- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
193-194

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kuvanveistotaide - Kuvapatsas ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

193

Kuvapatsas—Kuvastin

194

(s. 1847), puiltaan plastillisen muototaiteen eloon
herättäjä. Sangen monipuolinen kyky on Max
Klinger (s. 1857), joka kulkien omia teitään
pyrkii kaikin tarjolla olevin keinoin — m. m.
erivärisiä tekoaineita käyttämällä — luomaan
teoksiinsa sekä sisällistä syvyyttä että ulkonaista
vaikuttavaisuutta. Muiden maiden
kuvanveistäjät ovat järjestään harjoittaneet ammatillisia
opinnoitaau vuosisadan alkupuolella Roomassa ja
sittemmin Pariisissa, ja siksi niiden taide on
kulkenutkin vain yleisen kehityksen viittomia
uria ja kuvastanut ainoastaan kulloinkin
vallalla olevia virtauksia ja tarkoitusperiä. Niin
Englannissa, jonka kuvanveistäjistä mainittakoon
Thornycroft. Ford, Gilbert, Stevens ja Wood,
samoin Venäjällä, jossa vanhemman suunnan
taiteilijoita ovat Orlovskij ja Mikesin ja
nuoremman Antokolskij ja Trubetskoj. Pohjoismaisen
19:nnen vuosis. kuvanveiston eri kehitysasteita
edustavat tanskalaiset Bissen, Jerichau, Saabye,
ltasselriis, Rohl-Smith ja Bonnesen, norjalaiset
Hansen, Skeibrok. Sinding, Ender ja Vigeland,
ruotsalaiset Fogelberg, Molin, Börjeson,
Hassel-berg, Eriksson ja Milles sekä suomalaiset
Runeberg, Takanen, Stigell, Vallgren, Wikström,
Halonen, Liipola, Haapasalo, Nylund y. m. Italian
nykyaikainen kuvanveistotaide on alentunut
pelkäksi pintapuoliseksi ja tyhjäksi taituruudeksi
marmorin käsittelyssä, ks. liitekuvaa
Kuvanveistotaide.

[Riegel, „Die bildenden Künste" (1895) ;
Waet-zoldt, „Einführung in die bildenden Kiinste"
(1912); Merz, „Das ästhetische Formgesetz der
Plastik" (1892) ; Hildebrand, ,/Das Problem der
Form in der bildenden Kunst" (1893); Reber
ii. Bayersdorfer, ,,Klassischer Skulpturenschatz"
i4 os., 1896-1900); Lübke, „Geschiehte der
Plastik" (1880) ; Bernoulli, „Römische Ikonographie"
(1882-94); Bode. ,,Geschichte der deutsclien
Plastik" (1885) ja „Florentiner Bildhauer der
Renaissance" (1887); Gonse, ,.La sculpture frangaise"
(1895) ; Cicognara, „Storia della scultura in
Italia" (1813-18); Schmidt, „Französische Skulptur
u. Architektur d. 19 Jahrhunderts" (1904) ; Justi,
..Geschic-hte der Plastik" (4 os. 1909): Graul,
..Beiträge zur Geschichte der dekorat. Skulptur
in den Niederlanden" (1889): Grünwedel,
,.Bud-dhistische Kunst in Indien" (1900) : Münsterberg,
..Japanische Kunstgeschichte" (1907) ; sama,
„Clii-nesische Kunstgeschichte" (1910) : Händeke,
„Stu-dien zur Geschichte der spanischen Plastik"
(1900); Lange, ,.Billedkunst" (1884. saks. 1904);
Maspéro. ..Archéologie égyptienne" (1887. saks.
1890); Oppert, ,,Grundzüge der assyrischen
Kunst" (1872); Schreiber. ..Alexandrinische
To-reutik" (18C4); Schultz. ..Deutsche Skulpturen
der Neuzeit" (1900); Scott. ..British school of
sculpture" (1872) ; Zimmermann.
,,Oberitalie-nische Plastik im Mittelalter" (1897); Lüer u.
Creutz, ..Geschichte der Metallkunst" (1904-09);
Scherer, ..Elfenbeinplastik seit der Renaissance"
(1903); Lehnert, .,Illustr. Geschichte des
Kunst-gewerbes" (1907-09); Stegmann, „Hie Plastik des
Abendlandes" (1902); Heilmeyer, ,,Die Plastik des
19. Jahrhunderts" (1907); S’irén, ,.Studier i
flo-rentinsk renässansskulptur" (1909). Kreikkal.
kuvanveistoa koskevaa kirjallisuutta ks.
Kreikkalainen taide.] F. L.

