Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 2. Kustaa II Aadolf
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
125
Kustaa
128
püiväin jako 4 säätyyn vahvistettiin. V. 1G26
Ruotsin ritarihuone perustettiin ja aatelisto
jaettiin ritarihuonejärjestyksellä kolmeen
luokkaan. Hovioikeuksia muodostettiin korkeinta
tuomiovaltaa varten: niistä perustettiin Svean
hovioikeus Tukholmaan 1614 ja Turun
hovioikeus 1623. Hallintoa varten valtakunta jaettiin
käskynhaltijakuntiin, joita kutakin käskynhaltija
johti. Ylintä hallintoa varten alettiin perustaa
kollegeja, joissa kussakin oli joitakuita
valta-neuvoskunnan jäseniä ja johtajana yksi
valtakunnan viidestä korkeimmasta virkamiehestä,
nim. kansleri, drotsi, marski, valtioamiraali ja
valtionvarainhoita ja. Jo 1634 oli kullakin
näistä virkamiehistä kolleginsa. Alkavan
mer-kantiili järjestelmän mukaisesti koetettiin
tulleilla lisätä valtion tuloja, ja uudet sittenkin
tarpeelliset verot tehtiin entistä enemmän
kaikkia kansanluokkia koskeviksi. Kaupan
edistämiseksi julkaistiin 1614 ja 1617 uudet
kauppasäännöt, jotka jakoivat kaupungit ulkomaan
kauppaan oikeutettuihin tapulikaupunkeihin ja siitä
enimmästä päästä poissuljettuihin
maakaupun-keihin. Kauppaseuroja eli komppanioja
perustettiin ja teollisuutta, etenkin metalliteollisuutta,
suosittiin. K. A. toivoi saavansa Ruotsin
osalliseksi suuresta maailmankaupasta, ja hän
kuvitteli jo mielessään Uuden Ruotsin
perustamista Ameriikkaan. Suomi jaettiin 1618 kahteen
hiippakuntaan, Turun ja Viipurin, ja
valtakuntaan perustettiin uusia oppilaitoksia, n. s.
kymnaaseja ja triviaalikouluja, m. m. Turun
kymnaasi 1630.
Puolan sotaa K. A. kävi samaten kuin isänsä,
ei vain Sigismund III:ta vastaan, vaan
protestanttisessa hengessä katolilaista reaktsiouia
vastustaakseen. Tätä sotaa käytiin ensin
Itämeren-maakunnissa, jolloin tärkein sotatapaus oli Riian
valloitus 1621. V. 1626 sota siirtyi
Länsi-Preussiin ja K. A:n ilmeisenä tarkoituksena oli
eristää Puola Itämerestä, samaten kuin Venäjän
aikaisemmin oli käynyt. Välirauha saatiin
Puolan kanssa aikaan Altmarkissa 1629 6 vuodeksi
•ehdolla, että Ruotsille luovutettiin Liivinmaa ja
alueita Preussista. K. A:lle avautui nyt
mahdollisuus ottaa osaa tuohon sittemmin 30-vuotisen
sodan nimellä tunnettuun taisteluun, kuten hän
kauan oli aikonut. Jo 1624 hän suunnitteli
suurta eurooppalaista liittoa Habsburgin sukua
vastaan. Paitsi K. A:n halua auttaa Saksan
protestantteja vaikutti sodan alkamiseen
keisarin sotajoukkojen lähettäminen Puolan avuksi ja
tämän vaikutusvaltaa Itämerellä tavoittavat
tuumat. Näiden estämiseksi K. A. auttoi
Stralsnn-dia keisarin joukkojen sitä piirittäessä, jonka
johdosta keisarilliset estivät Ruotsin lähettilästä
ottamasta osaa rauhankeskusteluihin
Lyypekissä 1629 Tanskan ja Itävallan välillä,
hikkakin Ruotsi Tanskan kanssa oli Stralsund|s
avustanut ja siten ollut sodassa osallisena. Ennen
Saksaan lähtöään K. A. oli lähettänyt
lähettiläitä monen Habsburgin suvulle vihamielisen
ruhtinaan luo pyytäen avustusta. Rahallista
avustusta hän sai vain Ranskalta. Pääasiallisesti
hän luotti sotajoukkoonsa, joka edellisissä
sodissa oli saanut hyvän harjoituksen.
