Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kuusanka ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
179
Kuusikas— «uusimitta
180
sista neulasten kannatinnystyröistä. Suurimmat
oksat saavat alkunsa päätesilmun alaisesta
silmu-kiehkurasta, alemmista silmuista kasvaa
lyhyempiä ja hennompia oksia. Aluksi kiehkurassa
olevat oksat muodostavat päärungon kanssa
terävän kulman, joka kuitenkin vähitellen käy
suoraksi, oksan kärjen taipuessa alaspäin.
Oksat jäävät runkoon pitkät ajat senkin jälkeen
kuin ovat joutuneet varjoon. Emikukka on
edellisen vuoden verson kärjessä puun latvapuolessa,
suomumaiset litteät emilehdet aluksi
heleänpu-naiset, sitten vihertävät, lopulta ruskeat, kukan
asento aluksi pysty, sitten alas taipunut.
F!ini-lehtien tyvessä olevat kaksi siemenailietta
kehittyvät siivellisiksi siemeniksi. ITedekukka
norkko-mainen, edellisenä kesänä kasvaneen verson
kärjessä puun tyvipuolessa, aluksi keltainen, sitten
punertava, pölyytyksen jälkeen kellanruskea,
pian variseva. Heteet lyhytpalhoisia, ponnessa
kaksi pölypesäkettä, litteä kärki taipunut
ylöspäin, siitepölyliiukkasissa kaksi ilmarakkoa,
leviävät tuulen avulla. J. A. W.
Metsänh. K. viihtyy hyvin ainoastaan
hiekan-sekaisilla savi- ja murtokivimailla, etupäässä
mustikkakankailla, varjoisissa laaksoissa ja
korpinotkelmissa ; maan kalkkipitoisuus on eduksi.
Keski-Euroopassa vuoristopuu. K:n levenemistä
ovat maassamme viime vuosikymmeninä suuresti
edistäneet kulojen vähentyminen (vrt.
Kulovalkea), mäntymetsissämme toimitettu
..hirren-harsinta" ja tervanpoltto, joka muutamilla
seuduilla on tyystin hävittänyt mäntymetsät.
K. kukkii kesäk. alkupuolella; siemenet
kypsyvät syksyllä ja ovat kerättävät seuraavan vuoden
alussa. Paras siemennysikä n. 50-60 v., aukealla
paikalla kasvaneilla puilla aikaisemmin.
Siemen-vuodet sattuvat meillä n. joka 3-5 vuosi. —
Tävsi-ikäisenä voidaan k:ta maamme etelä-osissa pitää
n. 80-100 vuotiaana, pohjoisosissa on kehitys
hitaampi. Korkein ikä, minkä k. terveenä pysyen
tavallisissa oloissa saavuttaa, on n. 120-150 v.
Suurin pituus on keskimäärin 23-33 m., korkein
maassamme tavattu k. 41,9 m. — Kuusimetsiä
perustetaan parhaiten istuttamalla; joskus
kuitenkin on kylvöäkin käytettävä, esim. kivikkomailla.
Yleisin istutustapa on kuoppa-istutus (paljain
juurin). Tavallisesti käytetään 2-vuotisia
kouluttamattomia taimia. Taimi-iällä on k.
hallanarka; vahingoksi on myös liikakuivuus, ja
hyvällä maanlaadulla saattaa runsas rikkaruoho
tukahuttaa taimet, k. kun on nuorena verraten
hidaskasvuinen. Taimien vartuttua isommiksi
käy tila niille ahtaaksi, ja koska k:n taimiston
luonnollinen harventuminen tapahtuu sangen
hitaasti, on sitä ihmiskädellä autettava. Samalla
poistetaan vahingolliset lelitipuuvesat. —
Varsinaisiin apuliarvennuksiin ryhdytään vasta sitten,
kun ne kannattavat, s. o. metsikön ollessa n. 30
v. ikäinen. Aluksi on yleensä toimitettava lieviä
apuharvennuksia ja vasta myöhemmin vahvoja.
— Tärkeimmät meidän oloissamme kysymykseen
tulevat kuusimetsän nuorentamistavat ovat
sie-menpuun-asentohakkaus ja aukkohakkaus (n. s.
schwarzwaldilainen lohkoharsinta). Edellistä
voidaan menestyksellä käyttää etupäässä
tasa-ikäi-sissä jo ennen hoidetuissa k.-metsissä, ja koska
k. on tuulenarka puu, niin myöskin ainoastaan
seuduilla, missä myrskyn vaara on pieni.
