- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
171-172

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kuún ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

171

Ku urila—Kuurinmaa

172

Kuurila, rautatienasema (IV 1.)
Toijalau-IIä-meenlinnan rataosalla, Toijalan ja Iittalan
asemien välillä, 11 km edelliseltä asemalta;
Hämeenlinnaan 28 km, Helsinkiin 136 km (Sääksmäen
pitäjän alueella). L. Il-nen.

Kuurilaiset (Iät. kuri, liett. kursiai, muin. ven.
kors, lat. chori 1. curi), Kuurinmaan muinaiset
asukkaat, joista maa on saanut nimensä.
Yleisimmän mielipiteen mukaan, jota edustavat
Sjögren, Kunik, Bielenstein, olivat k.
länsisuomalainen heimo, läheistä sukua liiviläisille, joka asui
varsinkin maan pohjoisosassa ja suli maassa
myöskin asuneiden lättiläisten kanssa yhteen,
jättäen muutamia jälkiä näiden kieleen ja
kansantapoihin. Jo 13:nnella vuosis. oli heidän nimensä
kadottanut kansatieteellisen ja saanut
maantieteellisen merkityksen. Toiselta puolen on kuitenkin
puolustettu k:n lättiläisperäisyyttä. — K. olivat
vanhoina aikoina peljättyjä merirosvoja ja
alinomaisissa taisteluissa skand. viikinkien kanssa.
Ensi-mäiset kirjailijat, jotka heitä mainitsevat, ovat
Rimbert 9:nnellä vuosis., Adam Bremeniläinen
ja Nestor. Heidän asuinalueensa näyttää
erittäinkin käsittäneen länsiosan myöhempää
Kuurinmaata, varsinaisesti n. s. Kur-semen, ja sieltä
ulottuneen nyk. Kovnon kuvernementtiin ja
Preussinkin polijoisimpiin rajaseutuihin, jossa esim. n. s.
Kurische Nehrung (ks. t.) vielä nimellään kertoo
heidän siellä olostaan. [Bielenstein. „Die Grenzen
des Lettischen Sprachstammes"; Snellman
(Virkkunen), ,,Itämeren suomalaiset itsenäisyytensä
aikana"; Endzelin, ,.über die nationalität u. sprache
der Ivuren" (Finn.-ugr. Forschungen, XIT).] vrt.
Kuurinmaa. K. G.

Kuurinmaa (Iät. Kurzcme, vir.
Kuura-maa, ven. Kurljandskaja gubernija),
kuverne-mentti Venäjällä, eteläisin
Itämerenmaakun-nista; 27,286’ km2 (ilman sisävesiä), 741,200
as. (arv. 1910), 1. 27 km2:llä. K. käsittää
Riian-lahden ja Itämeren välisen,
satamattoman (keinotekoisia satamia Windau, Libau ja
Polangen), dyynirantaisen maan, sekä pitkän,
kapean kaistaleen itäänpäin pitkin Väinä-joen
etelärantaa (entinen S em gal le n). Se on
alavaa kumpumaata, jonka halki kulkee luoteesta
kaakkoon matalia (korkeimmat kohdat alle 200
m yi. merenp.) vedenjakaja-selänteitä. Pieniä
järviä on runsaasti varsinkin idässä; isommat
ovat lännessä Libaun-, Usmaitenin- ja
Pappe-nin-järvet. Paljon laajoja, raudanpitoisia soita.
Suurimmat joet Väinä joki, Windau ja
Kuurilainen Aa. Kuljettavia vesiteitä 1,313 km. niistä
höyryaluksille sopivia 283 km. Meri-ilmasto:
Libaussa v:n keskilämpö + 6,5°C, tammikuun
—3,s°C, heinäkuun -fl6,»°C; sademäärä runsas.
Metsiä (1890-luvulla) ’/•. maa-alasta. —
Asukkaista on liettualais-lättiläisiä 77,8%,
saksalaisia 7,«%, venäläisiä 5,7%, juutalaisia 5,«%,
puolalaisia 2,» % suomensukuisia (liiviläisiä) 0,i %
(Windaun piirikunnassa). Protestantteja on
76.1 %, roomalais-katolilaisia ll,i %, mooseksen
uskolaisia 7,» %, kreik.-katolilaisia 5 %.
Lukutaitoisia on 71%, yli 3 kertaa enemmän kuin
keskimäärin Venäjällä. Maataloutta harjoittaa
58,t% väestöstä, teollisuutta 14,i%. — Päävilja
on ruis; sato 173.000 ton. (1910); kauroja saatiin
sam. v. 145,000 ton., ohraa 79.000 ton., vehnää
38,000 ton., perunoita 330,000 ton.; muita
viljelyskasveja pellava, hamppu, herne. Karjan-

