- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
149-150

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kutomateollisuus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

149

Kutomateollisuus

150

soveltuvat jo sangen monimutkaisten sidosten
kutomiseen (kuva 14). — Vieläkin vaikeampia
sidos-kuvioita varten, kun varsimäärä nousisi
moniin satoihin, sovitetaan kutomakoneen
yläpuolelle oikea jacquardi-kone, jonka koukkuihin
niisinauliat yhdistetään (kuva 16). — 2.
Konekudonta eroaa käsinkudonnasta siinä, että
samat tai vastaavat työt suoritetaan koneellisesti
ja konevoimalla. Loimen luominen suoritetaan eri
olosuhteissa hyvinkin eri tavoilla, mutta
yleisimmät menettelytavat ovat: 1. Värjäämättömät
ja valkaisemattomat puuvillalangat (ja
pellavalangat) kierretään rullille (pupiinoille: kuva 7,
kehyksessä). Näistä langat johdetaan
luoma-koneen pirran ja pysähdyttäjäkoneiston kautta
tukille E. Pysähdyttäjä pysähdyttää koneen, jos
yksikin lanka menee poikki, jolta koneen
hoitaja tietää heti korjata vian. Tukille E voidaan
luoda vain n. ’/, tai ’/s koko loimeen
tarvittavista langoista. Kun riittävä määrä näitä
etu-tukkeja on valmistettu, asetetaan ne seuraavaan
(kuva 8) liisterikoneeseen, jossa näkyy 6
etu-tukkia. Kaikista näistä yhdistetään langat
yhteen ja johdetaan liisteriruuheen L, jossa loimi
kastetaan liisteriin ja liika liisteri puristetaan
pois valssien välissä. Loimi johdetaan sitten
kuivauskaappiin K ja kuivataan lämpimän
ilmavirran avulla. Täältä ulostultuaan erotellaan
yhteen liimautuneet langat tangoilla M ja koko
loimi kootaan kutomakoneen tukille T.
Kuivauskaapin asemesta käytetään melkein yleisemmin
kahta suurta höyryllä kuumennettua
metalli-sylinteriä, joita sivutessaan langat kuivavat. —
2. Värjätyt raidalliset loimet liisteröidään
tavallisesti vyyhtinä, rullataan sen jälkeen ja luodaan
samantapaisesti kuin edelläkin, mutta (kuva 9)
kapeiksi (n. 10 cm:n levyisiksi) osatukeiksi, joita
päittäin liittämällä täysi loimitukin pituus ja
lankamäärä muodostuu. Erityisessä apukoneessa
juoksutetaan koko loimi täten kootulta tukilta
kutomakoneen tukille. — 3. Kuva 10 esittää
villateol-lisuudessa yleisesti käytetyn osastoluomakoneen,
jossa kapeat loimen osastot luodaan rinnakkain
pitkälle vaakasuoralle kehälle. Kun on saatu
riittävä määrä osastoja, juoksutetaan koko loimi
samalla kertaa kuvion vasemmalla puolella
näkyvään kehykseen sijoitettavalle kutomakoneen
tukille. Villaloimi liimataan samantapaisesti
toimivassa, joskin rakenteeltaan hieman erilaisessa
koneessa kuin kuvassa 8 esitetty. Etutukkeja
ei kuitenkaan tarvita useampia kuin yksi.

Muitakin luomistapoja käytetään, mutta ne
ovat meikäläisessä teollisuudessa sangen
harvinaisia tai vallan outoja.

Kuteen valmistus on varsin yksinkertaista,
sillä sangen useissa tapauksissa voidaan käyttää
suorastaan kehruukoneessa muodostuneita
puolia 1. käämejä. Tällöin on eduksi, että lanka
kierresykkyröiden välttämiseksi saa seisoa
vähän aikaa ennen kutomista. Sykkyröiden
estämiseksi on villakude tavallisesti höyrytettävä
ennen kutomista. — Jos kudelanka on vyyhdillä,
kuten tavallisesti valkaistu ja värjätty lanka,
niin se on puolattava puclarukissa tai
puolaus-koneessa kartiomaisiksi, päästä helposti
purkautuviksi käämeiksi, jotka asetetaan sukkulaan,
kuten kuvassa 11 esitetyssä sukkulassa puoleksi
sisäänpainettu käämi osoittaa. — Kuvassa 12
nähdään yksinkertaisen kaliko-kutomakoneen pit-

