- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
187-188

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kuutiojuuri ... - Kuvanveistotaide

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

187

Kuvalaatta—Kuvanveistotaide

188

kituu kartongin eli suoritettavaan kokoon
laaditun piirustuksen, jonka piirteet siirretään
loimille, ja, jos k. suoritetaan kutouksen nurjapuoli
vasten kutojaa, seuraa tämä työn kulkua loimien
taa asetetun kartongin ja peilien avulla. —-Jo
vanhalla ajalla muinaisegyptiläisten harjoittama
(koruvaatteita, ruumisliinoja), itämaalaista
syntyperää oleva k. levisi keskiajalla yli koko
Euroopan, jossa se eri aikoina, erilaisia työtapoja
noudattaen sekä usein eri paikkakuntiin keskittyen
(Regensburg, Arras, Briissel, Alankomaat
Man-tova, Ferrara, Firenze, Pariisi) kulki milloin
ar-razzien (Arras) milloin alankomaalaisten,
flaamilaisten kankaiden, milloin gobeliinien nimellä.
Yksinkertaisemmassa, tasapintaisessa muodossa k.
oli pohjoismaissa levinnyt kansan alempiinkin
kerroksiin, mutta vasta viimeisinä aikoina,
jolloin etevätkin taiteilijat alkoivat sitä harrastaa,
se elpyi uuteen eloon. Tanskassa L. Frolichin,
Norjassa Kristiane Frisakin, Gerhard Muntlieu
ja Frida Hansenin pyrkimykset ovat kantaneet
runsaita hedelmiä. — Meillä Suomessa k. joutui
ensikerran huomion alaiseksi, kun Pariisin
maailmannäyttelyyn (1900) osaaottaen Suomen
käsityön ystävät taiteilija A. Gallénilta tilasivat
näyttelyhuonettaan varten k.-korufriisin.
Sittemmin taiteilija V. Blomstedt on samaa yhdistystä
varten sommitellut useita arvokkaita
kuvakutouk-sia („Uhrituli", „Kalevalainen soutulaiva",
„Peura"); rouva A. Hellén (lankain värjäys ja
työnsuoritus) sekä neidit M. Sclnvartzberg, S.
Vickström ovat niinikään ansiokkaasti
työskennelleet tämän arvokkaan, mutta kalliin (200-900
mk. neliömetriä kohti, kartongin hintaa siihen
lukematta) työtavan kehittämiseksi. U-o N.

Kuvalaatta ks. K 1 i s e a.

Kuvalyhty ks. S k i o p t i k o n i.

Kuvanetäisyys ks. Kuvastin ja Linssi.

Kuvanheittäjä ks. Projektori.

Kuvanveistotaide (skulptuuri,
plastiikka) on se kuvaamataiteen haara, joka
kiinteään aineeseen (saveen, kipsiin, kiveen, puuhun,
luuhun, metalliin y. m. s.) erityiseksi kappaleeksi
muodostaa kuvia elimellisen luonnon esineistä.
Ryhtyessään luomaan sisäistä kuvaansa näkyväksi
taiteilija tekee ensin pehmeästä aineesta,
kosteasta savesta tai vahasta, pienikokoisen,
yleispiirteisen luonnoksen. Tästä hän siirtyy
s a v i m a 11 i i n, joka on sekä aiotun teoksen
kokoinen että jo yksityiskohtaisesti huoliteltu.
Mutta kun savi kuivaessa helposti särkyy, ottaa
kuvanveistäjä siitä kestävämmän
kipsivalel-m a n, jonka mukaan lopullinen teos valmistetaan
joko kivestä veistämällä tai metallista
valamalla. Kuvan veistäminen tapahtuu siten, että
kivi- (marmori-)lohkareeseen merkitään,
punktee-rataan, erikoisen koneen avulla kipsimallin
tärkeimmät esiinpistävät kohdat ja näiden väliset
pinnat muovaillaan sitten taltan ja vasaran
avulla. Tämän vaivalloisen ja mekaanisen
alku-työn toimittavat tavallisesti erityiset
ammattilaiset, marmorinhakkaajat, kuvanveistäjä itse
suorittaa vain lopullisen viimeistelyn. Paitsi
kiveä voi taiteilija käyttää myöskin aineenaan
puuta (puuveistos) tai kultaa ja norsunluuta
(n. s. kryselefantiinitekniikka),
kuten muinaisessa Kreikassa. Väliasteena kuvan
valamiseen on metallin pakotus (t o r e u t i i k k a),
joka tapahtuu siten, että kuumennetulle metalli-

