Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 1. Kustaa I Vaasa - 2. Kustaa II Aadolf
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
125
Kustaa
126
kuussa Suomeen ja oleskeli sittemmin täällä
melkein vuoden ajat. pitemmän aikaa kuin mikään
hallitsija on yhdellä kertaa maassamme
viipynyt. Hän ei kuitenkaan ollut Suomen oloihin
tyytyväinen, vaan arveli täällä tavattavan
suurempaa neuvottomuutta ja epäjärjestystä kuin
muualla valtakunnassa. Seur. v. saatiin aselepo
aikaan ja keväällä 1557 tehtiin Novgorodissa
rauha. Pysyvän merkityksen K:n käynti
Suomessa sai siitä, että hän 1556 perusti Suomen
herttuakunnan lempipojalleen Juhanalle, joka
samalla tuli koko maan käskynhaltijaksi. – Paitsi
1555-56 kävi K. V. hallituksensa aikana
maassamme ainoastaan yhden kerran. 1530.
Myöskin toisille pojilleen K. V. antoi
herttua-kuntia: Kaarlelle Södermanlannin ja Maunulle
Itägöötanmaan. Tätä hänen toimenpidettänsä on
yleensä suuresti moitittu, mutta arvostelijat
näyttävät liian paljon pitäneen silmällä
myöhemmän ajan oloja ja käsityskantaa. Varmaa on,
että juuri tuo toimenpide 1500-luvun lopulla tuli
turvaamaan K. V:n elämäntyön:
uskonpuhdistuksen ja kansallisen Vaasa-suvun tulevaisuuden.
Kesäkuussa 1560 K. V. vielä kerran kutsui
kokoon valtakunnan säädyt ja piti niille puheen,
jossa kuvaili miten hänen, kuten muinen Davidin,
oli suotu pelastaa isänmaansa muukalaisen
vallasta; hän sanoi kyllä tietävänsä että moni piti
häntä ankarana kuninkaana, mutta kuitenkin
oli syytä kiittää Jumalata paljosta hyvästä, mikä
hänen aikanansa oli aikaan saatu. Erään
kertomuksen mukaan hän vielä lisäsi: „Mutta ne ajat
tulevat vielä, jolloin ruotsalaiset mielellään
kaivaisivat minut ylös mullasta, jos se vain enää
olisi heille mahdollista." Pian tämän jälkeen.
29 p. syysk. 1560. vanha kuningas kuoli.
Ei ole monta hallitsijaa, joiden hallitus niin
suuressa määrin kuin K. V:n olisi painanut
leimansa heidän kansojensa elämään ja vienyt
niiden kehitystä eteenpäin. Sentähden vannan
.,Kyösti kuninkaan" nimi aina on pysyvä
Ruotsin ja Suomen kansojen kiitollisessa muistossa.
K. V. oli niitä voimakkaita luonteita, jotka
joskus esiintyvät kansojen elämässä ja saattavat
niiden kehityksen uusille urille. Niinkuin
semmoiset henkilöt usein, niin hänkin empimättä
mursi vastarinnan, eikä aina keinoja niin
tarkasti punninnut. Mutta varmaan isänmaan onni
ja menestys oli hänen toimintansa ohjeena. Ja
jos onkin välistä häntä moittiminen kiivaudesta
ja ankaruudesta, on kuitenkin tunnustettava,
ettei hän yleensä osoittanut julmuutta eikä
pitkä-vihaisuutta. Hän katsoi nähtävästi
velvollisuudekseen pitää huolta siitä, että valtakunnan
turvaamiseksi suoritettu työ järkkymättä pysyisi;
ja saattaahan sanoa, että Ruotsin kansa
nostamalla hänet valtaistuimelle oli hänelle siihen
valtuuden antanut.
Erään aikalaisensa kertomuksen mukaan K. V.
oli kasvultaan keskikokoinen, hänellä oli
vaaleankeltainen tukka, kaunis pitkä parta, terävät
silmät ja koko ruumiiltaan hän oli niin
soroakas-vuinen, „ettei mikään maalari parempaa olisi
voinut kuvata". Mieleltään hän oli pikainen,
mutta, kun huolet eivät painaneet, „suloinen ja
iloinen herra". — Hän oli kolmasti naimisissa;
puolisot olivat: 1) Katariina, Saksi-Lauenburgin
ruhtinatar, naitu 1531. k. 1535; 2) Margareeta
Eerikintytär Lejonhufvud, naitu 1536, k. 1551;
Kustaa II Aadolf,
van Dyckin maalauksen
mukaan.