kittäisleikkaus. A on loimitukki. jota pidätetään
jarruttamalla, samalla kuin vetotukki R
kutomisen edistyessä vetää kangasta ja kokoaa sen
kan-gastukille K. Kampiakseli V antaa lullalle L
edestakaisen liikkeen ja käyttää 20-hampaisen
hammaspyörän välityksellä polkusakselia, jcila
on 40-hampainen pyörä. Epäkeskot E ja E,
vaikuttavat polkusiin polkien vuoro-iskulla
niisi-varsia N ja iV, ylös ja alas. Täten muodostuu
vire, jonka läpi sukkula S kulkee. Sitä
heittävät polkusakselilla olevat epäkeskot ja n. s.
Iyöntikäpälät. Nämäkin koneet jäljittelevät
käsin-heittoa ajaen sukkulaa kaiteen toisessa päässä
olevasta laatikosta toiseen. Pirta 7’ on
sukkulan takana ja painaa kuteen kankaan suuhun.
Konetta käyttää kampiakselin päässä oleva
hihnapyörä. Lisäksi on koneessa apukoneistoja,
jotka pysäyttävät koneen, jos sukkula ei saavu
oikeaan asemaansa laatikkoon tai jos kude
puuttuu vireestä. Tällainen kone soveltuu vain
k;.ksi-niitisten kankaiden kutomiseen, mutta pienillä
muutoksilla voidaan siihen lisätä epäkeskoja ia
siten käyttää sitä myös 3-, 4- ja 5-niitistenkin
kankaiden kutomiseen. Loimi saattaa olla joko
yksivärinen tai raidallinen, mutta kude vain
yksivärinen. Näiden koneiden nopeus, riippuen
koneen leveydestä ja kudottavasta kankaasta, on
150-300 kudetta minuutissa.

Kun on käytettävä suurempi määrä
epäkeskoja (kuten 8- ja 10-niitisiä kankaita kutoessa),
on tilan vähyyden takia epäkeskot tai erityinen
polkuspyörä sovitettava koneen kehyksen
ulkopuolelle, josta ne vipuvarsilla nostavat niisiä
(kuva 13). Poikkiraitaisia kankaita kudottaessa
on lullan päässä useampia laatikoita erivärisiä
kuteita sisältäviä sukkuloita varten. Tarpeen
mukaan voidaan laatikoista mikä tahansa
siirtää lulian tasalle. Vailitolaatikot ovat joko
nostolaatikoita (kuva 14), joilla on nouseva ja
laskeva liike, taikka revolverilaatikoita, jotka
pyörähtävät lulian päässä olevan akselin ympäri
(kuva 13).

Edellä esitetty on yleistä kaikille
kangas-lajeille, mutta koneiden lujuus, muoto, koko ja
käyntinopeus vaihtelevat kuitenkin kankaiden
lujuuden ja raaka-aineiden laadun mukaan.
Ke-veimpiä ovat silkin kutomakoneet ja raskaimpia
villakoneet. Sekä kooltaan että lujuudeltaan
jy-kevimpiä ovat paperikonevilttien kutomakoneet
joista suurimmissa sukkulan lennettävä matka
on n. 14 ä 18 m. Näiden tarkoitus on kutoa
kaksinkertainen, sivuistaan yhteenliittyvä kangas
eli putki, joka poikkileikattuna muodostaa
päättömän ja saumattoman koneviltin. Nykyajan
tuotantokoneista huomattavimman aseman on
saavuttanut itsetoimiva N o r t li r o p-k o n e (kuva
17). Tässä on sukkulalaatikon yläpuolelle
sovitettu käämimakasiini ja erityinen koneisto, joka
tarpeen vaatiessa voi painaa uuden käämin
syöstä-vään (kuva IS) tunkien samalla käytetyn puolan
sukkulan läpi ulos. Tämä on mahdollista vain
siten, että käämin kiinnittää sukkulaan jäykkä
jousipiliti. Kude pujottautuu oikeaan asemaansa
sukkulan päässä olevan halkeaman kautta eikä
siis kaipaa kuteen imemistä, ..suutelemista",
kuten tavallisissa sukkuloissa. Täydennettyinä
loi-menvartijakoneistolla, joka pysäyttää koneen
loimilangan katkettua voi 16-20 käyvää konetta
olla yhden kutojan hoidossa. Paitsi edellä esi

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0089.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free