Juhannuksen aikaan 1630 hän astui maihin Usedomin
saarella 13.000 miehinen valiojoukko mukanaan,
mutta muutaman kuukauden kuluttua hänellä oli
jo 40.000 miestä. Hänen loistavat voittonsa l!rei
tenfeldin luona ja Lech-virran varrella y. m.
samaten kuin hänen sankarikuolemansa Lützenin
kentällä ovat niin tunnettuja historiallisia
tapahtumia, ettemme niitä laajemmin esitä.
Suomalaisetkin joukot osoittivat näissä taisteluissa
loistavaa urhoollisuutta, jonka johdosta heidän
maineensa levisi ympäri Eurooppaa.
Luultavaa on, ettei K. A:11a taistellessaan
Saksassa ollut tarkoituksena saavuttaa Saksan
kei-sarikruunua, vaan ainoastaan saada aikaan
protestanttisten valtojen liitto, „corpus
evangelieo-rum", jonka vaikutusvaltaisena johtajana hän oli
oleva.
Sotapäällikkönä K. A. oli aikansa etevimpiä.
Suuri Napoleonkin lukee hänet maailman
inai-nioimpain joukkoon tällä alalla. Hän oli
ruvennut järjestämään sotavoimaansa pieniksi helposti
paikasta toiseen siirtyviksi joukoiksi, tehnyt
sotilaan varustukset sekä pyssyt ja tykit
keveäm-miksi ja varsinkin viimemainitut helpommiksi
kuljettaa. Yleensä voi sanoa, että hän oli
kehittänyt Moritz Oranialaisen sotataidon melkein
uudeksi sodankäyntitavaksi. Kotimainen sotaväki
saatiin näihin sotiin enimmästä päästä
sotaväenotolla, mutta sotaväen päällystön ja ratsuväen
ylläpito oli jonkunlaisella Kustaa I:n ajoista
alkunsa saaneella ruotujakokannalla eli talojen
kustannettavana verovapauden ehdolla. K. A:n
hallituksen lopulla määrättiin merisotaväen
kustantaminen maassamme Ahvenanmaan,
Varsinais-Suomen ja Uudenmaan saaristolaisille.
Sotaväenotot. ja sotain aiheuttamat suuret verot kävivät
ennen pitkää rahvaalle sangen rasittaviksi,
vaikkakin K. A. samaten kuin hänen isänsä
koetti estää sotaväen vallattomuutta ja
virkamiesten mielivaltaa. Haitaksi rahvaalle oli
myöskin aateliston kasvava valta K. A:n hallitessa
varsinkin Itämeren-maakunnissa, joissa hän,
luopuen isänsä toimista talonpoikain
vapauttamiseksi. 1632 vahvisti maaorjuuden. Isänsä aikana
Pohjanmaalla aloitetun maanmittauksen K. A.
antoi panna toimeen muualla maassamme.
Suomessa K. A. kävi hallitsijaksi tultuaan useat
kerrat ottaen näillä matkoilla vastaan rahkaan
valituskirjeitä, joihin hän asiain lopullista
ratkaisua varten teki reunamuistutuksia
asianomaisten suullisten selitysten mukaan. Koska ei
kerrota hänen käyttäneen tulkkia näin
keskustellessaan suomenkielisen rahvaan kanssa, on
mahdollista, että hän ainakin ymmärsi kieltämme.
Kansallisuudellemme ja kielellemme ei K. A.
ollut läheskään niin suosiollinen kuin hänen isänsä,
m. m. senkin tähden, että hän koetti mikäli
mahdollista sulattaa valtakunnan eri osat
toisiinsa.
K. A. on historialliselta merkitykseltään
luettava Ruotsin valtakunnan suurimpiin
hallitsijoihin, koska hän kohotti sen Euroopan
suurvallaksi ja taitavasti järjesti sen hallintoa. Koko
protestanttinen kirkko on hänelle kiitollinen
hänen urhoollisesta ja menestyksellisestä
taistelustaan sen puolesta katolisuuden taholta uhkaavaa
vaaraa vastaan. C. G. Styffe julkaisi 1861
„Ivo-nung Gustaf II Adolfs skrifter"; G. Droysen,
„Schriftstücke von Gustav Adolf zumeist an
evangelische Fürsten Deutschlands" (1877); P.
Sondén, „Konung Gustaf II Adolfs bref och
instruktioner tili A. Oxenstjerna". [J. Hallen-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