Siemenpuu-asento on tehtävä taajanlainen (n. 60-120
siemenp. 1 ha kohti). Varmempia ja parempia
tuloksia antava on aukkohakkaus, jolla sitäpaitsi
on se etu, että se soveltuu sekä hyvä- että
huono-menekkisiin seutuihin. Nuorennusaukkoja on
hakattava ensi sijassa sellaisiin paikkoihin, missä
jo ennestään on nuorennosta tai missä vanha
metsä enimmin on uudistamisen tarpeessa.
Korpimaiden kuusikoissa käy toimittaminen myöskin
harsintahakkausta. — Koskemattomien
k.-metsien hoito on sangen vaikeata, sillä jos ryhdytään
harventamaan taajassa asemassa kasvaneita,
tuuleen tottumattomia puita, saattaa myrsky
aiheuttaa metsälle suurta tuhoa. Useimmiten on
ainoana keinona odottaa, kunnes metsä tulee
liak-kuukelpoiseksi ja sitten toimittaa
paljaaksihak-kaus ja hankkia istuttamalla alalle uusi metsä.
Meidän maassamme tavallinen ilmiö on k:n
tunkeutuminen laihojen kankaiden mäntymetsiin.
Koska k:n kasvattaminen tällaisilla mailla ei
kannata ja se sitäpaitsi huonontaa maaperää, on
k. niiltä hävitettävä. (K:n merkityksestä ja
hoidosta sekapuuna muiden puulajien kanssa ks.
Sekametsät.) — Kuusta uhkaavista
ulkonaisista vaaroista on huomattavin myrsky, joka
kaataa kokonaisia puita tai aikaansaa k:n
kuivumisen. Sangen turmiollinen on k:lle myöskin
tuli. Hallasta ja rikkaruohoista on jo edellä
ollut puhetta. Vahingollisista hyönteisistä ovat
kaarnakuoriaiset (Tomicidæ) mainittavat.
Keski-Euroopan k.-metsille tuottaa nunnaperhonen
(Li-paris monadia) suurta vahinkoa. — Ulkonaiset
haavat ovat k:lle vaarallisia, niistä kun helposti
pääsee lahovika puuhun. Lahovikoja
aiheuttavista siementaudeista on yleisin maannousema
(Trametes radicipcrda), tavallinen on myös
mesisieni (Armillaria mellca). K:n ruostesienistä ovat
huomattavat Clirysomyxa Ledi neulasilla ja
Æci-dium strobilinum kävyillä.
K: n puuaine on kellertävän valkeata, kevyttä
ja kimmoista sekä helposti halkaistavaa;
kestävyys vaihtelee, ollen sitä suurempi mitä
hitaammin puu on kasvanut. Keskimääräinen om.-p.
0,8o, ilmakuivassa tilassa 0,45. — Käytäntö
moninainen: rakennuspuuksi, laatikko-, lastuvilla-,
vaunu- ja puusepänteollisuuteen, aitoihin,
polttopuuksi (polttoarvo pienempi kuin männyn ja
koivun), y. m. Suuret määrät k:ta käytetään
sellu-loosateollisuudessa, joka viime aikoina on
nopeasti kehittynyt, tehden mahdolliseksi
kuusimetsien järkiperäisen hoidon seuduilla, missä se
ennen pienemmän puutavaran menekin puutteessa
oli mahdotonta, mutta toiselta puolen se on
myöskin monin paikoin aikaansaattanut turmiota
hävittämällä nuoria, kasvukykyisiä metsiä.
Pihkasta valmistetaan tärpättiä, hartsia, pikeä ja
kimröökkiä. Kuorta käytetään nahan
parkitsemiseen. Kuva ks. liitettä Havupuita. L. I-o.
Kuusikas mus., ks. Sekstoli.
Kuusimitta ks. Heksa metri. — Suomen
kieltä on taivutettu kuusimittapoljentoon
1700-luvulta saakka. Sen vanhimpia käyttäjiä olivat
m. m. Abr. ja Simo Achrenius, E. A. Ingman, E.
Lönnrot, M. Costiander, E. J. Blom, A. E.
Ahlqvist, A. Genetz y. m., jotka antiikkiseen malliin
perustivat säepoljennon yksinomaan tavujen
laajuudelle, sekä sittemmin Kaarlo Koskimies ja P.
Cajander, jotka laajuuden rinnalla noudattavat
myöskin sanakorkoa. Laajimmin edustettuna
suom. k:ii käyttö on varsinkin Homeroksen, Ver-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
