassa K:n toiminta
sotaministerinä on muistettava siitä, että hän oli
yksi niitä vaikutusvaltaisia henkilöitä, joiden
onnistui saada Suomen sotaväki lakkautetuksi.
Japanin sodan alettua K. määrättiin helmik. 1904
Mantsurian armeian päälliköksi. Hänen
asemaansa vaikeutti aluksi toiselta puolen se. että
kului pitkä aika ennenkuin yksiraiteista Siperian
rataa myöten oli saatu kuljetetuksi riittävästi
väkeä sotatanterelle, ja toiselta se. että hänen
toimintavapautensa oli rajoitettu, sillä kaikkien
kaukaisessa idässä olevien sotavoimien
ylipäällikkönä oli ensin amiraali Aleksejev. Mutta
koot-tuaan vähitellen Mantsuriaan suurempilukuisen
armeian kuin japanilaisilla oli, K. ei
osannutkaan käyttää hyväkseen tätä etua yhtä vähän
kuin sitä toimintavapautta, minkä hän sai. kun
hän syksyllä 1904 nimitettiin Aleksejevin
jälkeen ylipäälliköksi. Hänen sodankäyntinsä oli
pitkin matkaa tarmotonta ja liian varovaista, ja
toinen suuri tappio seurasi toista. Mukdenin
tappelun jälkeen K. inaalisk. 1905 erotettiin
ylipäällikkyydestä, mutta määrättiin pian sen
jälkeen ensimäisen armeian päälliköksi.
Epäsuosioon joutuneena hän sodan loputtua ryhtyi
kirjoittamaan suurta teostaan Japanin sodasta,
jossa hän koettaa selvittää sodan
onnettomuuksien syitä (ilmestynyt myös saksaksi nimellä
..Tteehenschaftsbericlit an den Zaren iiber den
rus-sisch-japanisehen Krieg bis zu den Mukdener
Kämpfen"; neljäs osa. joka on kielletty Venä-

Lehtukurppa.

jällä. saksaksi nimellä „General Kuropatkins
Memoiren"). Aikaisemmin K. oli julkaissut
useita sotilaallisia, maantieteellisiä ja
kansantaloudellisia teoksia, m. m. Kasgarista, ven.-turk.
sodasta ja Turkmenian valloituksesta.

Kurosivo 1. Kurosio (jap., „musta virta";
saanut tämän nimen tummansinisestä väristään),
Filippiinien seuduilla alkava lämmin merivirta,
joka kulkee Japanin-saarten itärantaa, kääntyen
Jokohaman seuduilla itääu; liaarake siitä
pistäytyy Korean-salmen kautta Japanin-mereen,
vaikuttaen todennäköisesti lauhduttavasti
Japanin-saarten länsirannikon ilmastoon. — K. vastaa
Atlantin valtameren Golf-virtaa, ks.
Merivirrat. E. E. K.

Kurpat (Scolopacidæ) ovat kurmitsain
sisarus-heimo rantakahlaajain ryhmässä. Kurmitsoista
erottavana
tunnusmerkkinä on m. m.
niiden pitkä, kapea
nokka, joka vielä
on erinomaisen
taipuisa ja kapeneva
kärkeen päin, jota
peittää
herkkätuntoinen nahka.
Koipien pituus
vaihteleva, mutta varpaat
tavallista
pitemmät. Takavarvas on, vaikka usein pieni ja huonosti
kehittynyt. Ryhmä on kahlaajain suurin;
meidän linnustostamme siilien kuuluu lähes 30 lajia,
jakautuen useampiin sukuihin, joista tärkeimmät
ovat avosetin (Recurvirostra),
vesipääsky sen (Plialaropus), sirr iäisen (Tringa)r
viklan (TotanusJ, rantasipin (Actitis)T
su ok u laisen (Machetes), pitkänokan
(Limosa), kuovin (Numenius), kurpan
(Scolo-pax) ja taivaanvuohen (Gallinago) suvut.
K:n suku tunnetaan parhaiten höyhenisestä
säärestään, suurista, tavallista ylempänä olevista
silmistään ja pitkästä, suorasta, liereäkärkisestä
nokastaan. Tähän kuuluva lehtokurppa (8.
rus-ticola) on lähes peltopyyn kokoinen, ruskean-,
harmaan- ja mustankirjava, lehtimetsäisissä
seuduissa asustava, levinnyt melkein koko
Pohjois-ja Keski-Eurooppaan, Venäjälle, Siperiaan ja
Keski-Aasiaan. Suomen etelä- ja keskiosissa
64° : 1 le paikka-paikoin sangen yleinen.
Omituinen on sen soidinlento; varsinkin lämpiminä
iltoina kevätkesällä se lentelee monet kerrat
samaa reittiä puiden latvojen tasalla (siitä nimi
krntölintu), tuon tuostakin äännellen: „kurp.
kurp. pst". Pesä maassa ruohojen ja varpujen
suojassa, munia tav. 4, suuria, puikeita,
punakeltaisia, ruskeatäpläisiä. E. IV. S.

Kurpitsa (Cucurbita), kasvisuku
Cucurbitaccæ-heimossa, 10 lajia tropiikkimaissa. Tav. rentoja
yrttejä, joilla on sormiliuskaiset lehdet, haaraiset
käihet. isot keltaiset kukat ja usein mahtavat
hedelmät. — Tavallinen pumppu,
kurpitsa 1. m a n t e 1 i k u r p i t s a
(C. pepo) on rentovartinen, iso-ja
kau-nislehtinen. Esiintyy monilukuisin
muunnoksin varsinkin hedelmän
muotoon nähden. Hoikka, viisiuurteinen
he-delmäperä ja syvempiliuskaiset lehdet
erottavat sen seuraavasta. —
Jättiläis p il in p u 1 1 a. -kurpitsall a I. Kurpitsa.

IMI

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0071.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free