hoito K:lla kuten muissa Itämeren-maakunnissa
järkiperäisesti harjoitettuna on paljoa
paremmalla kannalla kuin yleensä Venäjällä; hevosia
122,900, nautakarjaa 323,200, lampaita ja
vuohia 258,200, sikoja 147,900 (1910). Kaivostyötä
ei ole. Teollisuus jokseenkin kehittymätön; 198
aksiisittoman teollisuuslaitoksen (ravintoaine-,
metalli-, kone-, kutomo- ja puuteollisuutta)
tuotantoarvo 60 milj. mk. (1910) ; aksiisin alaisissa
tehtaissa oli 1,503 työmiestä (1907). Rautateitä on
600 km (1911). Itämeren rannalla tärkeät
Libaun ja Mitaun satamat. — Kansakouluja on
617 (oppilaita 36.900; 1904), keskikouluja 8
(opp. 3.114), ammatillisia keski- ia alempia
kouluja 13 (opp. 464). Sairaaloita 31, lääkäreitä
161 (1908). K. jakaantuu 10 piirikuntaan:
Bobien, Bausk. Windau, Hasenpot, Goldingen, Gro
bin, Illuxt, Täisen, Tukkum, Friedrichstadt.
Pääkaupunki Mitau.

Historia. K:n alkuperäiset asukkaat
olivat kuurilaiset (ks. t.) lännessä (heistä on
jäljellä ainoastaan maan nimi), liiviläiset
Riian-lahden rannalla, semgallit,
liettualaiset y. m. keskellä. Saksalaisia
siirtolaisia sekä lähetyssaarnaajia tuli maahan
1100-luvun lopussa. V. 1230 maan kukistivat kai
paritarit, joiden kohtaloihin K. oli yli
distetty v:een 1561; silloin ritarikunnan
hajotessa sen viimeinen sotamestari Gotthard
Kettler pidätti itselleen K:n ottaen sen
herttuakun-tana läänitykseksi Puolalta. Hän pani toimeen
uskonpuhdistuksen, paransi opetusoloja, edisti
kauppaa j. n. e. Gotthardin kuoltua (1587)
hänen poikiensa kesken syntyneet
vallanperimys-riitaisuudet Puola ratkaisi Vilhelmiu hyväksi
(hallitsi 1618-42). Tämän pojan, sivistyneen ja
suuria suunnittelevan (hankki Englannilta
siirtomaaksi liinsi-intialaisen Tobago-saaren, v.
m.) Jaakon (k. 16S2) aikana ruotsalaiset
hyökkäsivät maahan, ottaen herttuan vangiksi.
(Uivan rauhassa (1660) Ruotsi luopui kaikista
vaatimuksistaan Iv:han nähden. Loistokkaan Fredrik
Kasimirin (hallitsi 1682-98) seuraajan Fredrik
Vilhelmin (k. 1711) aikana K. oli ruotsalaisten
ja venäläisten taistelutantereena.
Viimemainittujen vaikutus K:n kohtaloihin vahvistuu näiltä
ajoin; Fredrik Vilhelm nai 1710 Pietari Suuren
veljentyttären (sittemmin keisarinna 1730-40)
Anna Ivanovnan. Viimeinen Kettlerin sukuinen
herttua Ferdinand ei maassa täydellisesti
isännöiväin aatelisten vastustusta peläten ollenkaan
saapunut maahan. Hänen kuoltuaan 1737
Venäjän keisarinna Anna monesta
kruununtavoitteli-jasta määräsi K:n aatelisten myöntymyksellä
herttuaksi suosikkinsa Bironin. Senjälkeen
Venäjän hallitsija mielivaltaisesti määräili
kruunun kantajat. Puolan kolmannessa jaossa K:n
läänitvssuhde tähän taukosi, ja sam. v. 1795
Mitaun maapäivillä (K:n maapäivillä ainoastaan
aatelisto oli edustettuna) herttuakunta
yhdistettiin Venäjään, viimeisen herttuan, Bironin
pojan Pietarin luopuessa kruunusta. Venäläiseksi
maakunnaksi muutetussa K:ssa Katariina II
lupasi säilyttää vanhat asetukset ja saksan
kie-leu. Maaorjuus lakkautettiin 1817.
Keisarillinen ukaasi määräsi 1850 venäjän kielen
kaikkialla viralliseksi kieleksi (täytäntöön pantu
kaikessa ankaruudessaan v:sta 1867). Niinikään
vähennettiin vv:n 1888. 1889 ja 1893 asetuksilla

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0102.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free