3) Katariina Kustaantytär Stenboc-k. naitu 1552,
k. 1621. Hänen pojistaan kolme seurasi häntä
valtaistuimella, Eerik, Juhana ja Kaarle. [Tegel,
,.Gustaf I :s historia" (1622); Svart, ,.Konung
Gustaf I:s krönika" (1912); Forssell, „Sveriges
inre historia från Gustaf den förste" (1869-75) :
Grotenfelt, „Suomen historia uskonpuhdistuksen
aikakaudella" (1902); Grotenfelt, „Kustaa 1
Vaasa" (Oma maa, III osa ss. 37-45).] K. <}.
2. K. II Aadolf (1594-1632), Kaarle IX:n
ja Kristiina Ilolstein-Gottorpilaisen poika,
syntyi 9 p. jouluk. 1594
saaden nimen K. A. isoisänsä
Kustaa I:n ynnä äitinsä
isän Holstein-Gottorpiii
ensimäisen herttuan
Aadolfin mukaan. Hän oli
äidin puolelta sukua useille
ruhtinaille, jotka olivat
taistelleet
protestanttisuuden puolesta, m. m.
Filip Hesseniläiselle, Moritz
Saksilaiselle sekä Wilhelm
ja Moritz Oranialaiselle.
Hän sai huolellisen
kasvatuksen oppineen Juhana
Skytten johdolla ja osoitti
jo aikaiseen suurta
lah-jakkaisuutta ja elävää
opinhalua. Opetus sai
silloiseen tapaan klassillisen suunnan, tutustuttaen
hänet useaan lat. ja kreik. teokseen. Ruotsi ja
saksa taas olivat hänen äidinkielensä. K. A. kävi
ensi kerran Suomessa 1600 kuudennella
ikävuodellaan vanliempainsa seurassa, heidän
matkustaessaan Ruotsiin Pohjanlahden ympäri.
9-vuo-tiaasta hän oli valtaneuvoston kokouksissa läsnä,
ja 13-vuotiaasta hän jo otti osaa valtiollisiin
toimiin keskustellen m. m. ulkovaltojen lähettilästen
kanssa. Vähän ennen isänsä kuolemaa hän n. s.
Kalmarin sodassa osoitti päällikkökykyään.
Sota-asioihin hän oli perehtynyt ulkomaalaisten
upseerien johdolla, jotka olivat ruvenneet Ruotsin
palvelukseen, kun Alankomaat ja Espanja ltiö9
tekivät välirauhan. Seitsentoista-vuotiaana K. A.
tuli hallitsijaksi 1611 ja tunnustettiin
kuninkaaksi, kun hänen orpanansa ja lankonsa
Itägöötanmaan herttua Juhana uudelleen oli
kruunusta kieltäytynyt. Kanslerikseen K. A. valitsi
valtaneuvoksen Aksel Oxenstjernas joka pian
osoitti olevansa aikakautensa etevimpiä
viltio-miehiä. Perintönä isältään K. A :11a oli kolme
sotaa, nim. Tanskaa, Venäjää ja Puolaa nastaan.
Tanskan sota päättyi Knäredin rauhaan 1613,
jossa Ruotsi suostui miljoonalla riksillä
Tai.s-kalta lunastamaan sodassa kadottamansa
lllfs-borgin. Sillä välin Jaakko de la Gardie ja Evert
Horn (ks. n.) olivat käyneet Venäjällä sotaa \
silloittaen Käkisalmen läänin, Inkerin ja
Novgorodin alueen. Rauha tehtiin Stolbovassa 1617,
jolloin Ruotsi sai Käkisalmen läänin ja suurimman
osan Inkeriä. Rauha tuotti maallemme
luonnollisemman rajan Venäjää vastaau, se kun kävi
m. m. Laatokan poikki. Samalla suljettiin
Venäjä pois Itämeren yhteydestä.
Näihin aikoihin pantiin valtakunnassa
toimeen monta tärkeätä parannusta, joita Kaarle
IX osittain jo oli suunnitellut. V. 1617
julkaistiin ensimäinen valtiopäiväjärjestys, jossa valtio-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