levylle annetaan nurjalta puolelta vasaralla
takomalla haluttu muoto. Suuret kuvapatsaat
valmistettiin ennen usein pakottamalla muokatuista
palasista, jotka juottamalla tai niittaamalla
yhdistettiin toisiinsa. Helpompi ja varmempi
valaminen on kumminkin nykyään yleisin metallisten
veistokuvien valmistamistapa. Valumuotti, n. s.
verho 1. mantteli, tehdään tavallisesti hiekasta,
sen sisälle pannaan hiukan pienempi kipsinen
täyte 1. sydän ja tämän sekä verhon väliseen
tyhjään tilaan kaadetaan sula metalli. Kun se
on jäähtynyt poistetaan sekä verho että täyte.
Metalliseoksena käytetään enimmäkseen pronssia,
joskus sinkkiä. Metalli soveltuu kestävyytensä
ja sitkeytensä vuoksi paremmin kuin marmori
ulkosalla oleviin veistoksiin. Ilman vaikutuksesta
pronssi tummenee, hapettuu ja tämä
hapettuminen. patina, lisää suuressa määrin sen
taiteellista vaikutusta. Pronssi soveltuu paremmin
realistisempaa, marmori ihanteellisempaa käsittelyä
varten.

Kuvanveistotaiteen tärkein ja monipuolisin
aihe on ihminen. Milloin ei ole kysymys
varsinaisesta muotokuvasta eikä historiallisen
tapauksen esittämisestä, kuvataan ihmistä
alastomana, koska ruumiin kauneus siten
monipuolisimmin ja täydellisimmin tulee näkyviin. Ihmistä
käsittelevät veistokuvat ovat aihepiiriltään joko
mytologisia, uskonnollisia, historiallisia tai
yksityisiä muotokuvia. Myöskin eläinkuvat ovat
olleet kaikkina aikoina kuvanveistotaiteessa
tavallisia, kasveja käytetään etupäässä vain
koristeellisiin tarkoituksiin. Esitetyn henkilön arvoa,
merkitystä ja tointa ilmaistaan usein selittävillä
liitteillä, attribuuteilla, sellaisia ovat esim.
meren-jumalan kolmikärki, rauhan hengettären
palmunoksa, runottaren lvyry tai kantele y. m. s.
Ulkonaiselta muodoltaan ovat veistotaiteen
tuotteet joko pystykuvia (kuvapatsaita 1. statyita.
pylväskuvia 1. liermejä, rintakuvia 1. bvstejä)
tai korkokuvia, reliefejä (matala-, korkea- tai
vapaa-kuvioisia korkokuvia). Kuvanveistotaide
vaikuttaa katsojaan etupäässä muodon avulla,
antiikkiset marmori- ja keskiaikaiset
puuveistokset olivat sentään yleensä polykromisia
väritettyjä. Koristeellisessa tarkoituksessa käyttävät
jotkut nykyaikaisetkin — ranskalaiset ja
saksalaiset — kuvanveistäjät polykromiaa, tavallisesti
siten, että he kokoonpanevat teoksensa
erivärisistä kivilajeista ja metalleista.

Historia. Esihistoriallisten kausien k:sta
ks. Esihistorialliset ajanjaksot. —
Varsinaisen itsetietoisen k:n voi katsoa alkavan
vasta ensimäisten historiallisten kansojen,
egyptiläisten, babylonialaisten, assyrialaisten,
persialaisten ja foinikialaisten keskuudessa.
Egyptiläisen veistotaiteen vanhimmat muistomerkit
(n. vv. 3000-2500 e. Kr.) ovat haudoista
tavattuja, kalkkikivisiä tai puisia kuvapatsaita,
vainajien muotokuvia ja sellaisina hämmästyttävän
eloisia ja luonnonmukaisia, kuten Kairon museon
tunnettu „Kylävouti" ja Louvren „Kirjuri"
osoittavat. N. v:n 2000 vaiheilla alkoi päästä
vallalle kaavamainen ja jäykän eloton suunta, sen
tuotteita ovat monet jättiläiskokoiset
hallitsija-patsaat sekä kuninkaitten päillä varustetut
sfinksit. Pienoistaiteessa ja omituisissa
koverretuissa korkokuvissa (reliefs en creux) on
kumminkin aikaisempi eloisuus säilynyt (kuvia ks.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0110.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free