Kuvapatsas (ransk. statue) on plastillisesti,
ir-7. V. Painettu 17/u12.

rallisesti muovailtu ihmisen koko vartalon esitys
m. m. seisovassa, istuvassa ja makaavassa
asennossa tai hevosen selässä (ratsastajapatsas
1. r a t s u k u v a p a t s a s). Jos k. on
luonnollista kokoa melkoisesti suurempi, on sen nimenä
jättiläis- 1. m o n u m e n t a a 1 i-k.; jos se
on luonnollista kokoa pienempi, sanotaan sitä
p i e n o i s-k:ksi. K. eroaa rintakuvasta
siten, että tämä esittää ainoastaan henkilön pään.
kaulan, olkapäät ja osan rintaa, sekä Ii e r ra i s t ii
(ks. t.) niin, että hermi tavallisesti esittää vain
pään, joka kaulamaisen lisäkkeen kautta liittyy
alaspäin kapenevaan pilariin. Atlantit jak
a-r y a t i d i t (ks. n.) ovat tavallaan myös
kuvapatsaita, vaikka ne yksinomaan esiintyvätkin
rakennustaiteen yhteydessä. (E. K-r.)

Kuvariita ks. Kuvainpalvelus.

Kuvas, puinen, veden pinnalla kelluva
kalanpyydyksen merkki (ks. Kalastus).

Kuvastin 1. peili, sileä pinta (sileäpintainen
kappale), joka heijastaa valoa heijastussääntöjen
mukaisesti (ks. Heijastuminen ja
Hajaantuminen). K. on joko tasainen
(heijastava pinta taso) tai käyrä. Jälkimäisistä
pall o-k. on tärkein. Se on joko kovera tai
kupera. Edellisellä tarkoitetaan tasolla
pallon-pinnasta erotettua osaa, jonka sisäpuoli kuvastaa:
jälkimäisellä samanlaista pintaa, jonka ulkopuoli
kuvastaa. Valopisteestä syntyy selvä kuva
peilissä, jos pisteestä lähteneet valosäteet
lieijastut-tuaan peilistä joko leikkaavat toisensa samassa
pisteessä tai näyttävät yhtyvän samassa pisteessä
k:n takapuolella. Ensimainitussa tapauksessa
kuva on todellinen, jälkimäisessä
valekuva. Esittäköön AB (kuva 1) tasaista k:ta,
C sen edessä olevaa, valosäteitä CO, CO’ ....
lähettävää pistettä, CF k:n normaalia ja OD, 0’D’ . . .
heijastuneita säteitä. C’ on piste, jossa OD:n
jatkos leikkaa normaalin jatkosta FC’tä. Koska
/\ FCO on yhteellinen FOC’:n kanssa, CF on =
FC’. Samoin kaikki muutkin heijastuneet säteet
näyttävät lähtevän pisteestä C. Se on siis pisteen
C:n valekuva. Tästä huomaa, että vai opi s
teen kuva tasaisessa peilissä on
pisteestä peiliä vastaan
piirretyllä kohtisuoralla yhtä kaukana
peilin takana kuin piste on sen
etupuolella. Valaistun esineen joka pistettä
vastaa määrätyssä paikassa oleva kuva, ja
jälkimäisten kokonaisuus on esineen (k:een nähden
symmetrisessä asemassa oleva) valekuva. Se on oikein
seisova ja yhtäsuuri kuin esine. Kuva, minkä
henkilö näkee itsestään tasaisessa k:ssa, eroaa
ulkonäöltään siinä suhteessa katsojasta, että hänen
vasen puolensa on kuvassa oikeara puolena ja
L

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0117.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free